Jimi Sumén - Jim Keays

JIMI SUMÉN

Key West (1978)

Screenplay (1980)

Between Orient and Accidents (1981)

FinnArcticista:

"Jimi Sumen, despite being a pioneer in the new romantic field here in Finland, has never seen his records released on CD, which is a shame.

He was only 18 when he competed in the national rock contest in Kulttuuritalo in early 1977. Jimi Sumen & Dreams put on an unforgettable show. They were the last act to perform in a contest full of apparently rather boring bands. Sumen literally woke the audience up by playing four Jimi Hendrix songs, playing his guitar exactly like Hendrix did and even burned his guitar on stage just like his idol used to do. He shared the victory with Sukellusvene merely because the jury, especially the jazz fans, sensed that giving the victory slot to a plagiarist might give the false impression to budding musicians that merely copying others will get you a long way.

Late 1977 Hendrix influences were mostly gone, and Sumen had a short Ted Nugent phase before, after many attempts to get something worthwhile done in recording studios, his first album "Key West" was finally released on Love Records in 1978. The album was regarded as rather tame, but watered-down or not, there's still enough energy on the a-side to satisfy any rock'n'roll fan. The b-side contains more boogie-type material, with less guitar and more bass - except for one song which is pure punk rock!

Sumen then jumped headlong into the budding new romantic movement and did two synth-heavy albums for Dig It: "Screenplay" (1980) and "Between Orient and Accidents" (1981). This time he was accused of being a Bowie copyist, listen for yourselves if this is deserved or not. At least he does a Bowie cover on "Orient".

The video for "(No More) Home Movies" was one of the first real Finnish music videos.

Sumen joined Brit band Classix Nouveaux in 1982 and played on their last album "Secret" (1983). Later he's worked as producer. In 1993 he released an album called "Paintbrush, Rock Penstemon", which I've never even heard of."

Löysin vihdoin viimein Key West -LP:n AH Recordsista tämän vuoden helmikuussa. Jostain syystä siinä on blankot, valkoiset kannet, mutta etiketit ovat normaalit sinipohjaiset kuten myyntiversiossa. Liekö koekappale vai mikä?

Screenplay minulla on kirjastopoistokappaleena. Joskus 2008 tai 2009 Sellon kirjasto Leppävaarassa luopui kaikista vinyyleistään, ja pisti osan poistomyyntiin kahden euron kappalehinnalla, osan taas myivät Tikkurilan kirjastoon. Ostin ison pinon niitä suomalaisia vinyylejä mitä myivät: Eve, Neumann, Alivaltiosihteeri, Malvina Reynolds, Liisa Tavi, Eero & Jussi & The Boys... ja tämä Screenplay, muiden muassa.

Olen kuullut Paintbrush, Rock Penstemon -albumin. Esittäjäksi olisi pitänyt pistää Edward Vesala Sound and Fury, Suménin nimi lienee kannessa markkinointiteknisistä / kaupallisista syistä. Jimi soittaa sentään kitaraa tällä Vesalamaisella taidejazzlevyllä josta en voi sanoa pitäneeni, mutta en nyt ihan inhonnutkaan.


Artikkeliskannaukset:

https://drive.google.com/open?id=1u_40hLsoyZhktf807lEIyNcNvl_fKBDV

JIM KEAYS

The Boy From the Stars (1974)

Skottilaissyntyinen Jim Keays vaikutti menestyksekkäässä australialaisessa progebändissä The Master's Apprentices, mutta kun 1972 tuli soolouran vuoro, hän päättikin tehdä avaruus-glamrokkia. The Boy From the Stars oli kunnianhimoinen projekti, joka manifestoitui Keaysin mielessä sen jälkeen kun hän oli täyttänyt päänsä astrologialla, tarot-huuhaalla, alkemialla, UFOilla, homeopatialla, itäisillä ja länsimaisilla uskonnoilla, tieteellä, filosofialla, fysiikalla, lääketieteellä, politiikalla ja ties millä muulla, yrityksessään ymmärtää jotain siitä mihin tuhoon maailma oli syöksymässä ja mitä pitäisi tehdä sen pelastamiseksi. Se oli sitä 70-lukua ja hippimeininkiä.

Tämä levy kertoo tarinan siitä, kun Tähtien Poika saapuu jostain kaukaa avaruudesta varoittamaan ihmiskuntaa uhkaavasta tuhosta. Keays suunnitteli koko homman levyn kantta ja muita yksityiskohtia myöten, apunaan parhaat saatavilla olleet muusikot. Levyn tekeminen nieli kaksi vuotta aikaa ja suunnattoman summan rahaa, mutta Keays pitää edelleen lopputulosta kaiken vaivan arvoisena. Levy - joka taisi olla yksi ensimmäisistä australialaisista teema-albumeista - ja siitä lohkaistut kaksi singleä ylsivät hittilistoille. Tosin projektin luonteen vuoksi se ei ollut paras mahdollinen levy esitettäväksi livenä konserteissa. Kolme konserttiesitystä tehtiin (niistäkin yhtä jouduttiin typistämään huonojen sääolosuhteiden ja muiden, kalliiden, esiintyjien vuoksi, ja siitä tuli kertakaikkinen floppi), enempään ei ollut taloudellisia resursseja.

Vuosien myötä The Boy From the Stars keräsi yhä lisää mainetta ja innokkaita keräilijöitä, joten CD-versio bonusraitoineen oli tervetullut. Yritin tilata tämän CD:n joltain nettisivulta jo toukokuussa 2008, mutta levyä ei koskaan pistetty postiin. Onneksi olin mukana Ausrock Forumsissa, joku siellä sattumoisin uploadasi mp3:t nettiin vielä saman kuun lopulla, ja sain tehdyksi itselleni edes CD-R-kopion. Joulukuussa 2010 sain vihdoin CD:n itselleni MusicStackin kautta tilaamalla.

Jim Keays odotti vuoteen 1983 ennen kuin teki seuraavan soololevynsä. Red on the Meter on Boy From the Starsia paljon maanläheisempää, lievästi new wave -vaikutteista poprockia. Minulla on siitä mp3:t kovalevyllä, ei mikään loistava levy mutta ihan mukava, kyllä sitä on tullut kuunneltua silloin tällöin.