The Invaders

THE INVADERS

Girl's in Action / No Secrets (1979)

Best Thing I Ever Did (New Future) / Much Closer Still (1979)

Magic Mirror / Shirley You're Wrong (1980)

Test Card (1980)

Backstreet Romeo / Rock Methodology (single version) - Invasion of Privacy (1980)

Jatkoa Circus-postaukselleni. Eli tässä se aiemmin lupaamani tarina siitä, kun yritin avustaa Angelon Power Pop Criminals -musiikkiblogia kiitokseksi kaikesta hienosta musiikista mitä hänen aiempi Power Pop Lovers -bloginsa tarjosi, ja tapahtui muuan yllättävä käänne...

Aloitan kuitenkin ihan alusta. Satuin hankkimaan Black and Whitesta kolme new wave -kokoelma-LP:tä, 20 of Another Kind Volume Two sekä Pure British Pop For Raw People Vol. 1 ja Vol. 2. Näiltä kokoelmilta löytyi muutama nykyinen keräilykohdebändi. Yksi mielenkiintoisimmista oli The Invaders, jolta sain kuulla kahden ensimmäisen singlen a-puolet, Girl's in Action ja Best Thing I Ever Did. Kumpikin erinomaista new wavea. Päätin hommata bändin tuotannon itselleni.

Invadersien levyjä ei löytynyt täkäläisistä divareista, joten päädyin tilaamaan ne kaikki MusicStackin ja Netsoundsmusicin kautta. Jälkimmäisen sivuston kautta en kovin montaa levyä tilannut, ja se sulautettiin lopulta MusicStackiin, joten sitä ei ole enää olemassa. Nuo kolme yllämainittua sinkkua sain MusicStackin kautta, ja harvinaiseksi & kalliiksi osoittautuneesta Test Card -LP:stä sain erinomaisessa kunnossa olevan kappaleen Netsoundsmusicin avulla.

Invadersin viimeistä sinkkua "Backstreet Romeo / Rock Methodology - Invasion of Privacy" kyttäilin myös MusicStackissa, mutta siitä hyvin harvinaisesta singlestä ei ilmaantunut myyntiin yhtään yksilöä, jossa olisi ollut kuvakannet tallella. Halusin nimenomaan kuvakannellisen kappaleen. Biisit sinänsä minulla kyllä oli, koska koko Backstreet Romeo -single b-puolineen oli tarjolla yhdessä mp3-verkkokaupassa. Invadersien muuta tuotantoa ei ollut tarjolla, vain tuo heidän viimeinen singlensä hyvälaatuisena vinyylirippauksena. Sieltä siis ostin singlen molemmat b-puolen biisit.

Kun olin näin saanut haltuuni Invadersien koko tuotannon ja kuuntelin sitä erittäin kovasti diggaillen, syttyi lopulta ajatus, että moni muukin haluaisi varmasti kuulla tämän bändin aikaansaannokset. Test Card on varsin harvinainen levy jostain syystä. Muistan että netissä oli kerran olemassa yksi sivu, jossa kerrottiin Invadersien tarina, ja harmittelen sitä etten muista mitään mitä sillä sivulla kerrottiin. Sieltä varmasti selvisi miksi Test Card on niin harvinainen LP, vedettiinkö se nopeasti markkinoilta vai mikä oli syy? Olen muistavinani että bändi hajosi heti LP:n julkaisun jälkeen, jos näin oli niin se saattaisi selittää jotain.

Käännyin Angelon ja hänen Power Pop Criminals -bloginsa puoleen, ja kysyin yhden postauksen kommenttiosiossa kiinnostaisiko Invadersin tuotanto vinyylirippauksina. Kyllä kiinnosti, joten ryhdyin työhön.

Valitettavasti minulla oli siihen aikaan vielä se vanha rupuinen levysoittimeni jolla tein varhaiset, rupuiset vinyylirippaukseni. Tämä tapahtui vieläpä ennen FinnArcticin perustamista, joskus vuoden 2007 loppupuolella, jolloin olin vasta treenaamassa vinyylirippaamisen jaloa taitoa eikä rippausteni taso ollut edes sitä luokkaa mitä ne olivat oman musiikkiblogini alkuaikoina.

