Iris Flower Group - Iron Butterfly - Irwin Goodman

IRIS FLOWER GROUP

Poison Sound (1987)

En ollut oikeastaan kiinnostunut tästä suomalaisesta rock-levystä, vaikka vanhaa suomirokkia keräilenkin. Ei levy ole mukana edes Suomalaisten vinyyli- ja CD-levyjen hintaoppaassa. Megafon Records oli kuitenkin julkaissut Marilinin levyn ja Visualin Division By Zeron, niinpä päätin tsekata myös tämän saman levymerkin julkaisun, kun kohdalle osui. Tyystin tavanomaista rokkia. En olisi huomannut, että vokalisti on nainen, ellei takakannen kuva laulajattaresta olisi näin kertonut.

IRON BUTTERFLY

Sun and Steel (1975)

In-A-Gadda-Da-Vida -hitistään tunnetun Iron Butterflyn levyt kuuntelin Spotifyssa ja YouTubessa. Viisi ensimmäistä albumia ovat tasaisen keskinkertaisia, kuudes levy Scorching Beauty on aika surkea, mutta seitsemännestä ja viimeisestä albumista Sun and Steel jonkin verran pidin. Suostuin poimimaan sen mukaani Black and Whitesta halvalla, kun toisen kerran huomasin levyn siellä. On se tosiaan aika hyvä, varsinkin I'm Right, I'm Wrong.

IRWIN GOODMAN

Irwinismi (1966)

Ei tippa tapa... (1966)

Reteesti vaan (1968)

Irwin Goodman (1970)

St. Pauli ja Reeperbahn (1970)

Poing poing poing (1971)

Las Palmas (1972)

Kohta taas on joulu (1972)

Si si si (1974)

Erikoiset (2001)

Irwinin levyt Kohta taas on joulu -albumia lukuunottamatta julkaistiin vihdoin CD:nä 2001. Tyhmyyksissäni ostin CD:t vain vuoden 1970 nimikkolevystä alkaen, ja neljää ensimmäistä olen sitten koettanut metsästää jälkeenpäin, siinä vaiheessa kun kaupat olivat jo tyhjät Irwin-CD:istä ja nuo vuoden 2001 julkaisut kadonneet ostajien kotihyllyihin. Osta minut puuttuu vielä.

Reteesti vaan on itse asiassa vuoden 1969 kakkospainos, levyn etiketeissä on kehystetty Rytmi-logo. Ykköspainoksessa etiketin logoissa ei ole kehystä. Kakkospainos kuitenkin puuttuu toistaiseksi Discogsista, joten ykköspainos minulla on merkattuna.

Green Grass Recordsista jo 90-luvun lopulla vinyylinä ostamani Las Palmas on suosikkini. Vuoden 1972 levyillä sovituspuoli oli huipussaan, Las Palmas ja Kohta taas on joulu soivat komeasti. Sen jälkeen Irwinin musiikki latistui.

En ole joulumusiikin ystävä. Omat joululevyni ovat lähinnä epäkonventionaalisemmasta päästä. Kohta taas on joulu pukattiin ulos CD:nä 1997. Ostin sen heti tuoreeltaan Mannerheimintien Free Record Shopista. Ajattelin, että höh, eivätkö voineet samantien CD:istää muitakin Irwinin levyjä? No, otetaan nyt sitten edes tämä kun kerran saatavilla on. Kohta taas on joulu on niin hyvä kuin Irwiniltä saattoi ikinä toivoa. Kaikki laulut uusia, sovitukset isoja ja energisiä eikä musiikissa tunnelmoida vaan annetaan paahtaa urku auki. Muutama kappale oli minulle jo lapsesta asti tuttu, koska synnyinkotini levyhyllyssä oli Soiva joulukalenteri.

Oma joulunajan suosikkini on jo vuodesta 1987 ollut Isao Tomitan Snowflakes Are Dancing. Olkaa hyvä.

St. Pauli ja Reeperbahn esittelee myös musiikillisesti parasta Irwiniä, nimittäin neljän ensimmäisen kappaleen ja Ryysyranta meni -tilityksen aikana. Mahtavat sovitukset niilläkin kappaleilla, tai vähintäänkin värikkyyttä. Muu materiaali on latteampaa.

