Kalle Fält Band - Kalmar Union - Karanteeni - Karelia

KALLE FÄLT BAND

Tehtiinpä lauluja uusia (1977)

Kivoja nuo menevät kappaleet. Voita hellalla, Huopaa huopaa Kalevi, Mellunmäen Mellu, Mun kone, En tiiä ja nimibiisi. Vaikka sanat nyt vähän vajoavatkin tyypillisen hölmöiksi suomalaisiksi 70-luvun pop-sanoituksiksi. Bändi osasi kuitenkin pistää hyvin svengiä päälle. Saari on näköjään se, joka muistetaan parhaiten tältä levyltä, sitä on soiteltu radiossa. Minua se biisi ei kuitenkaan liikuta, se on semmoinen onpahan vaan -balladi.

KALMAR UNION

Kalmar Union (1973)

Minulla on ollut tämä levy huhtikuusta 2011, mutta kuuntelen sitä vasta toista kertaa. On jäänyt hyllyyn keräämään pölyä tämä Seppo Närhen varhainen esiintyminen. Tyypillistä suomalaista 70-luvun lainabiisibulkkipoppia. Eipä paljastanut toinenkaan kuuntelu tästä mitään erityistä. Tympeää kuulla näiden vetävän sellaisia biisejä kuin Fiilaten ja höyläten, Krokotiili rock ja Taka takata, jotka muut suomalaiset artistit ottivat niin omikseen, että muiden versiot kuulostavat ravintolabändien ohjelmistontäytteeltä.

Närhen lisäksi Leo Luodollakin on ollut oma sooloura, mutta rumpali Kimmo Toivosesta ja kitaristi Raimo Korhosesta ei liene sen koommin juuri kuultu.

KARANTEENI

Haluan toimintaa / Ei ole meillä mitään paikkaa (1979)

Anna palaa, Frank!! (1980)

Karanteenilta olin kuullut jo melkein koko tuotannon ennen kuin Anna palaa, Frank julkaistiin CD:nä. 1994 julkaistuilta Suomi-rock -kokoelmilta sain kuulla Kaljupäisen gangsterin ja Sid Viciousin, ja kopioin ne kasetille. Radiomafian toivelevykonsertissa joskus 1994-95 soi Ei ole meillä mitään paikkaa, mutta ilman ennakkovaroitusta heti ensimmäisenä kappaleena, niin etten saanut sitä kasetille talteen. Kyllä jälkeenpäin harmitti. Ruotsinkielisellä kanavalla yksi toimittaja, jonka ohjelmaa kuuntelin viikottain, soitti keväällä/kevättalvella 1996 Potilas X:n, mutten taaskaan ollut kasettinauhurini rec-nappulan ääressä, joten missasin senkin. Tikkurilan kirjastosta taas lainasin LP:n ja nauhoitin sen kokonaan kasetille.

Keltaisesta Jäänsärkijästä löysin Haluan toimintaa -singlen, ja ostin empimättä, vaikka sen hinta oli hirmuinen. Olikohan jopa 100 markkaa? Sainpahan sentään Ei ole meillä mitään paikkaa -biisin.

Kun Poko julkaisi Karanteenin tuotannon CD:nä, ostin heti.

KARELIA

Suomi pop 1 & 2 (1971)

Paroni Paakkunainen / Nunnu Big Band / Karelia Group: Nunnu (1971)

Karelia: Karelia (1986)

Suomi Pop -levyt ovat ihan hyvää taustamusiikkia silloin, kun kappaleet ovat instrumentaaleja, mutta silloin kun lauletaan särkyneellä äänellä nunnunnuuta, menee sietämättömäksi. Nunnu taas on oikein kunnon päästelyä isolla orkesterilla, ja oikeastaan pidän siitä juuri siksi. Onpahan meininkiä. Valitettavasti tässäkin on se kauhea Joikujuttu, ja Kahella sarvella on silkkaa mökää, mutta muuten hyvä levy.

Vuonna 1986 Karelian musiikki oli kaupallistunut harmittomaksi instrumentaaliperinnefolkiksi 80-luvun soundeilla. Ei mitään ihmeellistä, mutta kelpaa taustalle.

Suomi Popit ja Nunnun sain kuulla joitakin vuosia ennen Rocketin CD-julkaisua, kiitos yhden netin musiikkiblogin, jonka ylläpitäjä latasi mp3:sina ihmisten kuultaviksi hirveät määrät kaikkea avantgardea, kokeilevaa ja dadaa eri puolilta maapalloa. Harvoin sieltä mitään imuroin, mutta Karelian levyjen ja Paroni Paakkunaisen Tuohihuilun ansiosta seurasin sitä silti, jos vaikka tulisi lisää ihmeellisiä suomalaisia harvinaisuuksia.