The Fatback Band - Fats Domino - Feargal Sharkey

THE FATBACK BAND



Night Fever (1976)

NYCNYUSA (1977)





Tapsa Ripatti soitti 1985 Ocsidissa Fatback Bandin Master Booty -kappaleen vuodelta 1977. Otin sen nauhalle. En ymmärtänyt täysin esittäjän nimeä, kirjoitin kasettilipukkeeseen Back Back Band ja Master Poodie. Vuosia myöhemmin, kun nauhoitus ja koko kasetti oli hävitetty, jäin kaipaamaan tuota biisiä. 90-luvun puolessavälissä radiossa mainostettiin Fatback Bandin kokoelma-CD:tä, ja heti tajusin, että tämä bändihän se on, joka sen Master Bootyn esitti. Kokoelma-CD löytyi sittemmin Tikkurilan kirjastosta, ja Master Booty oli mukana. Sain kappaleen takaisin.

Tämä ja edeltänyt Night Fever ovat minusta Fatback Bandin parhaat albumit. Täyttä rautaista soulfunkia. NYCNYUSA:lla toiseksi viimeinen kappale A Changed Man vain hiukan ärsyttää minua. Mies vakuuttaa hänet jättäneelle naiselle olevansa muuttunut mies, mutta tuskin kukaan nainen palaisi noin epätoivoisesti ruikuttavan ja minuuttitolkulla samoja juttuja hermostuttavasti toistelevan tyypin luokse. Mies kuulostaa siltä, että hän ansaitsee jäädä yksin nyyhkyttämään sen naisen perään. Ei vain vaikuta uskottavalta. Tuollaiset jutut pitää hoitaa tyylillä, coolisti.



FATS DOMINO





8 Classic Albums Plus Bonus Tracks






Kvaakiin kirjoitin 1001 albums you must hear before you die -kuuntelun aikana:

"Fats Dominolta kuuntelin erehdyksessä ensin This Is Fats -levyn vuodelta 1957, sen joka alkaa hilpeällä The Rooster Songilla, mutta oikea levy on siis This Is Fats Domino! vuodelta 1956, se jossa ovat Blueberry Hill ja Blue Monday. No ei se mitään, kyllä tältä mieheltä mielellään tupla-annoksen kuuntelee. Fatsin kanssa tietää täsmälleen mitä saa, sitä samaa sympaattista, tuttua ja turvallista."

Tällä kokoelmalla on kahdeksan albumillista, neljä CD:llistä sitä samaa sympaattista, tuttua ja turvallista. Levätköön rauhassa.


FEARGAL SHARKEY




Loving You / Is This an Explanation? (1985)

A Good Heart / Anger Is Holy (1985)

Someone to Somebody / Coldwater (1985)

Feargal Sharkey (1985)

You Little Thief / The Living Actor (1985)






Feargal Sharkeylla oli ÄÄNI. Undertonesin levyt ovat herkkua, ja pidän täysillä hänen ensimmäisestä soololevystäänkin, jota kukaan muu ei tunnu jostain syystä arvostavan. Sharkey laulaa tunteella ja voimalla. Sinkkujen a-puolten lisäksi Don't Leave It to Nature on erityisesti mieleeni.

Valitettavasti siihen se sitten jäi. Sharkeyn seuraavat sooloalbumit Wish ja Songs From the Mardi Gras jäävät latteiksi, niistä puuttuu se jokin. Näin voin sanoa, vaikken ole päässyt kuulemaan Wishiä kokonaan.

Sharkeyn listahiteillä A Good Heart ja You Little Thief on yksi musiikkihistorian kutkuttavimmista taustatarinoista. Laulaja-laulunekijä Maria McKeellä ja Tom Pettyn Heartbreakers-yhtyeen perustajajäsenellä, kosketinsoittaja Benmont Tenchillä oli suhde, joka päättyi ilmeisesti hyvin riitaisissa merkeissä. McKee purki pettymyksensä lauluun nimeltä A Good Heart, joka annettiin Sharkeyn laulettavaksi. Kun Tench tajusi, että biisi kertoi hänestä, hän kynäili myrkyllistä sappea tihkuvan vastauslaulun You Little Thief, jonka antoi samaisen Sharkeyn laulettavaksi. Siitäkin tuli hitti. Sharkeyn omia ajatuksia siitä, miltä tuntui toimia kitkerästi päättyneen suhteen osapuolten tilitysten välikappaleena, ei tiedetä. Mutta se, että Sharkeyn soolo-LP:llä kaksi ensimmäistä biisiä ovat järjestyksessä juuri A Good Heart ja You Little Thief ovat osoitus siitä, että Sharkey tiesi täsmälleen mikä oli homman nimi. Osoitti aikamoista siviilirohkeutta häneltä pistää nuo kaksi kappaletta paraatipaikoille peräkkäin soololevyllään.

Biisinä A Good Heart on kyllä parempi. Sanat ovat erinomaisesti kirjoitetut ja melodia on sävykäs. Tenchin teelmys on yksitoikkoinen paukuttelu. Viha ja raivo ovat tukahduttaneet verbaalisen nokkeluuden ja lennokkuuden, eikä tuloksena ole paljon muuta kuin liian usein toistettu "there's no hard feelings / there's no feelings at all".

Eli jos McKeen ja Tenchin suhteesta ei muuta hyvää seurannut, niin toipahan se sentään eräälle erinomaiselle laulajalle hänen soolouransa kaksi ainoaa hittiä. Niin, valitettavasti. Sharkey olisi ansainnut enemmän hittejä ja soolouralleen kunnon lennon, mutta ikävästi kävi.








Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Cinema - Circus

Thai Sticks - Eri Esittäjiä: Thank God It's Friday

Sleepy Sleepers