Leonard Nimoy - Leon Thomas - Liettyä Project - Liikkuvat Lapset

LEONARD NIMOY



Presents Mr. Spock's Music From Outer Space (1967)

The Two Sides of Leonard Nimoy (1967)

The Way I Feel (1968)

The Touch of Leonard Nimoy (1969)

The New World of Leonard Nimoy (1970)





Ei Nimoy mikään laulaja ollut, vaan näyttelijä. Se 60-luvun Star Trek on ihan ässä tv-sarja. Tunnustan, että tästä huolimatta pidän useimmista Nimoyn soololevyistä aivan mahdottomasti. Miehen lauluäänessä on jotain niin tavattoman lämmittävää ja turvallisuuden tunnetta luovaa. Voin kuunnella hänen levyjään jatkuva hymy naamallani, tietäen, että saan taas hetken olla jossain turvallisessa maailmassa kaukana kaikelta pahalta. Tämä pätee myös ensimmäiseen albumiin ja kakkoslevyn "Two Sides of..." alkupuoliskoon, jotka tarjoavat scifi-aiheisia ja muuten vain outoja juttuja (kuten Amphibious Assault).

No, viimeinen albumi The New World of Leonard Nimoy on vähän pitkäveteinen. Siitä vain puuttuu se jokin joka hurmasi aiemmilla levyillä. Vaikka sisältääkin Nimoyn oman laulun The Sun Will Rise, joka ei ole hassumpi.



LEON THOMAS




The Leon Thomas Album (1970)






Thomas lauloi niin komeasti Santanan Welcomella, että päätin katsastaa miehen omat levyt. Aivan uskomattoman äänen omanneen Thomasin tavaramerkki oli voimakkaasti väräjävä uliseva laulu. Valitettavasti, vaikka temppu olisi kuinka upea, sen liikakäyttö voi muodostua rasittavaksi. Tämä oli koko ajan vaarana Thomasin levyillä.

The Leon Thomas Album tarjoaa neljä lyhyempää kappaletta, joilla dominoivat yökerhojazzvaikutteet. Kaksi pitkää sävellystä ovat kuumaa viidakkomeininkiä, ja niillä Thomas annostelee runsaskätisesti sitä outoa jodlaustaan.



LIETTYÄ PROJECT



Tuntematon / Kivaa (1985)

Sturm (1986)








Hesari, 11.5.1985:







Minusta Liettyä Projectin Sturm kuulostaa jotenkin henkiseltä, kuin piilouskonnolliselta. Ei läpitunkevasti, vaan hienovaraisena siellä pohjalla. Mutta hienoa, hiukan progehtavaa ja lievästi eteeristä poppia se on. Itämeri Beat on ehkä suosikkini, se kohokohta.



LIIKKUVAT LAPSET



Liikkuvat lapset (1983)

Viettelyksen vaunu (1986)

Kakarakosto (1986)

Palavat sillat - soinen maa 1983-1999 (2010)






Ensimmäinen levy löytyi Tunnelin Levyn tiskillä olleiden tarjouslevyjen joukosta, hinta oli muutaman euron, mutta sain sen kaupanpäällisinä ilmaiseksi. Kakarakosto on Leppävaaran kirjastosta kahdella eurolla ostettu poistokappale.

Ohoh, Palavat sillat -kokoelman nimi oli Discogsissa vähän väärin. Korjasin.

Olikohan "Radio seuraa onneain" vastauslaulu Pelle Miljoonan "Varjo seuraa onneain" -biisille?





Minulla on myös vuoden 1985 EBU-Rockissa taltioitu livenauha, jolla kuullaan Liikkuvilta Lapsilta kahdeksan biisiä: Liian monta yötä, Kuutamosuu, Viettelyksen vaunu, Silta, Viva, Olen apina sekä levyttämättä jääneet Silkkiä ja Kumitalo. Nimimerkki Jack jakoi tuota nauhaa Bleeding Ear -blogissaan vuonna 2008, ja minä olen sitten jakanut sitä jonkin verran SoulSeekissä. Kyllä sen joku siellä itselleen imuroikin.

Liikkuvat Lapset taisi olla 80-luvun inhotuin suomalainen bändi. Juuri kukaan ei ostanut levyjä eikä tykännyt keikoilla. Hesarin rock-toimittaja Markku Fagerlund oli niitä harvoja ymmärtäjiä, hän jaksoi joka käänteessä voivotella milloin Liikkuvia Lapsia aletaan arvostaa niin kuin Tuula Amberlan soolotuotantoa.


Artikkeliskannaukset:

https://drive.google.com/open?id=1F1CwWiWEn0HYjde4anjK9Q7RmGcBfVRs




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Cinema - Circus

Thai Sticks - Eri Esittäjiä: Thank God It's Friday

Johanna - kaikki singlet 1979-1984, osa 1