Kun 1994-1995 olin sivarina Taalintehtaalla, paikallisen sairaalan vuodeosaston siivoojana ja apulaisena, kuuntelin iltaisin Turun seudun paikallisasemaa Meriradiota. Joku mies juonsi siellä moniosaista Irwin-ohjelmasarjaa, jossa hän kertoi Irwinin elämästä ja kävi läpi levytystuotantoa kronologisesti. Siinä soi paljon harvinaisiakin levytyksiä, kuten vuoden 1980 sinkku "Discohai / Grosse Freiheit".

Majoitus oli järjestetty erikoisella tavalla. Minulla oli nimittäin oma huone Taalintehtaan sairaalan vieressä sijaitsevassa terveyskeskuksessa. 7. toukokuuta 1995 katsoin terveyskeskuksen telkkarista kun Suomi pelasi voitokkaasti MM-jääkiekon loppuottelussa Ruotsia vastaan. On muuten edelleen ainoa jääkiekko-ottelu jonka olen katsonut kokonaan, en minä urheilusta välitä. Päätin kuitenkin tehdä sinä iltana poikkeuksen, koska minulla oli sellainen kutina, että voisi tapahtua jotain suurta. Kun Suomen jääkiekon MM-kulta oli varmistunut, soitin heti Meriradion iltaohjelmaan Iltatuulen viestiin ja pyysin toivekappaleena Irwinin biisiä "Sen kunniaksi", jonka olin jo kuullut siinä Irwin-ohjelmasarjassa. Halusin saada sen kasetille. Valittaen toimittajat kertoivat myöhemmin radiossa, ettei heillä ole levystössään Irwinin Si si si -LP:tä jolla tuo biisi on mukana. Se Irwin-ohjelmasarjan vetäjä oli soittanut kaikki biisit omasta levykokoelmastaan. Minun piti soittaa uudestaan Iltatuulen viestiin ja toivoa jotain muuta. Kun seuraava kappale soi, mikä se nyt sitten mahtoikaan olla, soitin ohjelmaan ja pyysin Hectorin "Linnut, linnut" -biisiä Irwinin tilalle. Ei se ollut hyvä vaihtoehto, mutta siihen hätään en muutakaan keksinyt. Jääkiekon maailmanmestaruudesta saamani hieno fiilis vähän latistui.

Si si si on ikävän lattea levy. Hidas levyntekoprosessi ja Irwinin ääniongelmat - edellinenhän oli jälkimmäisen seuraus - rasittavat levyä pahasti ja tekevät albumin kuuntelemisesta joka kerta jännitysnäytelmän: kestääkö Irwinin ääni edes jotenkuten kappaleen loppuun asti vai tuleeko stoppi? Sama tunne joka kerta kun levyä kuuntelen, vaikka tiedänkin lopputuloksen: kyllä Irwin jotenkuten suoriutuu.

Erikoiset on varsinkin tänä päivänä harmillinen julkaisu. Rocket Records kun on jo saattanut Kulkurin kulta -albumin kokonaisuudessaan CD-muotoon, joten ei tuota joutavaa iskelmälällätystä viitsi Irwinin erikoisina kuunnella. Ne jotka tuon Kulkurin kullan ovat omakseen halunneet, ovat jo hankkineet tuon Rocketin CD:n, ja harvinaisia Erikoisia olisi Irwinin tuotannossa vielä riittänyt: vaikkapa Mieletön maailma, Maa tarvitsee, Pikku Irwin, Vetojenkka ja Henkipatto tällä julkaisulla olisivat auttaneet Irwin-kompletistia lisää.

Tuossa Hesarin leikkeessä puhutaan tästä kasetista. Kappaleiden nimet on kirjoitettu kasettiin vähän miten sattuu. "Kirkonkylän kioski" lienee "Kulta, ei syytä huoleen".


Artikkeliskannaukset:

https://drive.google.com/open?id=1POBNAUmZsNc4V0YfBOrTYQ6iYuR8SDlA