Kokomo - Kollaa Kestää
KOKOMO
Kokomo (1975)
I Can Understand It / Feeling This Way (1975)
I'm Sorry Babe / One Heart (1975)
Rise and Shine (1975)
Kokomo alkoi kiinnostaa, kun Naughty Rhythms -pubrock-kokoelmalla oli upea I Can Understand It, ja Soundikin kehui bändin esikoisalbumia. Japanilainen Rise and Shine -CD löytyi Black and Whitesta joskus 90-luvun loppupuolella, mutta Kokomo-LP oli hankittava MusicStackin kautta helmikuussa 2007 kun ei muualta löytynyt. I'm Sorry Babe -sinkku sentään tuli huomattua B&W:ssä jossain vaiheessa 00-luvulla.
Ensi-LP on maukasta brittifunkia, mutta Rise and Shine on ongelmallinen tapaus. Soundissa oltiin pettyneitä siihen vuonna 1976, ja niin olen minäkin. Mutta on se aivan kuunneltava, ja olen jaksanut pistää sen pyörimään ihan mielelläni. Tasapaksu se on, mutta kuulostaa yhä hyvältä.
KOLLAA KESTÄÄ
Kokonaan - Jäähyväiset aseille (1978-1979)
Isän 1978 nauhoittamalla kasetilla oli yksi aivan ihmeellinen kappale, joka oli jäänyt tunnistamatta. Kummasteltiin sitä isän kanssa jo 80-luvun alussa. 1992, kun isä oli kuollut ja sain hänen nauhoittamansa kasetit haltuuni, kuuntelin senkin kappaleen uudestaan ja yllätyksekseni se paljastuikin suomalaiseksi. Jotenkin en ollut lapsena noteerannut, että se loppupuhe meni "Mitä on ikuisuus? Ikuisuus on nyt". Tuumin itsekseni, että haa, suomalainen levytys, tämä pitää yrittää selvittää kuuntelemalla kaikkia suomiprogelevyjä.
1992, kun olin löytäyt kirjastojen ihmeellisen maailman, piti siis myös koettaa selvittää tuo suomalainen progebiisi. Tutkin Esko Lehtosen Suomalaisen rockin tietosanakirjaa, merkkasin paperille kaikki siinä mainitut progelevyt ja rupesin lainaamaan vinyylejä kirjastosta myös sillä mielellä, että jospa löytyisi tuo "mitä on ikuisuus" -biisi.
Sitten eräänä päivänä kuuntelin huoneessani radiota, ja kanavaa käännellessäni kuului yhtäkkiä se sama kappale, joka oli isän kasetilla. Painoin rec- ja play-nappulat pohjaan ja nauhoitin loput biisistä kasetille, samalla odotellen innokkaasti sen jälkeen tulevaa juontoa. Radiotoimittaja kertoi onneksi vielä jälkeenpäin, että se oli Kollaa kestään Tähtien rauha. Olin niin onnellinen biisin tunnistamisesta. Rupesin sitten kuuntelemaan ko. musaohjelmaa viikottain. Valitettavasti en muista sen radio-ohjelman nimeä, mutta suomalaista rockia ja poppia 60- ja 70-luvuilta siinä soi runsaasti. Popedaa, Kalevalaa, Soitinyhtye Liisaa, Ernosia, Eppu Normaalia etc.
90-luvun alussa kaipailin itselleni Kollaan Jäähyväiset aseille -hittiä, jonka olin lapsena kuullut äidin nauhoittamalta kasetilta. Niinpä lainasin Leppävaaran kirjastosta LP:n. Kollaan soitto olikin kömpelömpää kuin muistin, joten fiilikseni levyä kuunnellessani olivat vähän... hämmentyneet. Nauhoitin kuitenkin sen nimibiisin kasetille.
Pokon 1994 julkaisemilla Suomi-rock -CD:illä kolahtivat heti Kirjoituksia kellarista ja Musti sotakoira. Ostin sitten lopulta Kokonaan: Jäähyväiset aseille -CD:n 90-luvun lopulla, totuttelin siihen ja rupesin aidosti tykkäämään. Päivä tavaratalossa, Oma jukeboxi ja Tätä oli elämäni olivat ennestään tuttujen jälkeen ne välittömimmin kolahtaneet raidat.
Artikkeliskannaukset:
https://drive.google.com/open?id=1FArNVY7AKySKHB0bfQSLgz6ql2aIGgb9
Kommentit
Lähetä kommentti