Kummitus

KUMMITUS

Kalman koura / Kuoleman liekki (1975)

Kahdet kasvot (1976)

FinnArctic-esittely:

The original idea behind Kummitus (=Ghost) was to enrich the music scene in Finland with a real "hysteria band", that would amaze their audience by covering their identities beneath a thick layer of paint, flashing coloured lights and telling ghost stories on stage. The musicians assigned to this job had previously played in extremely talented prog rock band Matthews and in the original lineup of more commercial rock band Alwari Tuohitorvi. They were Seppo Tammilehto (vocals, drums), Olli Juhani Kivistö (vocals, bass), Jussi Niemi (vocals, guitar), and Hannu Latva-Hakuni (keyboards).

As Matthews, they had released the single "Angela / Kaiken teen" in 1969, and as Alwari Tuohitorvi they had been responsible for the single "Sinun laulusi / Harjun talo" (1970), of which the a-side was a shaky cover of Elton John's "Your Song" (I heard "Sinun laulusi" on the radio a while ago, and boy, were the lyrics and the vocals poor!)

Alwari Tuohitorvi changed players, and the out-booted bunch were hired as Kummitus. Ordered to keep their names in secrecy, they released the single "Kalman koura / Kuoleman liekki" on Love Records in 1975, with both songs credited to pseudonym Kele Per (that would be Ifer Luc in English ;) )

They switched to Basf Records and churned out their only album "Kahdet kasvot" (Two Faces) in 1976. As the title suggests, the LP is dualistic: side A is rock'n'roll and side B attempts to be some kind of prog. The basic drums-guitars-bass-keyboards accompaniment is peppered with some sax and harmonica by guest musician Lucjan Czaplicki from prog band Uranus, and a heavy dose of more or less randomly chosen sound effects like cars driving past, a baby crying, circus music, a foghorn, massive laughter, a car crash... Add to this some decidedly wild lyrics about ghosts, The Devil, drugs, suicide by hanging, death and destruction by some unnatural forces, and you've got yourself a package that makes you think just what the band were on.

Well, my guess is that they were just straight guys, talented musicians who tried to follow the image inflicted upon them by writing something that wasn't really their forte. These five men (Kivistö quit the band during making of the LP and Pertti Hurmalainen from Uranus replaced him) weren't keen on sticking with this pretentious style, so Kummitus became a more ordinary rock'n'roll band after the album. Internal friction reduced the band to a trio with Tammilehto, Kivistö and guitarist Eero Peltonen - they backed singer-songwriter Mikko Alatalo on a few gigs in summer 1976.

Tammilehto returned to Alwari Tuohitorvi, Peltonen joined humorous rock band Kontra, and Kummitus were no more. However, there were still quite a few gigs booked for the band, so various bands in the Tampere city region were assigned to pose as Kummitus so that the businessmen could collect the last remaining pennies from the unsuspecting public. I've read that one of these bands even faced court because they weren't the real thing...

Olli Juhani Kivistö released a few singles and a solo album "Susta laulan" (1978) under the name O.J. Kivi. A bit cheesy singer-songwriter pop I heard years ago and then decided to forget about. His second solo single "Silkkiin samettiin" (1978) had a slight disco feel to it, I can faintly recall the song. However, Kivistö's records sold a little better than the Kummitus stuff. He continued making music in the 80's.

So, I haven't had the "Kahdet kasvot" album for many years, only a tape recording which I now present to you. That means I don't have any album scans. To my recollection the front had red veil-like shapes on a black background, with "Kummitus" printed horizontally and "Kahdet kasvot" vertically.

I do have the "Kalman koura" single, that's the single cover you see at the top of this post. Both sides are added as bonus tracks, "Kuoleman liekki" was released on a Love Records prog compilation CD, so I took it from that one to get best possible sound.

Kummitus oli yksi niistä bändeistä, joiden tuotannon kovasti halusin kuulla tutkittuani Esko Lehtosen Suomalaisen rockin tietosanakirjaa. No, 1. - 22. joulukuuta 1994 Radiomafiassa pyöri 13-osainen sarja Likainen tusina suomirockin helmiä, jossa esiteltiin surullisenkuuluisia levyjä suomirockin historiasta. Missasin kaikki muut esittelyt paitsi Helen Westin (=Heli Nevakare) vuoden 1985 soolon ja Kummituksen Kahdet kasvot. Levystä kertomisen lomassa soitettiin lyhyet pätkät kappaleista Tuonen rock'n'roll, 6. päivä ja Taivaassa taas, ja Se on OK soitettiin kokonaan. Lisäksi olin jo aiemmin kuullut radiosta ja nauhoittanut kasetille avauskappaleen Paranoia.

