Hot Sox - Eri Esittäjiä: Hot Stuff

HOT SOX

Isn't That Right / Bats (1979)

Das Kapital (1981)

Plastic Twist / Purple Haze (1981)

FinnArctic-esittely:

"For a long time I was interested in a band called Hot Sox, who cut their only LP "Das Kapital" in 1981. I had read the slaughtering review of "Das Kapital" in music magazine Soundi, but still I wanted to check out what kind of music the band played. Apparently something new wavey and experimental, with synths...

One day I checked out my regular site for ordering foreign vinyl, MusicStack, and noticed that a Norwegian record store had a copy of "Das Kapital" in stock, so I rescued the record back to its home country :)

The first time I listened to the record, I was a little puzzled. Hmm, weird, tacky... but in a way, interesting.

Hot Sox were a four-man unit with Teemu Näppilä on vocals, rhythm guitar and keyboards, Tuomas Hämeen-Anttila on lead guitar, Jari Tomperi on drums and percussion and Tauno Railo on bass. Co-producer Upi Sorvali played exotic instruments called kalimba and yang-qin on a couple of songs.

The boys certainly had their own style - they even managed to turn Jimi Hendrix's "Purple Haze" into something completely different. Hot Sox didn't meet any commercial success, and it's easy to see why, because the music is too contrived and cold to make a great impression. But if you have a taste for experimental new wave, try it. You might even find some message in some of their lyrics, like "Le Mutant", which Hot Sox should have taken literally: don't try to be something you're not, don't try constantly changing your style and appearance if you don't know what you want to be.

Tauno Railo is the only member who's had a career in music since, as the bassist of Piirpauke! The other guys vanished completely from the music business.

Besides this LP, the singles "Isn't That Right / Bats" (1980), "Plastic Twist / Purple Haze" (1981, taken from the LP) and "Plaster Force / The Tube" (1981) also exist."

Ensisingle Isn't That Right on aivan eri maata kuin LP. A-puolella kömpelösti soitettua, lievästi punkahtavaa rokkia, b-puoli enemmän new wave -rokkia. A-puoli mättää joka suhteessa, biisi on niin mitäänsanomattoman heikko ettei sillä varmaan radiosoittoa saatu. Albumille uutena versiona päätynyt Bats on vähän parempi kaikin tavoin, sovituskin kiinnostavampi. En minä silti väitä sitäkään hyväksi.

Muistini petti kun syyskuussa 2017 kävin Rolling Recordsissa ja huomasin keräilysinkkujen laatikossa kaksi Hot Soxin pikkulevyä. Olisi pitänyt muistaa, että Plaster Force on se single, jonka a-puolta ei albumilta löydy. Siinä meni kymppejä hukkaan Plastic Twist -singleen, jonka molemmat biisit olivat jo hallussa sillä LP:llä ennestään.

No, mutta vielä kerran kiitos norjalaiselle Record World -levykaupalle, joka MusicStackissa kauppasi Das Kapital -LP:tä tosi halvalla helmikuussa 2008. Mitähän kautta levy oli Norjaan eksynyt?

Eri Esittäjiä: HOT STUFF

Various Artists: Hot Stuff (1980)

RateYourMusicissa palloillessani luulin tätä hollantilaiseksi kokoelmaksi vuodelta 1979, mutta kun tammikuussa 2014 piti lisätä tämä Discogsiin, tarkka takakannen tutkiminen paljasti, että kyseessä onkin suomalainen julkaisu vuodelta 1980. Avaimena toimi copyright-merkintä "1980 CBS Records OY", josta pistin Discogsiin varmuuden vuoksi lähikuvan, että muutkin ymmärtävät.

Tämän kokoelman kasettiversio oli lapsuudenkodissani, ja isän kanssa kuunneltiin sitä paljon. 1990-luvun lopulla tai 00-luvun alussa huomasin älpeen Espoontorin Poppa Joe -divarissa, ja minun oli ihan pakko ostaa se lapsuusmuistojen vuoksi. En minä muuten tämmöisistä diskokokoelmista piittaa.

Onneksi Hot Stuff on parhaasta päästä sekalaisia diskokokoelmia mitä tiedän, joten en jaksa hävetä tämän löytymistä hyllystäni. Biisit on miksattu yhteen, joten tarjolla on oikeasti nonstop-tanssia. Ehkä hyväkin ratkaisu, kun levyn yhteiskestoksi voi annetuista kestoajoista laskea 56 minuuttia. Jos olisi pitänyt saada vielä tyhjää biisien välille, urat olisi joutunut puristamaan vieläkin tiukemmalle. 56 minuuttia on paljon 30 sentin vinyylikiekolle.

Kaikki poiminnat eivät ole erinomaisia. Celi Been Love Drops on viiden pennin kammotus, todellista bulkkiosastoa. Melba Mooren kappale ei ole huono, mutta Pete Bellotten keskinkertainen, vähän suttuinen tuotanto ja Melba Mooren taipumus niellä sanoja (vai johtuuko se vain äänityksestä / miksauksesta / tuotannosta?) haittaavat. Atlantic Starrin kappale on muuten hieno, mutta sanoituksesta ei voi sanoa mitään hyvää.