Horsepower - Horseshoe - Hotellin lakanat

HORSEPOWER

Virginity (1989)

Big Fat Mama / My Oh My (1989)

A New Rose Every Day / Crawling on the Floor (Horny Version) - Dream Flight (1990)

Gloria / Forgotten Roads (1991)

Second Albummah (1991)

Horsepowerin LP:t olivat niin mieluisiksi osoittautuneita hankintoja, että aina kun bändin sinkkuja tulee vastaan, nekin täytyy kerätä. Pidän varsinkin Second Albummahista, erinomaista hardrockia. Sitäpaitsi Timo Laineen kansimaalaus on UPEA!

Gloria-singlen sisällä on keltainen A4-promopaperi, jossa keikkalista, ohjelmatoimiston yhteystiedot, bändikokoonpano, diskografia ja Unitor Oy / Poko Rekordsin yhteystiedot.

HORSESHOE

First Kick (1975)

Saturday Night / Oh What a Day (1978)

Country Boys (1983)

RateYourMusic-arvosteluni First Kick -LP:stä, 2.12.2009:

"I find it difficult to decide whether the debut album of this Finnish country rock band deserves 3 or 3,5 stars. It opens very nicely, the complex drums-and-guitar arrangement of "Call Me Soon" is well handled, plus there's good use of stereo panning in the backing vocals. The ballad "Feelin' So Empty" sounds nice, with piano and all. "You Better Run" is memorable. Unfortunately, the further I delve into this album, the more I get frustrated by the limitations of producer Pekka Nurmikallio and his small 8-track studio Microvox the band cut this LP in. The rock song "Take What You Need" fails miserably, with a curiously slapdash vocal performance. From there on the album goes downhill, being more amateurish rock than country. Why were the guitars mixed so way back in "Shake Your Tail", for instance?

The country pop song "Try It Again" is at least something of a saving grace. It has a pretty melody that's easy to like. "Have You Thought About" is a ballad, not as interesting, but it holds up the quality curve. Horseshoe let the generic wimpy pop song "Take the Time" close the album, when they could have finished it with a bang.

After further thinking, I decided to lower my rating to 3 stars. I bet the band weren't entirely satisfied with the results either. Sad really, as they obviously had talent. Horseshoe waited eight years before making their second LP, "Country Boys". That one must be a great piece of plastic."

Saturday Night -singlekään ei valitettavasti natsaa. Soittoon on tullut kyllä lisää varmuutta, mutta laulupuoli on huteralla pohjalla. Muna puuttuu, suoraan sanoen. Bändin omat biisit ovat keskinkertaista heikompia, eikä se kantrirock nyt niin hienosti soi, että se korvaisi edes laulun puutteet.

Country Boys -LP:llä bändi osaa vihdoinkin hommansa. Kantri soi miltei Amerikan malliin, tai ainakin Country Expressin. Sääli vain, etten ole kantrin ystävä, joten en osaa innostua tästäkään levystä. Olenpas sitten hankala tapaus...

Mutta kannet ovat menneet nappiin. Asetelmat, maisemat, muu rekvisiitta... Eläimetkin on saatu pysymään aloillaan kuvaamisen ajaksi. Kaikki on suunniteltu ja toteutettu viimeisen päälle. Kuvan jälkivärjäyskin on toteutettu taidolla. Näin se sujuu, kun on tosi ammattikuvaaja (Riitta Sourander) asialla.

HOTELLIN LAKANAT

Elämä (1986)

Levynsä kansissa Hotellin lakanat yrittää vitsikkäästi antaa itsestään kuvaa 10 vuotta koossa pysyneestä kansainvälisestä menestysyhtyeestä, joka on päässyt jopa Lesothon ja Taiwanin hittilistoille ja saanut Ruotsin kuningattaren hurmioitumaan. No, en tiedä kauanko bändi oikeasti oli olemassa, mutta ei näillä eväillä luulisi irtoavan edes paikallista suosiota.

Kantrahtava avauskappale Kollin kurjuus ja rekkakuskikantritarina Verta puskurissa toimivat vielä lajissaan kelvosti, mutta mitä pitemmälle levyä kuuntelee, sitä pahemmin ote ja hyvä maku lipsuvat. Ykköspuolella kuullaan liuta lauluja, joita kuuntelee ehkä paremman puutteessa, mutta yhtye ei pysty niillä perustelemaan, miksi heitä pitäisi kuunnella. Jos ei soiton lievä haparointi vaivaa, niin sitten laulut lauletaan horjuvasti. Tulee vaikutelma, ettei Hotellin lakanat ole vakavissaan yrittänyt päästä puusta pitkään urallaan, kunhan musisoidaan ja lauletaan jotain jotta olisi hauskaa, ja koetetaan kompensoida kunnianhimon puutetta laajahkolla soitinarsenaalilla.

Kakkospuolella alitetaan sitten aiemmin asetettu rima kerta toisensa jälkeen, nimikappaletta lukuunottamatta. Yritetään hauskuttaa lemmikinsyöntilaululla Reissumiehen kissa, itkuvirren muotoon puetulla vitsikkäällä laululla kolmipakaraisesta pojasta, mauttomalla kiinalais"vaikutteisella" Tandemilla Tokioon -biisillä ja hirvittävällä heavy-lastenlaululla Taito Haara. Siinä vaiheessa kuulijalle iskee vain halu tehdä tälle vinyylilätylle kunnon jaakkojahnukaiset.