Jukka Gustavson - Jukka Kuoppamäki - Jukka Tolonen

JUKKA GUSTAVSON



...Jaloa ylpeyttä yletän... ylevää nöyryyttä nousen (1978)

Valon vuoksi (1979)

Toden toistoa (1981)





Valon vuoksi on näistä levyistä se, jonka mielelläni laitan soimaan. Gustavsonin Neljä vuodenaikaa lyö minun sydämessäni laudalta Vivaldin näkemyksen. Tosin nimiraita tuntuu hieman antikliimaksilta, se ei ole ihan sellainen huipennus kuin olisin toivonut. Toiseksi viimeinen raita kasvattaa jännitystä niin pitkään ja hartaasti, että nimiraidan rauhallinen harmonisuus ja tasaisuus tuntuu pettymykseltä. Silti mahtava sävelteos.

Jaloa ylpeyttä yletän tarjoaa paikoitellen hieman samaa musiikillista tyyliä ja henkeä kuin Valon vuoksi, joten sekin on oikein kuunneltava. Albumin päättävä 13-minuuttinen Kolme evankeliumia vain on melko tavanomaista funk-mausteista jazzrockia.

Toden toistoa kuplii ja kiehuu musiikillisesti paikoin mukavasti, mutta sanallinen anti on ateistille liian henkistä.


Artikkeliskannaukset:

https://drive.google.com/open?id=1MoSc30Jp862-We-chSu8TS2trl8Zdvwp




JUKKA KUOPPAMÄKI



Valtatie (1972)

Aurinkomaa (1974)

Kuoppis yritti 1971 Euroviisuihin kappaleella Uinu poikani vain. Kuuntelin laulun Spotifysta. Oli se melkoisen raju esitys sanallisesti. Pateettista, pompöösiä sodanvastaista paatostelua. Vaikka tuloksena oli karsintojen toinen sija (Markku Aro voitti), Jukan esitys ei saanut näköjään paljon kiitosta jälkeenpäin. Oheinen leike on Introsta.







JUKKA TOLONEN



Tolonen! (1971)

Summer Games (1973)

The Hook (1975)

Hysterica (1975)

Crossection (1975)

A Passenger to Paramaribo (1977)

Christian Sievert, Jukka Tolonen, Mads Vinding, Luiz Carlos De Siqueira (Chuim): After Three Days (1978)

Jukka Tolonen Band: Montreux Boogie (1978)

Jukka Tolonen: Mountain Stream (1979)

Coste Apetrea / Stefan Nilsson med Jukka Tolonen: Vänspel (1979)

JTB: JTB (1979)

Just Those Boys (1980)

Jukka Tolonen: High Flyin' (1980)

JTB: Dum's Have More Fun (1981)

Jukka Tolonen & Coste Apetrea: Touch Wood (1981)

Jukka Tolonen: In a This Year Time (1982)

Oreo Moon: Walk Don't Scream (1983)

Jukka Tolonen & Coste Apetrea: Blue Rain (1985)

Jukka Tolonen: Radio Romance (1986)

Christian Sievert & Jukka Tolonen: Still Friends (1987)

Jukka Tolonen Trio: The Last Mohican (1995)

Jukka Tolonen: Big Time (1997)

Jukka Tolonen Ramblin' Jazz Band: Pop-Liisa 3 (1973 / 2016)

Jukka Tolonen Band: Pop Liisa 09 (1975 / 2016)

Tolosessa on riittänyt keräämistä. Koko ajan tuntuu Discogsista löytyvän lisää levyjä, joilla mies soittaa, mutta en viitsi kaikkia sessiovierailuja kerätä, vaan tyydyn niihin levyihin, joissa Tolosen nimi on etukannessa, tai hän on selkeästi yksi bändin jäsenistä.





Tanskassa Christian Sievertin kanssa tehdyt levyt After Three Days (1978) ja Still Friends (1987) hoituivat viimein kotiin MusicStackin kautta tanskalaismyyjiltä viime kesänä. Minulla oli niistä pitkään vain CD-R-kopiot. After Three Days on instrumentaalia kitarointia lukuunottamatta päätösraitaa Samba Dimitri, jossa kuullaan sanatonta lauluakin. Kitaroinnissa on usein espanjalaisvaikutteita.





High Flyin' on tolosmaista jazzahtavaa kitararokkia, instrumentaalia lukuunottamatta rumpali Billy Carsonin tekemää funkahtavaa soul-palaa Sweet Music, jonka laulaa tuntematon Robert De Blanc (hmmm?).





Mountain Streamissa kuullaan akustista kitaraa ja pianoa. Vänspel-levyllä Stefan Nilsson soittaa sähköpianoa ja tavallista, minimoogia, flyygeliä ja syntetisaattoria, Tolonen ja Apetrea briljeeraavat akustisella ja sähköisellä kitaralla. Lopputulos on niin värikäs ja kiinnostava kuin se voi näillä eväillä olla.





Just Those Boys ja Dum's Have More Fun kuuluvat suosikkeihini Toloselta. Molemmat niin mahdottoman viihdyttäviä levyjä. Toki varhaisessakin tuotannossa on huippuhetkensä minunkin kirjoissani, Aurora Borealis on ehkä suosikkibiisini Tolosen tuotannossa, ja The Hook ja Hysterica yleensäkin maukkaita kokonaisuuksia.

Touch Wood ja Blue Rain ovat kumpikin kuivaa akustista kitarannäppäilyä, In a This Year Time mukava reggae-levy. Oreo Moon on kaupallisempaa, sähäkkää 80-luvun konepoppia jossa Tolonen tykittää välillä kitarallaan rokisti ikään kuin mausteeksi, mutta jos sellaisesta pitää, levy kyllä maistuu.





Radio Romance on nimensä mukaisesti radiosoittoa kosiskelevaa rokkia. Tolosen kaltaiselta tekijämieheltä tällainen levy on syntynyt kuin lonkalta sen kummemmin mihinkään taiteellisiin tavoitteisiin pyrkimättä. Siksi se onkin pettymys.





Still Friends on taas lähinnä instrumentaalia kitarointia, lukuunottamatta jonkun Maja Hunnon laulamaa Satumaa-versiointia ja Kampala Joeta, jossa on sanatonta laulua. Kitaramusiikkiin on kuitenkin saatu runsaasti tulta, tunnetta, taitoa ja väriä, jotta levy pysyy mielenkiintoisena.






Last Mohican on monipuolinen kokoelma vaihtuvia tyylejä ja tunnelmia - bluesia, suoraviivaista rokkia, akustista kitaraa, M.A. Nummista... Big Time on rokimpi, jytäävämpi paketti. Molemmat kannattaa ostaa, jos vain onnistuu löytämään ne jostain. Minä sain ne Amazonista tilaamalla. Last Mohicanin maaliskuussa 2014, Big Timen kesäkuussa 2016.


Artikkeliskannaukset:

https://drive.google.com/open?id=1dxveMUc-88QhB-XfBbPRjgWuIW2VTMhF



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Cinema - Circus

Thai Sticks - Eri Esittäjiä: Thank God It's Friday

Johanna - kaikki singlet 1979-1984, osa 1