John Dowie - John Fogerty - John Handy - John Kongos

JOHN DOWIE

Mr. John Dowie: Another Close Shave (1978)

No joo, tämän pitäisi kyllä olla J-sinkkujen kohdalla. Kannessa lukee muuten vain tuo "Mr.".

Dowie on näitä englantilaisia eksentrikkoja, joita musiikkimaailmassakin on riittänyt: Ivor Cutler, Wreckless Eric, Vivian Stanshall, Max Wall, Ian Dury, Jona Lewie...

Dowie onnistuu parodioimaan ulkomaalaisvihamielisiä turisteja, punkrokkia ja rakkausballadeja ja on koko ajan ehdottoman omituinen. Yhdessä vanhassa Soundi-lehdessä Waldemar Wallenius arvosteli tämän EP:n ja vuodatti sille niin paljon ihastelua, että kiinnostuin heti. Sitten EP tuli vastaan Black and Whitessa. Mitään sävellyksiä ei kannata odottaa, eikä lauluakaan. Dowie puhuu levyt läpi, mutta homma toimii.

Dowie ei ole paljoa levyttänyt, pitäisi ehkä hankkia 1981 julkaistu single "It's Hard to be an Egg", ihan siksikin että se on niin hauskan näköinen. B-puolen pitäisi tosiaan olla nimeltään "Mime Sketch", etikettiin kirjoitettiin väärin.

 

JOHN FOGERTY

Blue Ridge Rangers: Blue Ridge Rangers (1973)

John Fogerty: John Fogerty (1975)

Minulla on myös CD-R-kopiot Hoodoosta ja sitä ennen julkaistuista irtosingleistä. Hoodoo on kyllä aika hyvä levy, harmi että jäi julkaisematta. Minä pidän.

JOHN HANDY

Hard Work (1976)

Vuodenvaihteen 1984 - 1985 tienoilla äänitin mainion kasetin lähinnä Ripatin juontamista Ocsid-ohjelmista. Hetkinen... siinä oli ainakin Grandmaster Flashin The Adventures of Grandmaster Flash on the Wheels of Steel, General Njassan I'm Young, Beautiful and Natural, Whamin Everything She Wants, Band Aidin Do They Know It's Christmas ja David Johansenin The King of Babylon ykköspuolella. Kakkospuolella oli sitten John Handyn Hard Work, M.S.M.:n Roboto Synphonie, Fox the Foxin I.C. Eyes, Rickey and the Frogin Funky Street, Dingon Nimeni on Dingo, Gary Low'n La colegiala ja Rebbie Jacksonin Centipede, ja niiden jälkeen vielä jotain sekalaista muista radio-ohjelmista.

Kovaa kamaa.

Eli ensituttavuuteni John Handyn kanssa tapahtui jo vuoden 1985 alussa Tapani Ripatin ansiosta. Tykkäsin Hard Workista kovasti, ja kun kasetti / nauhoitus ajan myötä hävisi, tuo kappale oli pitkään toivelistallani. Joskus 90-luvun lopulla tai 00-luvun alussa LP löytyi Tavastialla pidetyillä levymessuilla. Olin niin riemuissani. Nykyinen kappaleeni levystä on kuitenkin eri, Digeliuksesta ostettu.

Young Enough to Dream on myös kiva, mutta muuten Handyn levy ei ole ihan parasta. Kaksi hienoa biisiä riittää kuitenkin syyksi tämän omistamiseen. Handyn muuhun tuotantoon on ollut kiinnostavaa perehtyä, mutta ei se ole antanut kovin paljoa. Mies antautui kaupallisuuden peikolle Hard Workin jälkeen ja teki tyhjäntyhmiä levyjä.

JOHN KONGOS

Kongos (1971)

Higher Than God's Hat / Would You Follow Me (1973)

Ride the Lightning / I Won't Ask You Where You've Been (1975)

I No. 7 (Only Wants to Get to Heaven) / Slow Talkin' Boy (1976)

Cats Eyes (Theme From the TVS Series 'Cats Eyes') / Cats Eyes (Vocal By Louise Burton) (1985)

Etelä-Afrikassa syntynyt John Kongos aloitti uransa yhtyeessä nimeltä Johnny (Kongos) and The G-Men, joka oli tyypillinen paikallista suosiota nauttinut, garage-rokkia ja beat-musaa tehnyt cover-bändi. Kongos muutti Englantiin 60-luvun loppupuolella ja teki LP:llisen softia hippipoppia, Confusions About a Goldfish (1969). Hänellä oli myös pari lyhytaikaista psykedeliabändiä, The Floribunda Rose (1967) ja Scrugg (1968), joiden harvoja levytyksiä löytää Nuggets-tyyppisiltä kokoelmilta.

Kongosin todellisen läpimurron toivat brittilistan neljännelle sijalle kivunneet singlet "He's Gonna Step on You Again" ja "Tokoloshe Man", jotka ovat molemmat samantyylisiä, isosti runsailla yksityiskohdilla tuotettuja, tribaalirytmisiä, vaikuttavia rock-biisejä. Molemmat sisältyivät Kongosin toiselle sooloalbumille Kongos (1971). Tällä levyllä myös isohko Jubilee Cloud ja mahtipontisesti paisutteleva balladi Gold tekivät minuun vaikutuksen, mutta keskellä oleva pitkä putki tasaisempia kappaleita on minulle vain keskitasoa parempaa poprockia. Uskonnolliset vivahteetkin häiritsevät hieman.

Juuri He's Gonna Step on You Again tutustutti minut Kongosiin, kun se löytyi yhdeltä Rhino Recordsin julkaisemalta Super Hits of the 70's - Have a Nice Day -sarjan kokoelma-CD:ltä, jonka lainasin Tikkurilan kirjastosta. Poimin LP:n mukaani, kun huomasin sen Hippie Shake Recordsissa.

Kongosin levytystuotanto tuon toisen sooloalbumin jälkeen jäi satunnaiseksi ja vähäiseksi. Mies on keskittynyt tuottamiseen, tv-sarjatunnareihin ja laulujen kirjoittamiseen muille artisteille.

Kakkossoolon jälkeen tehty single "Great White Lady" (1972) oli vielä mukavasti rokkaava ja "Higher Than God's Hat" on sekin pirteä. "Ride the Lightning" kuulostaa kuitenkin minun korviini vähän liikaa Abbalta, ja b-puolen balladi menee tylsäksi lässyilyksi saksofoneineen. I No. 7 on pikkuisen hölmö laulu, joka pistää jo epäilemään Kongosin hittivainua, ja se pakollinen b-puolen balladi, "Slow Talkin' Boy", menisi läpi ehkä korkeintaan Välimeren maissa harppuineen ja syntetisaattoreineen. Kiinnostavan erikoinen sinkku kuitenkin, joskaan ei tarpeeksi erikoinen ollakseen oikea kuriositeetti tai camp-arvoinen. 1981 ilmestyi ainoastaan Italiassa new wave -diskosingle "I'm Dreaming", josta Discogsissa maksetaan monta kymppiä. Säästäkää rahanne, ainakin a-puoli on kummallinen ja vähän sotkuiseksikin menevä möhkäle.

Cats Eyes -tv-sarjan tunnari on melko sähäkkä syntetisaattorirevittely. Louise Burtonin voimakas tulkinta b-puolella antaa sävellykselle vielä uuden ilmeen ja ulottuvuuden.