Hurriganes - Höyry-Kone

HURRIGANES

Rock and Roll Night Long (1973)

Roadrunner (1974)

Crazy Days (1975)

Hot Wheels (1976)

Tsugu Way (1977)

Hanger (1978)

Jailbird / 10/80 (1979 / 1980)

Fortissimo (1981)

Rockin' (1982)

Seven Days, Seven Nights (1983)

Hurrygames (1984)

DVD: Kuumat kundit (1976)

Ongelmallinen bändi tämä Hurriganes. He tekivät sekä Suomen parasta että huonointa rock'n'rollia.

Olihan äidin nauhoittamilla kaseteilla muutama Hurriganes-biisi, mutta varsinainen innostus bändiin syttyi joskus 1990-luvun alussa. En muista kumpi tapahtui ensin, mutta kaksi asiaa tutustutti minut kunnolla Hurriganesiin.

Oltiin Suvisaaristossa tapaamassa isäpuoleni siskon perhettä, Wikströmejä. Olisimmeko peräti yöpyneet siellä juuri silloin? Kuuntelin jommankumman Wikströmin kaksostyttären, Annikan tai Bettinan seurassa Hurriganesin kokoelma-CD:tä. Se oli epäilemättä tämä 20 Golden Greats, koska mukana olivat Indian ja Say Mama, ja takakansi oli valkoinen. Naureskeltiin Indianille.

Toinen asia oli, että radiossa esiteltiin suomirockin klassikkolevynä Roadrunner. Taidettiin soittaa viisi kappaletta viikon ajan peräkkäisinä päivinä, yksi päivässä. Nauhoitin ne kaseteille. It Ain't What You Do, Tallahassee Lassie, I Will Stay, Get On, Slippin' and Slidin' ja nimikappale... hmm... soitettiinkohan enemmänkin biisejä kuin viisi? Kuitenkin, minulle valkeni erinomaisen hyvin että Roadrunner on rautainen rokkilevy.

Niinpä, elokuussa 1994, kun olin Vaasassa sivarikoulutuksessa, kävin paikallisessa marketissa ja ostin Roadrunner-CD:n ja Hectorin kokoelmakasetin. Majoitus oli järjestetty opiskelukämppäalueelle Brennerinpolulla, 2,7 km Vaasan keskustasta, lähellä Mustasaaren rautatieasemaa. Minulla oli kolme kämppistä, yhdellä heistä oli mukanaan radio-CD-soitin-kasettisoitin -yhdistelmä, jolla kuuntelin ostoksiani ollessani yksin kämpässä. Hectorin kasetista olen sittemmin luopunut, mutta Roadrunner-CD on tallella.

Joskus myöhemmin päätin ostaa Rock and Roll All Night Longin, ja 1995-1996 kun opiskelin Karjaalla Västra Nylands folkhögskolassa, pistäydyin yhtenä perjantaina Helsingissä hankkimassa Jailbird / 10/80 -CD:n. Fazer Finnlevyllä oli muutama julkaisu, joissa olivat paketoineet kaksi Hurriganes-albumia yhdelle CD:lle, mutta yksi biisi tuppasi niistä melkein aina puuttumaan. Jailbird on kuitenkin niin rikollisen lyhyt levy, että se ja 10/80 mahtuivat hyvin samalle CD:lle. Niinpä ostin sen Helsingin City-Käytävällä sijainneesta levykaupasta kun yhtenä perjantaina matkasin junalla Helsinkiin ja palasin Karjaalle vielä samana iltana. Kiinnosti muutenkin kuulla 10/80 ja miksei Jailbirdkin, minulla oli sellainen kutina että ainakin ensinmainittu olisi hieno levy, kun siinä olivat Bourbon Street ja Just For You.

Jailbird on Hurriganesin levyistä huolimattomimmin tehty. Kolme hyvää kappaletta siinä on. Desiree ja Pretty Mona, jotka muodostivat singlen, pomppaavat jo tuotannollaan framille muusta materiaalista. Oh Yeah on hyvä näyttö Järvisen slide-kitaran soittotaidosta. Muuten albumi kuulostaa siltä kuin sen tekemiseen ei olisi kulutettu enempää aikaa kuin ne 26 minuuttia mitä sen kuuntelemiseen menee.

Let's Drink Today, jonka Jim Pembroke pikaisesti sanoitti äänitysten loppuvaiheessa täytebiisiksi lyhyttä levyä pidentämään, kuulostaa vain ja ainoastaan nopeasti tehdyltä täytebiisiltä. Get Alongissa ei ole sanoitusta, vain fraaseja jonoon pistettyinä. Rock and Roll All Night Longilla oleva My Sweet Lily oli törkeästi omiin nimiin pistetty fuusio Bob Crewen ja Frank Slay Jr:n oldies-hitistä Silhouettes ja The Four Seasonsin Sherry-hitistä, ja samaa pöllimistä on Jailbirdissäkin, jossa Brand New Sucker on hiilipaperikopio Steve Gibbons Bandin Eddy Vortexista. Päätöskappaleessa Lipstick-Man Remun rummutus ei meinaa jaksaa pysyä tahdissa.

Ainoat hyvät Hurriganes-levyt ovat Rock and Roll All Night Long, Roadrunner ja 10/80. Muissa ei ole paljon kehumista. Hangeria sentään jaksan jossain määrin arvostaa semmoisena erilaisena Hurriganes-levynä, ja on siinä jokunen ihan hyvä biisikin.

Isäpuoleni kovana slangientusiastina hankki tuon Remun Poika varjoisalta kujalta -kirjan. En ole lukenut sitä, vähän vilkaissut vain. Luin yhden kohdan, jossa joku kaveri spreijasi toisen päälle hajuvettä, ja poika parkaisi "Iiik, mitä kaverit nyt sanoo kun mä haisen likalle!". Toinen kommentoi "Ei sitä kukaan tunne, kun sä oot ollu koko päivän skitun alla rottia jahtaamassa".


Artikkeliskannaukset:

https://drive.google.com/open?id=1MIdhcc39Nj_P-D6ORrIX2a4WPM_Nb36r

HÖYRY-KONE

Hyönteisiä voi rakastaa (1995)

Huono parturi (1997)

No niin, Harri antoi minulle nämä levyt mp3:sina silloin kun pyörittiin molemmat RateYourMusicissa, enkä tullut poistaneeksi niitä koneeltani, vaan poltin CD-R:t. Maaliskuussa 2014 hankin CD:t Amazonin kautta kun levyt julkaistiin uudelleen. En minä Höyry-koneen päälle paljoa ymmärrä, enkä ole juuri kuunnellut tätä musiikkia.