Lama - Landscape - Lappeenrannan Lasi Ja Nyrkkeily

LAMA

Lama (1982)

...Ja mikään ei muuttunut (1983)

LANDSCAPE

From the Tea-Rooms of Mars... to the Hell-Holes of Uranus (1981)

Brittiläinen Landscape oli oudon linjaton yhtye. Ensimmäinen single "U2XME1X2MUCH" on hurjaa fuusiojazzia, bändin nimeä kantava debyyttialbumi on erikoista instrumentaalin fuusiojazzin ja new waven sekoitusta, tämä kakkoslevy on silkkaa syntetisaattoripoppia, viimeinen albumi Manhattan Boogie-Woogie mautonta ja typerää laulettua syntsajumputusta.

From the Tea-Rooms of Mars sisältää aika monta instrumentaalia, mutta kyllä se käy. Norman Bates ja levyn päättävä nimikappale vain kärsivät liiasta pituudesta. Etenkin instrumentaalin nimibiisin olisin mielelläni jopa jättänyt pois ja pistänyt tilalle jotain sisällökkäämpää. Se ei ole edes tarpeeksi outo ollakseen kiinnostava.

Ei siitä ole hirveän monta vuotta kun sain ensimmäisen kerran edes tietää koko bändistä. Imuroin jostain ruotsalaisesta musiikkiblogista jonkin 1980-luvun alussa tehdyn ruotsalaisen radio-ohjelman, jossa soi mm. Magnum Bonumin Digitalpanik ja Landscapen Einstein A-Go-Go. Magnumin Bonumin kappaleen minä varsinaisesti halusin, mutta Landscapen biisikin oli sen verran kiinnostava, että päätin katsastaa bändin tarkemmin.

LAPPEENRANNAN LASI JA NYRKKEILY

I erä (1983)

Sain tietää tästä bändistä Suomalaisten vinyyli- ja CD-levyjen hintaoppaasta. Kun olin kesällä 2013 rekisteröitynyt Spotifyhin, löysin tämän heidän levynsä sieltä ja nauhoitin siitä mp3:t Soundtap Streaming Audio Recorderilla. LP löytyi viimein Black and Whitesta marraskuussa 2015.

Tavoitteena tällä kollektiivilla - jota he taisivat pikemminkin olla, eivätkä varsinainen yhtye - oli kabaree-tyylinen hulluttelu lavalla. Pari jäsentä toimi näyttelijöinä Lappeenrannan kaupunginteatterissa.

Peräti 11 laulajaa / muusikkoa on ollut tätä levyä tekemässä, ja lopputuloksesta kyllä kuulee, että populaa on riittänyt. Paikoittaiset reggae-vaikutteet maustavat kokonaisuutta, joka muuten liikkuu poprockin maastossa. Joissakin kohdin bändi lyö yli, nimensä mukainen Apocalypso menee typeräksi ja pidäkkeettömän kantaaottava Valmiiksi nauretut hautajaiset yltyy kamalaksi huutamiseksi. Kokoonpanomuutokset ja kiireinen toteutus rasittavat levyä, kaikkea ei selvästikään ole ehditty miettiä loppuun asti.

Mukana Jukka Mäkinen, Pekka Muhli ja Timo Kotineva (ex-Sukellusvene).