M (Robin Scott)

M (ROBIN SCOTT)

Pop Muzik / M Factor (1979)

New York, London, Paris, Munich (1979)

The Official Secrets Act (1980)

Famous Last Words (1982)

Robin Scott & Shikisha: Jive Shikisha! (1984 / 1998)

M:n diskohitti "Pop Muzik" oli yksi niistä biiseistä, joilta oli vaikea välttyä vuonna 1979 jos vähänkään radiota kuunteli. Edelleen tarttuva pala kaikkine naistaustalauluineen sekä sävel- ja sanakoukkuineen. Mutta ytimekkään nimimerkin taakse kätkeytynyt britti Robin Scott oli muutakin kuin yhden hitin ihme.

Scott syntyi aprillipäivänä 1947 ja varttui Croydonissa, Etelä-Lontoossa. Paikallisessa taidelukiossa hän tapasi Malcolm MacLarenin (jep, sen myöhemmän Sex Pistols -managerin) ja tulevan muotigurun Vivienne Westwoodin. Scott kieltäytyi tarjouksesta päästä töihin Chelseassa sijainneeseen vaatekauppaan jonka MacLaren ja Westwood olivat perustaneet, hän kun halusi mieluummin luoda uraa musiikin parissa.

Scott levytti omalla nimellään LP:n Woman From the Warm Grass vuonna 1969. Minulla on se CD:nä, mutta se on aika tyypillistä hippipoppia jota ei tee juuri mieli kuunnella. Levy julkaistiin pienellä indie-merkillä Head Records, joka kuitenkin meni pian konkurssiin, eikä Scottin levy saanut juurikaan huomiota.

Scott esiintyi trubaduurina folk-klubeilla ja jakoi illan ohjelmiston sellaisten nousevien nimien kuin David Bowie, John Martin ja Ralph McTell kanssa. 70-luvun alussa hän loi multimediateoksen The Voice, joka lähetettiin ulos BBC:n Radio 3 -kanavalla. Levottomana sieluna Scott päätyi matkustelemaan ympäri Eurooppaa ja Pohjois-Amerikkaa. Palattuaan Englantiin hän äänitti demoja muutaman progeyhtye Camelin jäsenen, laulunkirjoittaja Terry Brittenin ja julkaisija Ronnie Scottin kanssa. 1972 Robin Scott otti osaa kansalliseen kykyjenetsintäkilpailuun ja voitti sen, mutta hylkäsi EMI:n tarjoaman levytyssopimuksen, koska hänen taustabändistään ei oltu kiinnostuneita.

Scott tuotti myöhemmin levyjä sellaisille nimille kuin Roogalator ja Adam & The Ants, siirtyi väliaikaisesti Pariisiin työskentelemään ja teki siellä M-nimellä varhaiset versiot kappaleista Moderne Man ja Satisfy Your Lust, jotka julkaistiin myös singlenä.

Scottin seuraava single oli sitten se Pop Muzik, josta tuli hänen iso läpimurtonsa. Mukana singlellä oli soittamassa mm. tuleva nimimies Wally Badarou, myöhemmin Level 42:n kanssa soitellut ja soololevyjäkin tehnyt kosketinsoittaja. Taustalaulajana singlellä oli Brigit Novik, josta tuli Scottin vakituinen työtoveri.

Vuoden 1979 lopulla äänitettiin Sveitsin Montreux'ssa albumi New York, London, Paris, Munich. Level 42:ssa soittanut rumpali Phil Gould oli mukana. Scott teki albumille uudet versiot biiseistä Moderne Man ja Satisfy Your Lust, mutta yhdistäen ne ykköspuolen huipentavaksi pitkäksi eepokseksi.

Levyltä lohkaistiin Pop Muzikin jatkosingleksi täysin erilainen Moonlight and Muzak. Se oli saanut inspiraationsa Scottin kokemuksista USA:ssa, missä hän äimisteli paikallisten tuottajien matemaattisen tarkkaa tapaa tehdä levyjä. "Hyvin outo kokemus. Kaikki ne valkokaulustyöläiset, jotka pala palalta kokosivat musiikkia kemistin tarkkuudella. Jo kauan ennen kuin [Brian] Eno keksi tehdä sitä, nämä kaverit tekivät sitä ihan oikeasti. He ottivat mallia tehdastyöläisten työskentelytahdista ja miettivät miten saada oma tehokkuus maksimoitua". Levy-yhtiö MCA:ssa ei oltu tyytyväisiä Moonlight and Muzakiin, he halusivat mieluummin lisää samanlaista kuin Pop Muzik. Scott ei kuitenkaan halunnut sortua kopioimaan itseään, ja sen koko albumi todistaakin. LP:ltä ei löydä mitään samanlaista kuin Pop Muzik, korkeintaan Moonlight and Muzakia seurannut neljäs M-single That's the Way the Money Goes kuulostaa vähän samanlaiselta: Novikin taustalaulu, sanomaa sisältävä sanoitus ja sävelkoukut tuovat hiukan läpimurtohitin mieleen. Reggae-rytmin ansiosta That's the Way the Money Goes kuitenkin erottuu itsenäisenä teoksena.

