Eri Esittäjiä: Love'n'Disco - Love Sculpture - Lynyrd Skynyrd

Eri Esittäjiä: LOVE'N'DISCO



Various Artists: Love'n'Disco (1978)





Tämä oli lapsuudenkotini levyhyllyssä, ja myöhemmin sitten äidin ja isäpuolen luona monta vuotta. Syksyllä 2010 kävin salaa Laurinlahdella hakemassa muutaman minulle kuuluneen älppärin, ja poimin mukaani samalla tämänkin, vaikkei se oma ollutkaan. Toivottavasti eivät kaipaa tätä. Minulla oli RateYourMusicissa lista RAZin eli Paulyn de Fresnesin tekemistä levynkansista, ja mies osallistui tämänkin kannen tekemiseen. Siksi halusin tämän itselleni, että saisin sen lisätyksi listalle. Kokoelmana tämä ei ole minulle niin tärkeä, mutta on tässä kuusi kivaa biisiä. Blondie, Santa Esmeralda, Johnny Wakelin, Uriah Heep, Jonathan Richman ja Cat Stevens ovat ne, joiden mukanaololle nyökkään hyväksyvästi.

Egyptian Reggae ja Roadrunner ovat ainoat Richmanin biisit joista pidän, muuten miehen lapsekkaan tyylin ymmärtäminen on ollut minulle ylivoimainen tehtävä. Sori vaan, eivät kaikki voi Richmanista pitää.

Heh, pikkupoikana satuin näkemään Blondien Debbie Harrysta ensin soolofoton, ja kun myöhemmin sitten näin kuvia vain koko Blondie-yhtyeestä, kuvittelin että tuo naisparka on joutunut miesten kidnappaamaksi ja hän haluaisi, että joku tulisi pelastamaan hänet. Outoa lapsen ajatusmaailmaa.

Joe Dolanin kappale on kauhea, Clayderman on lässyä, Leo Sayer aika lässyä myös, Brotherhood of Man jossain määrin tympii ja muut eivät heilauta minua suuntaan taikka toiseen. Tuo Wakelinin biisi on aivan OK, mutta se hänen iso hittinsä Black Superman (Muhammed Ali) on typerä ja kauhea. Jatkoksi tehty In Zaire on ihan hyvä, mutta minunlaiselleni 80-luvun kasvatille Round Onen versio on SE versio.



LOVE SCULPTURE




Blues Helping (1968)

Forms and Feelings (1969)





Forms and Feelings on turhauttava levy ja raskas kuunnella läpi. In the Land of the Few on upea kappale ja versio Chuck Berryn You Can't Catch Me'sta paahtaa eteenpäin kuin mielipuoli piru, mutta muuten menee vaikeasti. 11-minuuttinen Sabre Dance on liikaa. Kun levyllä on sen lisäksi vielä samantyylinen Farandole, kuulija saa yliannostuksen. Why (How-Now) jatkuu sekin liian pitkään. Seagull, Nobody's Talking ja People People sentään menevät ilman ongelmia. Onneksi tällä CD:llä on mukana vaikuttava Mars, ettei tarvitse sen perään itkeä.


Artikkeliskannaukset:

https://drive.google.com/open?id=1lheIaCmMoC5sfKCC7DXcWV1n983GzPu0



LYNYRD SKYNYRD




(Pronounced Leh-nerd Skin-nerd) (1973)

Second Helping (1974)

Nuthin' Fancy (1975)

Gimme Back My Bullets (1976)

Street Survivors (1977)







Artikkeliskannaukset:

https://drive.google.com/open?id=1vSDD5yi8eZbBw6SKAO4NzVpyaCKIVGcv



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Cinema - Circus

Thai Sticks - Eri Esittäjiä: Thank God It's Friday

Sleepy Sleepers