Vuonna 2007 minä myös opiskelin vielä graafista suunnittelua Vantaan ammattioppilaitos VARIAssa. Siellä oli Mac-tietokoneet ja huippuluokan skannerit. Opiskelumme oli sen verran vapaamuotoista, että saatoin huoletta viedä kouluun Test Card -LP:n ja Invadersien singlet skannattaviksi koulun koneilla. Skannasin siis levyt koulussa, ja koostin raakaskannaukset valmiiksi, käyttökelpoisiksi kuvatiedostoiksi Mac-koneilla. Tein graafisena suunnittelijana yhtä hyvää työtä kuin Angelo oli tehnyt omissa musablogeissaan, eli muokkasin vinyyliälppäreiden kannet CD-kansiksi Photoshopin avulla. Test Card -LP:n takakannessa oli yllin kyllin materiaalia: laulujen sanoitukset, bändikuva ja graafisia elementtejä. Hyödynsin tätä materiaalin paljoutta ja loin Mac-koneella ja Photoshopilla kahdeksansivuisen CD-kansibookletin, tämännäköisen:

...ja CD:n takakannen eli trayn:

Tallensin kaikki tuottamani kuvatiedostot muistitikulle, jonka vein kotiin omalla PC:llä avattavaksi. Vaan minua odottikin yllätys. Macilla luomani kuvatiedostot olivatkin aivan suunnattoman isoja, monikymmenmegaisia tiedostojärkäleitä. Kuvatiedostojen koot olivat niin isoja, että oma pikku PC:ni ei meinannut millään kyetä avaamaan niitä. Mac-koneet vaativat kuvilta melkoisen tarkkaa resoluutiota, joten tekemäni levykansikuvat olivat resoluutioltaan aivan huippuluokkaa. Sain lopulta avatuiksi kuvatiedostot kuitenkin, ja pienensin niitä MS Paintillä (muuta kuvankäsittelyohjelmaa minulla ei vielä siinä vaiheessa ollut) useaan otteeseen. Siinä prosessissa kuvista tuli kamalan suttuisia, kuten noista esimerkeistä voi nähdä, mutta päätin että ne saavat kelvata.

Sitten rippasin Test Card -LP:n ja kaikki singlet sillä onnettomalla vinyylisoittimellani, ja äänenlaatuhan oli kertakaikkisen karsea, miltei kuuntelukelvoton. Rohkenin silti tarjota Angelolle koko mediapaketin, Test Card -LP:n biisit, sinkkujen biisit (mukana myös mp3-verkkokaupasta ostamani hyvälaatuiset kopiot Rock Methodologyn singleversiosta ja Invasion of Privacysta) sekä tekemäni levykansikuvat. En kuullut Angelolta mitään kommenttia, eikä hän koskaan postannut tekemiäni vinyylirippauksia blogiinsa. Ymmärrettävistä syistä. Kyllä minua nolottikin, ja ajattelin ettei olisi pitänyt vaivautua.

Vaan annas olla. Kului jonkin aikaa, ja yhteen toiseen musablogiin, jota ylläpiti tyyppi joka oli aiemmin avustanut Power Pop Lovers -blogia (ennen kun tämä blogi joutui yhden kiukkuisen häirikön vainon kohteeksi ja avustajat kaikkosivat), ilmestyi minulle osoitettu viesti. Tämä PPL-blogin ex-avustaja piti oman bloginsa oikeassa laidassa toivelevylistaa, luetteloa levyistä joita hän himoitsi oikeina vinyylikappaleina tai mp3-muodossa. Seurasin tätä kyseistä blogia satunnaisen harvakseltaan, ja yhtenä päivänä äkkäsin, että sen oikean laidan toivelevylistalla luki "Invaders: Test Card - (Please.. Gumby...)".

