Marcia Hines

MARCIA HINES



Live Across Australia (1977)






Australia on aina ollut rock-maa. Jos 70-luvulla teki jotain muuta musiikkia kuin rokkia, poppia tai progea, joutui auttamatta marginaaliin. Yksi harvoista artisteista, joka pärjäsi muunlaisella musiikilla, oli Marcia Hines, joka oli kansainväliset vaatimukset täyttävä soul- / diskolaulaja.

Tummaihoinen Hines (1953-) ei ollut kuitenkaan syntynyt Australiassa, vaan Bostonissa, jamaikalaisten vanhempien tyttärenä. Hän debytoi jo 16-vuotiaana Hair-musikaalin australialaisessa näytelmäversiossa. Yllättävä tieto oli, että näytelmän teon aikana Hines sai tietää olevansa raskaana - hänen tyttärensä Deni syntyi 1970.

(Deni Hinesistä tuli itsekin soul-laulaja, sattumoisin olen kuullut hänen albuminsa Water For Chocolate (2006), kun joku pisti sen jakoon Ausrock Forumsissa. En pitänyt levystä, mutta en minä muutenkaan pidä 2000-luvun musiikista. Deni lauloi hiukan myös Rockmelons -yhtyeessä, jonka kaksi ensimmäistä albumia olen kuullut - tsekatkaa, saatatte vaikka pitää heidän tanssittavasta syntsapopistaan. Minun mielestäni ei hassumpaa musiikkia.)

Australian näyttämöversio Jesus Christ Superstarista teki Marcia Hinesista tähden. Hän näytteli Maria Magdalenaa 1973 kesästä seuraavan vuoden helmikuuhun.

Wikipedia-artikkelista voi lukea paljon lisää, kuten sen, että Marcia sai Australian kansalaisuuden vasta 1994, samana vuonna, jolloin hän teki comebackin 11 vuoden levytystauon jälkeen. Myös henkilökohtaisista vaikeuksista kerrotaan, kuten veljen itsemurhasta, äidin kuolemasta sekä diabetesdiagnoosista.

Hinesilla oli takanaan kolme omaa albumia, Marcia Shines (1975), Shining (1976) ja Ladies and Gentlemen... Marcia Hines (1977), kun livetupla Live Across Australia tehtiin. Se julkaistiin CD:nä vuonna 1994, ja CD-versio löytyy Spotifystakin. Valitettavasti siitä puuttuvat kolme viimeistä kappaletta: I've Got the Music in Me, From the Inside, sekä bonukseksi pistetty tuolloin uunituore sinkku Music Is My Life. Viimeksimainittu on siis studioäänite, eikä edes levyetiketti mainitse sitä. Se mainitaan vain levyn kanteen lätkäistyllä tarralla. Ikävää vain, että Music Is My Life on aivan liian lyhyt (2:07) ja loppuu kuin seinään. Olen siis hyvin tyytyväinen siihen, että minulla on juuri vinyyliversio eikä CD:tä. LP-julkaisu on muutenkin juhlavamman näköinen, gatefold-kansineen sekä kaikkine siihen kuuluvine liitteineen. Toisessa liitteessä mainostetaan Hinesin aiempia albumeja, toisessa on värikuvia, krediittejä ja keikkalista.

Itse keikka on erinomaisen viihdyttävä. Hines laulaa yhden laulun Jesus Christ Superstar -musikaalista, I Don't Know How to Love Him, hoitaen ennen sitä sen pakollisen bändiesittelyn. Laulun jälkeen tuleva spiikki on kuitenkin minulle se ikimuistoisin hetki. Marcia oli huomannut, että kaksi koulupoikaa, Steve ja Allan, näkyi jatkuvasti hänen konserteissaan. Marcia ihmettelikin, eivätkö nämä pojat käy koskaan koulussa? Ilmeisesti kyllä, mutta eivät kovin usein. Nämä nuoret fanit saavat sitten hienon huomionosoituksen illan tähdeltä.

Hienosti Marcia myös sopivin diivaelkein käsittelee yleisöä esim. maratonmittaisen I've Got the Music in Me -version aikana, kun hänellä on vaikeuksia saada yleisö laulamaan mukana.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Cinema - Circus

Thai Sticks - Eri Esittäjiä: Thank God It's Friday

Sleepy Sleepers