Martti "Huuhaa" Innanen - Maru & Mikael

MARTTI "HUUHAA" INNANEN

Himalajan panttilainaamon iltasoitto (2009)

Innanen oli minulle tuttu jo lapsena, lapsuudenkotini kirjahyllyssä kun oli hänen kirjansa Seikkailu viitakossa. Sitä tuli luettuakin, vaikka eihän pikkupoika ollut varma miten suhtautua kömpelöön proosaan, murteelliseen suomenkieleen, surkeisiin piirroksiin ja väittämiin, että tekstit oli kirjoittanut sotamies Topi Kutvonen asemasodan aikoihin jossain rintamalla 1943. Eli parodia meni yli pienen kaalin. Silti tykkäsin ja nauroin, ja minulla on tämä kirja nykyään itselläni. Valitettavasti kirjassa on muutama kuulakärkikynätöhry ja poiskumitettuja lyijykynätöhryjä, ja selkämyspahvi on repeytynyt kokonaan irti. Niin käy kun antaa kirjoja pikkupoikien käsiin...

Kun siivosin junia Ilmalan ratavarikolla, siellä oli jonkin aikaa töissä eräs nainen, joka fanitti Innasta. Annoin hänelle lainaksi Seikkailu viitakossa -kirjan, ja häneltä sain lainaksi Poptorin CD-julkaisun Joe Smith Rasilian satemetsässä -kuunnelmasta. Tein CD:stä oman kopion kasetille.

Tämän Rocket Recordsin tupla-CD:n ostin tammikuussa 2014 Goofin' Recordsista nimenomaan Joe Smith -kuunnelman vuoksi. Ei tässä muuta kuuntelemisen arvoista ole kuin se kuunnelma ja albumi Kissantervaaja. Muu on kaiken arvostelun alapuolella, pahimmanlaatuista infantiilisuutta.

MARU & MIKAEL

Destination Nowhere (1976)

FinnArctic-esittely:

The duo Maru & Mikael consisted of Marianne "Maru" Nyman (1954-) and Mikael Wiik (1951-). Maru started making music as a hobby when she was 11, teaming up with 12-year old Carita Holmström. Carita played the piano and they both sang. Maru met Mikael sometime in the late 60's at a small folk club called Foggy Mountain Club, where amateur bands frequently played and had fun. Mikael played blues there with his friend Sten Kallis, when Maru and Carita happened into that place and asked about the music the guys were playing - blues was rare in Finland then. The girls then did their own set, and Mikael was totally amazed by the skills of those two young girls. This resulted in him temporarily joining the duo.

Mikael got a job buying records for record company EMI, but despite speaking fluent English and knowing a lot about music he wasn't really the moving, energetic type they wanted, so he quit. Instead he became producer for Carita Holmström, and despite lack of experience in this field he handled the production chores on this young and ambitious female folk/jazz singer's records.

Eventually Maru and Mikael - who became lovers - started making plans for a duet album. The songs for the album had been composed by both of them during the last four years, but Mikael had to write the lyrics in a bit of a hurry. Nevertheless, the album was recorded with successful results for new label Hi-Hat, where no one had ever even heard any demo tapes from the duo! The boss, Tommi Liuhala, had faith in them after hearing Carita's records, and that was enough to close the deal.

So, "Destination Nowhere" introduces an original blend of folk, rock, lilting pop music and slight progressive tones. In addition to the duo's own songs there's a heavenly rendition of the Japanese traditional "Sakura (The Cherry Blossom)". The only complaints that could be addressed are the slightly weak song "Low and Lazy" and the album's overlength - a little compressing here and there wouldn't have hurt. Otherwise this is a stupendous album by two extremely talented musicians. Nice cover art was made by the aforementioned Sten Kallis.

The duo had ideas for a follow-up, perhaps a bluesy or a totally acoustic album, but nothing materialized because of the debut's poor sales. Mikael Wiik continued producing records, worked as a freelance reporter and reviewed records in various music magazines. Maru was a member in singing group Silhuetit in 1978, recording the album "Jos mulle sydämesi annat" with them. Both joined Neil Young tribute group Young Lovers in 1979, but as a duo they've only made an EP in 1990, containing a new version of "Sakura".



Ensimmäisen vinyylisiirtoni tästä LP:stä tein Leppävaaran kirjaston kappaleesta sillä alkuperäisellä surkealla levysoittimellani. Myöhemmin, kun ÄKT:n Antti Kotilaisen käskyn johdosta lopetin musiikin jakelun FinnArcticissa ja siirryin Pirate Bayhin, piti tehdä toinen rippaus. Lainasin Kauniaisten kirjastosta levyn joka oli muuten hyvässä kunnossa, mutta kummallakin puoliskolla oli yksi paha naarmu. Varsinkin se naarmu, joka oli Hold Your Banners High'n ja upean Panin välissä tuotti minulle tuskanhikeä. Sain kuitenkin skippaamattoman vinyylisiirron tehdyksi ja levyn laitetuksi jakoon paremmalla äänenlaadulla PB:ssä.

Sain viimein hankituksi levyn itselleni toukokuussa 2016. Kävin läpi Levykauppa Äxän nettisivuja hakien ostettavia käytettyjä levyjä. Huomasin, että Destination Nowhere oli myynnissä Hakaniemen Äxässä 80 eurolla. Heti matkaan. Levyn hintalapussa lukikin 90 euroa, mutta kassamies onneksi tietokonetta vilkaistuaan huomasi, että oikea hinta on kyllä 80 euroa, ja sen verran sitten pulitinkin.

Pidän erittäin paljon Destination Nowheresta, vaikka on selvää, että Wiik on duon heikompi lenkki niin laulajana kuin lauluntekijänäkin. Nyman sitä vastoin on uskomattoman lahjakas, ja on suuri sääli, että hänen talenttinsa ovat jääneet Suomessa niin alihyödynnetyiksi. Ulkomailla häntä olisi osattu arvostaa.