Päässäni raksutti hetken. Gumby... sehän olen minä... sehän on minun nimimerkkini. Siis tämän blogin ylläpitäjä toivoi minun tarjoavan hänelle Invadersien tuotantoa mp3-muodossa? No selvä, minulla oli siinä vaiheessa onneksi jo kunnon USB-vinyylilevysoitin jolla pystyin tekemään hyvälaatuisia rippauksia. Rippasin Test Card -LP:n ja singlet uudestaan ja tarjosin koko paketin vanhoine kansikuvineen tälle bloginpitäjälle. Pian blogin oikeaan laitaan ilmestyikin teksti "Thank you so much... Gumby... next week it will be posted."

Invaders-postaus ilmaantui siihen blogiin vähän pitemmän ajan päästä kuin yhden viikon, mutta siellä se Invadersien tuotanto lopulta oli esittelyineen päivineen, valmiina kenen tahansa omalle koneelle imuroitavaksi. Tunsin tyytyväisyyttä.

Kyseinen blogi kohtasi sittemmin joitakin ongelmia joita en pysty muistamaan, mutta ylläpitäjä senkun yritti uudestaan alusta asti ja postasi uudemman kerran kaiken vanhan materiaalinsa. Netissä on vieläkin näkyvillä uudempi Invaders-postaus samoilla teksteillä kuin alunperinkin.

Sittemmin Invaders-kokoelmani on parantunut mm. sen verran, että Girl's in Action -single on saanut kuvakannet ympärilleen. Minulla oli alunperin kanneton kappale siitä sinkusta. Backstreet Romeo -singlen sain vihdoin hankituksi viime vuoden syyskuussa brittimyyjältä MusicStackissa. Siinä ei ole kuvakansia, vain geneerinen singlepussi, mutta ei se haittaa enää tässä vaiheessa.

Invadersien levyt kuuluvat suurimpiin ylpeydenaiheisiini levyjenkeräilijänä. Erinomainen bändi ja erinomaisia ovat levytkin, kunhan hyväksyy sen, että Test Card -LP on vähän tummasävyisempi kuin kahden ensimmäisen singlen a-puolet - että jos vain Girl's in Actionin ja Best Thing I Ever Didin on kuullut, niin...

Backstreet Romeon laulaa luikauttaa ihanalla äänellään Soo Lucas alias Sue Catwoman. Soo oli Invadersin jäsen ja kirjoitti biisejä yhdessä nokkamies Sid / Slavko Sidelnykin kanssa. Oikealta nimeltään Soo oli ilmeisesti Judy Croll, hän oli aikansa punk-tyyli-ikoni ja kova Sex Pistols -fani. Valitettavasti hänen itsensä luomaa hius- ja pukeutumistyyliä hyödynnettiin markkinointimielessä aika röyhkeästi, ja kaiken huippu oli, kun hänet pistettiin nakuilemaan Malcolm McLarenin ja Julien Templen surullisenkuuluisassa Sex Pistols -leffassa The Great Rock'n'Roll Swindle.

EDIT: Hups, ei se ollutkaan Soo joka esiintyi The Great Rock'n'Roll Swindle -leffassa, vaan 14-vuotias Judy Croll, joka oli aivan eri henkilö, oli pistetty näyttelemään häntä. Näköjään yleinen harhakäsitys, että Soo Catwoman olisi ollut tuossa elokuvassa, ja sitä käsitystä netti yrittää kovasti korjata. Alaikäistä Crollia käytettiin törkeällä tavalla hyväksi leffaa kuvattaessa - mitähän traumoja hänen sieluunsa jäi tuosta kokemuksesta?

Invadersien kaikkien levyjen kannet teki huippulahjakas englantilainen graafinen suunnittelija Alwyn Clayden, jota avoimesti rohkenen tunnustaa ihailevani. Girl's in Action -singlen kansista voi nähdä, että mies on melkoinen peto piirtämäänkin. Minulla on muutama muukin levy, jonka kannet ovat Claydenin tekoa. Tutkin niitä tarkkaan ja yritän imeä oppia.

Ai niin, Girl's in Action -singlen b-puolen ("No Secrets") lopussa siteerataan brittirunoilija Richard Lovelacen (1617 - 1657) runoa To Althea, From Prison: "Angels alone, that soar above / enjoy such liberty".