Jokke Seppälä - Jona Lewie

JOKKE SEPPÄLÄ

Move On (1981)

Seppälän diskomusa on vähän liian hidasta tanssittavaksi, mutta ei tämä lievästä korniudestaan huolimatta ole musiikkina hassumpaa. Biisit ovat sentään hyviä ja tarttuvia. Kansi on tökerö - viidessä minuutissa tehty roiskaisu. Kun katsoo tarkkaan etukantta, huomaa oikeassa laidassa palasen jonkun toisen henkilön tukkaa. Alunperin on siis otettu kuva useammasta henkilöstä, mutta toinen tyyppi on leikattu pois etukantta väsättäessä. Pääsi tavallaan mukaan kuitenkin.

Seppälän aiemmat ja myöhemmät albumit kannattaa unohtaa. Move On on ainoa levy jossa on edes vähän yritystä.

JONA LEWIE

Alias Jona Lewie (1979)

On the Other Hand There's a Fist (albumi) (1978)

You'll Always Find Me in the Kitchen At Parties / Bureaucrats (1979)

Big Shot - Momentarily / I'll Get By in Pittsburgh (1980)

On the Other Hand There's a Fist (kokoelma) (1980)

Louise (We Get It Right) / It Never Will Go Wrong (1981)

Heart Skips Beat (1982)

The Best of Jona Lewie (2002)

1947 Southamptonissa syntynyt britti John Lewis, alias Jona Lewie, aloitti musiikillisen uransa 1968 nuorena sosiologian opiskelijana, joka soitteli pianoa Lontoon jazz- ja bluesklubeissa, tai vain hengaili ympäriinsä. Hän pääsi mukaan Brett Marvin and The Thunderboltsiin, skiffleä, bluesia ja jug band -musaa sekoittaneeseen hupiyhtyeeseen, jonka levyjä olen jo esitellytkin.

Lewie ei ollut enää mukana kolmannella Thunderbolts-LP:llä Ten Legged Friend. Hänestä oli tullut sooloartisti, joka teki ensimmäisen singlensä "Piggy Back Sue / Papa Don't Go" Sonetille 1974. Eriskummallinen sekoitus cajunia, boogie-pianoa ja lapsikuoroa, joka sai jatkoa muodossa "The Swan / Custer's Last Stand". A-puolella haitaria, handclappia ja bassorumpua, b-puolella pianoa, rummunpaukuttelua ja pulputtavaa syntetisaattoria tarjoava instrumentaali. Ylistyslaulu Euroopalle, Hallelujah Europa, oli tarkoitettu vuoden 1975 Euroviisukarsintoihin, mutta se hylättiin jo kättelyssä. Siitä tuli kuitenkin single vuonna 1976. 1977 julkaistiin vielä yksi Terry Dactyl and The Dinosaurs -nimellä (sehän oli Brett Marvin and The Thunderboltsin salanimi) tehty sinkku "Come Away (Bate o pe) / Cherry Ring", joka jatkoi vuoden 1971 Seaside Shuffle -hitin linjaa hioutuneemmassa muodossa.

Nämä singlet sekä ennenjulkaisematon Rockin' Yobs koottiin Sonetin toimesta kokoelmaksi, jolle jostain syystä annettiin kaksi eri nimeä ja kantta. Gatecrasher on sama levy kuin tämä Alias Jona Lewie. Takakansi mainitsee, että Lewie olisi vuoteen 1969 mennessä äänittänyt United Artistsille albumin nimeltä "Gasolene". Ellei se ole 1969 julkaistu blues-levy I Asked For Water, She Gave Me... Gasoline, jolla sekä Thunderbolts että soolo-Lewie ovat mukana, niin en tiedä mitä levyä tuossa tarkoitetaan. Imperial-levymerkin omistus oli siirtynyt Liberty Recordsin kautta United Artistsille yrityskauppojen myötä, joten todennäköiseltä tuntuu, että tuo on se levy jota tarkoitetaan.

Lewie teki loput levytyksensä aina yhtä ennakkoluulottomalle Stiff Recordsille. Näillä myöhemmillä levyillä syntetisaattorit ottivat hallitsevan aseman, mutta Lewien persoonallisuus säilyi, eikä koskaan voinut olla ihan varma, mitä seuraavalla raidalla kuulisi. Miehen musiikilliset vaikutteet kun olivat moninaiset. Eniten pidän Lewiesta kun hän on joko romanttinen tai hauska, ja harvoin hän mitään muuta olikaan.

Lewie on taas yksi artisti, joka rupesi kiinnostamaan vanhoja Soundeja lukiessani. Stop the Cavalry oli tuttu äidin 1980 nauhoittamalta kasetilta, mutta halusin kuulla lisää. Singlet You'll Always Find Me in the Kitchen At Parties ja Big Shot - Momentarily löytyivät Black and Whitesta kun keräsin brittiläisten punk- ja new wave -sinkkujen parhaimmistoa. Myyrmäki-hallin kirpputorilla joku nuorehko pariskunta kauppasi Heart Skips Beatia ja kokoelmaversiota On the Other Hand There's a Fistista. Alias Jona Lewie -kokoelma taisi olla tarjolla Popparienkelissä. Keltaiselle vinyylille prässätty Fist-albumi löytyi jonkin ajan päästä B&W:stä, ja niin edelleen. Best of -CD täyttää aika hyvin aukot Lewien kovasti singlepainotteisessa diskografiassa.

Jos joku on miettinyt, mikä outo lainapätkä kuullaan Bureaucrats-biisin lopussa, niin se on peräisin Lol Coxhillin 30 sekuntia kestävästä kollaasista A Series of Superbly Played Mellotron Codas. Löytyy albumilta Ear of the Beholder. Sitä en tiedä, mistä Coxhill ne pätkät pölli.