Kahdet kasvot -LP löytyi Green Grass Recordsista silloin kun asuin vielä Mäkkylässä. Nauhoitin levyn kokonaan kasetille äidin ja isäpuolen stereolaitteistolla, mutta LP:n menin valitettavasti myymään pois, kun minulla ei ollut siinä elämäntilanteessa mahdollisuutta säilyttää mitään omia vinyylilevyjä missään. Kun en asunut vielä omassa asunnossa.

Kalman koura -singlen huomasin muutama vuosi myöhemmin Keltaisessa Jäänsärkijässä sadan markan hintalapulla varustettuna. Niin palavasti halusin sen singlen itselleni, että pulitin sen summan ja sain sinkun näin omakseni. Siitä en sentään ole suostunut luopumaan, vaan samainen yksilö on hallussani edelleen. Kahdet kasvot -LP:stäkin minulla on nyttemmin toinen kappale, Fennica Recordsista joitakin vuosia sitten ostettu.

FinnArcticissa jakelin sitä Mäkkylässä 1996 tekemääni kasettikopiota Kahdet kasvot -albumista. Siirsin nauhoituksen tietokoneelle viimeisiään vedelleellä tupladekkikasettisoittimellani, ja tein kovasti töitä saadakseni irti mahdollisimman hyvälaatuisen kasettisiirron sillä välineistöllä. Kalman koura -biisi oli rupuisella vinyylisoittimellani tehty huonolaatuinen rippaus, Kuoleman liekki oli poimittu Love proge -kokoelma-CD:ltä, jonka olin lainannut kirjastosta. Minulla ei valitettavasti ollut kuvaa Kahdet kasvot -LP:n kannesta eikä netistäkään löytynyt sellaista. Onneksi Harri tuli hätiin ja postasi nettiin kuvan LP:n kannesta - sen poimin sitten ja lisäsin omaan blogipostaukseeni jälkikäteen. Tämä oli ihan ensimmäisiä kertoja, jolloin tuleva ystäväni Harri antoi kuulua itsestään - hän käytti silloin vielä nimimerkkiä HarrisonX. Harri laittoi blogipostausteni perään paljon kommentteja ja esitti levytoiveita, ja uskalsi lopulta perustaa omankin musiikinjakelublogin kunhan olin ensin yllyttänyt häntä.

Entä itse LP? Erittäin korni, mutta on sillä oma outo charminsa. Tuottajana olisin kyllä koettanut hillitä kitaristi Jussi Niemen intoa monissa kohdin, se jatkuva kitarointi käy väsyttäväksi kuunnella. Sovituksia olisi voinut rikastuttaa vielä enemmän, hommata studioon lisää vierailevia muusikoita. Sanoitukset ovat kertakaikkisen typeriä ja teennäisiä.

CD-versiota ei ole eikä ilmeisesti tule. Masternauhat ovat kadoksissa, eikä kukaan tunnu tietävän, kuka omistaa nykyään oikeudet levyyn. Biisien oikeudet annettiin aikoinaan niinkin oudolle taholle kuin Mercantilelle, jonka tunnen pahvikansioiden valmistajana. Kuulemma Svart Recordsin edustajat, jotka olivat kiinnostuneita Kummitus-CD:n julkaisemisesta, yrittivät tavoittaa henkilöitä jotka olivat 70-luvulla työskennelleet Mercantilella. Vastaukseksi uteluihin Kummituksen biisien oikeuksista kuultiin vain "olihan se ehkä mahdollista". Mietin, että koskevatko nämä samat ongelmat muitakin levyjä, joita Suomessa julkaistiin 70-luvun puolessavälissä Basf-merkillä: Horseshoen First Kick, Kykloopin Shock & Roll, Uranuksen Aamun hauta? Uranuksen levy pitäisi kyllä myös saada CD-muotoon, mutta pelkään, että yhtä turha vaiva senkin yrittäminen.

Eikun höh, se pahvikansioiden kyljessä lukeva logo onkin Mercantil, ei Mercantile. Mercantile on sekalainen monialafirma.


Lukekaa vielä Jussi Niemen informatiivinen ja mielenkiintoinen haastattelu YLE:n sivuilta - tarjolla on mainioita anekdootteja niiltä ajoilta, jolloin hän oli mukana Kummituksessa, kunhan vierittää sivua kaikkien mattinykästen ja muiden sekalaisten turinoiden ohi. Juttu sai minut jopa hiukan muuttamaan asennettani Kummitus-bändiin. Luulin, että koko yhtye oli vain joidenkin markkinamiesten keksimää fuulaa, keino rahastaa Suomen kansaa tekaistulla kohubändillä. Vaan se olikin muutaman muusikon oma idea, vilpitön yritys tarjota kansalle jotain erilaista. 70-luvun Suomen takapajuisuus ja huonot resurssit vain tekivät koko homman mahdottomaksi toteuttaa sellaisena kuin nämä muusikot olisivat halunneet.