Juice Leskinen
JUICE LESKINEN
Juice Leskinen & Coitus Int.: Juice Leskinen & Coitus Int. (1973)
Per Vers, Runoilija (1974)
Juice & Mikko: Juice & Mikko (1975)
Juice Leskinen: Singlet 1974-76 (1976)
Juice: Keskitysleirin ruokavalio (1976)
Lahtikaupungin rullaluistelijat (1977)
Juice Leskinen Slam: Tauko I (1978)
Tauko II (1979)
Viidestoista yö (Tauko III) (1980)
Kuusessa ollaan (1980)
Ajan henki (1981)
Juice Leskinen: Dokumentti (1981)
Juice Leskinen Slam: Kettusen Pekka ja Happosen Marja / (Instrumental) (1981)
Juice Leskinen: Parhaat (1982)
Juice Leskinen Grand Slam: Sivilisaatio (1982)
Boogieteorian alkeet peruskoulun ala-astetta varten: lyhyt oppimäärä (1983)
Pyhä toimitus / Inferno (1985)
Puhemies / Lamminpää (1987)
Ensimmäinen Coitus Int. -albumin ykköspuoli on minulle kuin yhtä hittiputkea, mutta kaikki se mikä on Oo! Raili- ja Rokkaan-biisien välissä on ollut minulle vaikeampaa digata. Kyllä sekin menee, mutta semmoisena taustalla soivana kamana. CD ostettu joskus 90-luvun puolessavälissä, kun asuin Mäkkylässä äidin ja isäpuolen jaloissa. En kai tuntenut ennestään muita biisejä kuin Heinolassa jyrää ja Hän sammuu, mutta luotin siihen, että hyvä levy on.
Per Vers, runoilijan ostin CD:nä jo joskus 90-luvun alkupuoliskolla. CD:n kuvapintaan oli prässätty ihan oikeat tiedot, mutta kun olin tökännyt levyn soittimeen, alkoikin kaiuttimista kuulua Belinda Carlislea: "Live your life be free...". Kiitos elämänohjeesta sentään.
Sittemmin päätin, että Per Vers on ehdottomasti hommattava vinyylinä, että saa sen Juntusen sarjiksen.
Panomiehestä muistan iäti keikalla 70-luvun puolessavälissä kuullun dialogin Juicen ja yhden yleisön edustajan välillä - tämän olen kuullut joskus radiosta:
Nuorimies: "Soita se Panomies."
Juice: "Tä?"
Nuorimies: "Soita se Panomies!"
Juice: "Älä kuule poika rupee nimitteleen."
Juicen ja Mikon taisin hankkia City-Käytävän levykaupasta pian omilleni muuton (syyskuu 1996) jälkeen. Olin lainannut vinyylin jo aiemmin Leppävaaran kirjastosta, ja siitä jäi tarpeeksi hyvä jälkivaikutelma.
Singlet 1974-76 lienee ihan ensimmäinen ostamani Juice-levy. Ostin sen 90-luvun alkupuolella Leppävaaran Maxi-Marketista hauskojen biisinnimien ja muutaman tutun kappaleen houkuttelemana.
Lahtikaupungin rullaluistelijat -albumi alkaa - ja Runt och runt (omkring) päättyy - samalla traditionaalilla sävelmällä jonka Cumulus levytti albumilleen Tillsammans nimellä Pekfingervalsen. Vaan mikä on sävelmän nimi? Vastaus: Chopsticks, säveltänyt Euphemia Allen.
Olen kovasti yrittänyt löytää Lahtikaupungin rullaluistelijat -albumista hyviä puolia, mutten voi mitään - se nujertaa minut joka kerta. Tarkoituksena oli äänitellä pikkuhiljaa mitä lauluja Juicen kynästä nyt milloinkin sattui irtoamaan, ja kun materiaalia olisi koossa runsaasti, parhaat palat valittaisiin albumille. Vaan rahapulan vaivaama Love Records lykkäsikin paniikin valtaamana levyn ulos pahasti keskeneräisenä, mukanaan ilmeisesti juuri ne kappaleet jotka äänitettiin ensimmäiseksi. Juicella oli paras bändinsä tuohon aikaan, ja oli hienon bändin haaskausta, että heiltä julkaistiin tällainen tyhjä levy, jolla ei ole kuin yksi oikeasti upea kappale: Lahti.
