J. Geils Band - Jilted John

J. GEILS BAND



Original Album Series (1970 / 1971 / 1972 / 1973 / 1973)











JILTED JOHN



True Love Stories (1978)





Silloin kun lainasin pääkaupunkiseudun kirjastoista kaikki punk- ja new wave -kokoelma -CD:t (vuonna 2001), altistuin myös Jilted Johnille ensimmäistä kertaa. Yhdestä CD:stä löytyi hänen nimikkokappaleensa, ja lievän hämmennyksen ja totuttelun (ja Soundi-lehden LP-arvostelun lukemisen) jälkeen päätin, että pitääpä tutustua paremmin. Älppäri löytyi sitten Espoontorin Poppa Joe -divarista.

Graham Fellows oli vasta 19-vuotias näyttelijäopiskelija kun tämä hänen kuningasideansa keräsi suurta suosiota. Jilted John on aivan tavallinen teinipoika, ihastumisten, pettymysten, harrastusten (kuten hiirten kasvattamisen), pikku palkkahommien, finnien, epäonnistumisten ja onnistumisten ristipaineissa. True Love Stories kertoo hänen tarinansa, ja miten hän joutuu tylysti tyttöjen hylkäämäksi kerta toisensa jälkeen. Erityisesti muuan Gordon, joka vie Johnilta tämän tyttökaverin Julien, saa osakseen pilkkaa: "Gordon is a moron!", hoetaan tuossa Jilted John -kappaleessa moneen kertaan.

Martin Zeron tuotanto on varsin omalaatuinen. Kaikenlaista tavaraa ladotaan päällekkäin ja kaikki on miksattu pintaan, jolloin lopputuloksesta on tullut vähän sotkuinen. Sitä miettii, olisiko levystä tullut parempi pelkistetymmällä tuotannolla, mutta toisaalta tämä tekee keitoksesta persoonallisen. Fellows itse on LP:stä samaa mieltä, hänkään ei pidä tavasta jolla albumi on tuotettu, ja olisi halunnut sen kuulostavan enemmän punkilta, riisutummalta ja raaemmalta.





Jilted Johnin kaanoniin kuuluu myös nippu ulkopuolisia spinoff-tuotantoja, halusi Fellows sitä tai ei. Nimellä Julie & Gordon laadittiin ensin puolustuspuheenvuoro haukutulle Gordonille: "Gordon's Not a Moron / I'm So Happy to Know You". Kömpelöä DIY-punkkia, jossa tyttö ja poika höpöttävät ja koettavat kuulostaa niin kovilta ja puolustuskannalla olevilta, mutta kuulostavat enemmän idiooteilta kuin vakuuttavilta. Sinkulla on kuitenkin oma naivi charminsa. Seuraavana vuonna tehtiin jatkosingle "J-J-Julie (Yippee Yula) / Gettin' It Together??". Tämä jälkimmäinen single kuulostaa itsevarmemmin ja kokeneemmin tehdyltä, mutta a-puoli kaatuu lievästi ärsyttävään taustalaulukööriin, jonka osuus on ylimitoitettu. B-puoli on silkkaa täytettä, kinataan ja höpötetään yksinkertaisen taustan päälle eikä lopputulos kuulosta miltään.





Lopuksi Graham Fellowsin keikkakaverina - Gordon the Moronin hahmossa - toiminut Bernard Kelly lauloi levylle vielä kappaleet "Fit For Nothing" ja "Sold on You" vuonna 1979. Tämä sinkku on vielä ihmeellisempi kuin Julie & Gordon -kollaboraatiot. A-puolella Gordon vetää jumppatuntia lihaville ihmisille, b-puolella laulaa ylistystä jollekulle ihanalle naiselle. Jilted Johnin keikoilla Gordonia esittäneen ja tanssinumeroita vetäneen Kellyn ääni on niin mitäänsanomattoman persoonaton, että siihen on vaikea kiinnittää mitään huomiota. Ehkä juuri siksi hän turvautuu kaikenlaisiin temppuihin: hän kuiskaa, antaa vähän väliä miksaajan hidastaa tai nopeuttaa ääntään, muuntaa ääntään erilaiseksi ja hoitaa varmaan vielä falsettitaustalaulutkin saadakseen laulusuorituksensa edes vähän mieleenpainuvammaksi.

Graham Fellowsista on tullut sittemmin kohtalaisen uran tehnyt laulaja-näyttelijä. Wikipedia-artikkelista voi itse lukea tarkemmin.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Cinema - Circus

Thai Sticks - Eri Esittäjiä: Thank God It's Friday

Johanna - kaikki singlet 1979-1984, osa 1