1980 ilmestyi toinen M-albumi The Official Secrets Act. Mukana soittamassa oli rumpali Gouldin lisäksi toinenkin tuleva Level 42 -mies, rumpali Mark King. Mielestäni New York, London, Paris, Munich on metka levy, mutta sen pystysuora anti, syvyys, jää hieman vaillinaiseksi eikä biisimateriaali kanna aivan loppuun asti. The Official Secrets Act korjaa tämän puutteen olemalla melkoisen hurja musiikillinen trippi. Avausraita Transmission, jossa syntsojen luoman tunnelmamaton päälle on miksattu lyhyitä pätkiä radiolähetyksistä, valmistaa pahaa-aavistamatonta kuulijaa tälle matkalle. Näistä radiopätkistä kiinnostavin esittää kysymyksen, että ehkä vuoden 1969 kuumatka ei koskaan poistunutkaan Hollywoodista?

The Official Secrets Act -albumi oli saanut inspiraationsa siitä vainoharhaisuudesta, jonka kourissa maailma siihen aikaan eli. Working For the Corporation, Your Country Needs You, Keep It to Yourself ja Official Secrets ilmentävät tätä globaalia paranoiaa onnistuneesti. Robin Scott ei levyllä liiemmin piittaa kaupallisista konventioista, antaa vain ideoiden ja yllätysten tulla. Niitä riittikin juuri sopivasti yhden 40-minuuttisen albumin täytteeksi, sillä CD-julkaisulle poimitut bonusraidat eivät innosta läheskään samalla tavalla.

Maniac-kappaleen intro jaksaa aina huvittaa minua.

1981 Scott tuotti japanilaistähti Ryuichi Sakamoton levyjä ja valmisteli kolmatta M-albumia The Famous Last Words. King ja Badarou olivat jälleen mukana studiossa avustamassa tällä levyllä. MCA ei ollut tyytyväinen levyyn, eikä The Famous Last Wordsia sitten julkaistukaan kuin Amerikassa ja muutamassa manner-Euroopan maassa. Ei levy nyt aivan niin kurja ole, mutta ikävän paljon oli Scott kaupallistunut hurjaan The Official Secrets Actiin verrattuna. Paikoitellen kuulee lievää ennakkoluulottomuutta ja kokeilua, kuten biisikolmikossa Smash the Mirror - Neutron - Dance on the Ruins, mutta vähän vaisu syntsapoplevy The Famous Last Words on.

CD-julkaisun bonusraidatkaan eivät tarjoa muuta muistettavaa kuin vuonna 1983 julkaistun singlen Eureka, joka on ehkäpä suosikkini tässä paketissa. Pidän erityisesti kappaleen nimeä hoilaavasta taustakuorosta. Kummasti vuoden 1992 remiksaus kuulostaa aidommalta, paremmalta ja originaalimmalta kuin sen jälkeen tuleva alkuperäinen versio. Ettei olisi sattunut CD:n koostajille moka?

Robin Scottin seuraava siirto oli taas yllättävä, mutta sen kohtalo oli oleva vieläkin kurjempi. Scott kokosi yhteen muusikoita useista Afrikan maista, mm. Shikisha-nimisen eteläafrikkalaisen naislaulutrion, ja albumi Jive Shikisha! äänitettiin Keniassa ja Englannissa vuosina 1983-84. Albumi oli pioneerihenkinen sekoitus afrikkalaista rytmimusiikkia ja länsimaista poppia ja edelsi Paul Simonin Graceland-kokeilua yli kahdella vuodella. Pahaksi onneksi Jive Shikisha! jäi julkaisematta ja Simon sai myöhemmin kaiken kunnian afrikkalaisen ja länsimaisen popin onnistuneesta yhdistämisestä.

Neljä raitaa Jive Shikishalta julkaistiin vuonna 1996 M:n kokoelma-CD:llä Pop Muzik: The Very Best of M. Tuon CD-julkaisun kansivihosta löytyy John Toblerin kirjoittama Robin Scott -historiikki, joka on ollut joskus netissä ihan kokonaan sellaisenaan, mutta enää siitä löytyy vain pitkähköjä pätkiä siellä täällä eri nettisivuilla. Tuon kirjoituksen olen tulostanut netistä joskus monta vuotta sitten ja sujauttanut New York, London, Paris, Munich -LP:n kotelon sisään. Tuota Toblerin juttua olen pitkälti hyödyntänyt tätä kirjoittaessani, joten krediittiä hänelle.

Mutta takaisin Jive Shikishaan. Albumi julkaistiin vihdoin ensimmäistä kertaa vuonna 1998, ja minä nappasin sen itselleni Amazonista marraskuussa 2006. Levy osoittautui erinomaisen pirteäksi, tanssittavaksi ja mukaansatempaavaksi sekoitukseksi. Scottin ja muiden brittimuusikoiden luomat kasaridiskosoundit ovat aika hallitsevia, mutta afrikkalaisuuskin pääsee hyvin esille etenkin sanoituksissa, jotka ovat paljon etnisempiä ja enemmän sikäläisiä tunnelmia henkiviä kuin Simonin Gracelandilla. Ja on tässä mukana lyhyt Massai Mara, joka päästää alkuasukkaat häiriöttä ääneen. Vain kuusi viimeistä raitaa ovat selkeästi enemmän UK:ssa luotuja, ja niillä aiempien biisien luoma railakas biletunnelma pääsee aika ikävästi laskemaan. Silti nautittava kokoelma, jota tekee edelleen mieli kuunnella usein.