Sivariaikanani (1994-1995) minulla oli kolme Juice-kasettia. Kuusessa ollaan, Sivilisaatio, ja yksi sisälsi Tauko kakkosen ja kolmosen biisit höystettyinä "Hauho / Eksä pese sitä koskaan" -singlellä. Nyt minulla on siis kaikki CD:nä. Sillä Tauko-biisien kokoelmalla osa Juicen lavaspiikeistä oli leikattu pois ja kappalejärjestystä vähän muutettu, joten CD:illä oli vielä jotain uutta tarjottavaa.
Kun kuuntelin Mussoliini perusdiiniä ensimmäisiä kertoja, tuumin, että Juice menee huulenheitossaan liiallisuuksiin, ja että kappaleen hidas osuus on ylipitkä. En ole vieläkään päässyt yli tästä käsityksestä.
Juice kertoi joskus miten Ekumeeninen jenkka sai alkunsa. Hän mietti, löytyisikö sanalle öylätti yhtään riimisanaa. Lopulta hän totesi, että löytyy, jos se taivutetaan öylättiin - silloin saadaan riimipari "öylättiin - höylättiin". Sitten Juice pohdiskeli, kuinka tätä oivallusta saisi hyödynnetyksi. Laulunhan siitä sai tehtyä.
Dokumentti on yllättävän onnistunut ja nautittava levy ottaen huomioon, että Juice soitti ja lauloi siinä kaiken itse. Olen ihmetellyt, kenestä "Hannu" kertoo. Tervaharjustahan se. Juice laulaa selvästi keikkapaikoista ("Soitimme jazzit, soitimme bluesit / palatsit näimme ja kusiset huusit"), menneistä keikkakokemuksista ("Oliko hauskaa, oliko kivaa / riemumme nyt onko taannehtivaa?") ja pois lähteneestä bändikaverista ("Sinä ja sinun onnesi tähti / pois kun sen veit, tappi venhosta lähti"). Syvästä ystävyyssuhteesta, joka särkyi jatkuvien riitojen takia.
Sivilisaatio on pettymys. Pahin tapaus on Villi länsi, joka on niin pahasti alisovitettu, ettei se jaksa kuin hieman savuta, vaikka sen olisi voinut saada kunnon roihuun. Vesa Sytelän rummuttelu koko albumilla tuntuu demoraidoilta, epävarman ja haparoivan kuuloiselta koesoitolta, joka on pistetty purkkiin ensiotolla, ja myöhemmin olisi ollut tarkoitus äänittää sitä varmaa ja tarkkaa kannujen jytinää.
Koska oltiin Abbey Roadissa, Beatles-studiossa, Syvänmerensukeltaja päätettiin samalla tavalla kuin A Day in the Life: piiiitkään pianonuottiin. Se, että sen perään pistettiin vielä aivastus, on selvää parodiaa.
Parhaat-LP:n ostin divarista joskus 90-luvun puolessavälissä kun asuin Mäkkylässä kaikkien vierailla paikkakunnilla opiskelun ja sivariajan välissä. Muutama albumien ulkopuolinen singlebiisi oli syynä ostoon. Levy jämähti sitten moneksi vuodeksi äidin ja isäpuolen levyhyllyyn, kunnes syyskuussa 2010 vihdoin sain haetuksi sen sieltä pois. Taitaa niin muodoin olla yhdessä Boxcarin Necktie Partyn kanssa ensimmäisiä itse omalla rahalla ostamiani vinyylilevyjä.
Lopuksi vielä surullinen tarina, jonka Juice kerran kertoi radiossa:
A-B-C-D-E-F-G-HIV.
Kommentit
Lähetä kommentti