Mi-Sex
MI-SEX
Graffiti Crimes (1979)
Computer Games (1979)
Space Race (1980)
Shanghaied (1981)
Where Do They Go? (1983)
Uusiseelantilainen new wave -bändi Mi-Sex poimi omituisen nimensä Ultravoxin ensimmäisellä levyllä julkaistusta biisistä My Sex. Kaiken muun saatte lukea Wikipediasta, en jaksa kerrata bändin tarinaa kun tässä on kerrottavaa muutenkin.
Bändin nimi, kotimaa ja sen edustama musiikillinen genre saivat minut kiinnostumaan, ja hain netistä biisejä kuunneltaviksi. Löysin joistakin yksittäisistä kappaleista nettistriimejä, jotka kuulostivat varsin maukkailta. Nälkäni tyydytti vähän myöhemmin loistava Ausrock-musiikkiblogi, johon postattiin kaksi ensimmäistä albumia. Poltin sekä Computer Gamesin että Space Racen yhdelle ja samalle CD-R:lle, ja loppuun mahtui vielä UseNeXT-tiedostojenjako-ohjelmasta imuroimani Castaway bändin viimeiseltä albumilta.
Halusin kuulla vielä kaksi viimeistäkin albumia, niinpä tilasin LP:t MusicStackin kautta heinäkuussa 2007. Ilmoitin Ausrock-blogin Mi-Sex -postauksen kommenttiosiossa että hommasin itselleni nuo kaksi viimeistäkin levyä. Pian sen jälkeen koin hieman ikävän yllätyksen: Computer Games ja Space Race postattiin Ausrockiin uudestaan, uusien latauslinkkien kera, ja minua pyydettiin avustamaan blogia mp3:silla noista kahdesta hankkimastani levystä: Shanghaied ja Where Do They Go. Yllätys oli ikävä siksi, että minulla oli se rupuinen, osittain hajonnut vinyylilevysoitin eikä vielä oikein minkäänlaista kokemusta vinyylisiirtojen tekemisestä. Hyvää hyvyyttäni päätin silti yrittää.
Kokeilin vinyylirippauksen tekoa ja sain lopulta homman onnistumaan jotenkuten. Äänenlaatu valitettavasti oli täydellisen kelvoton. Tein parhaani sillä epäkelvolla levarillani, äänitiedostojen muokkausohjelmalla ja lähes olemattomalla kokemuksellani ja taidoillani.
Opiskelin siihen aikaan graafista suunnittelua Vantaan ammattiopisto VARIAssa. Vein Shanghaied- ja Where Do They Go -LP:t kouluun, skannasin niiden kannet huippuluokan skannerilla ja koostin CD-kannet Photoshopilla. Tämä homma sentään onnistui täydellisesti.
Sitten rohkenin tarjota Ausrock-blogille tekemäni totaalisen epäkelvot mp3:t ja huippulaatuiset levynkansiskannaukset. Vastaanotto oli kohteliaan tuppisuinen. Kukaan ei kehdannut sanoa mitään, paitsi kertoa että Ausrock Forums -nettifoorumi on perustettu ja tervetuloa liittymään joukkoon. Okei, hetken miettimisen jälkeen rekisteröidyin sinne lokakuussa 2007. Viivyin siellä tasan vuoden ennen kuin lähdin lätkimään, sinä aikana sain paljon irti australialaisen pop-musiikin historiasta.
Kaksi ensimmäistä LP:tä tilasin samoin MusicStackin kautta, elokuussa 2010. Ensimmäinen albumi kantoi alunperin nimeä Graffiti Crimes. Siinä vaiheessa ei Computer Games -biisiä ollut vielä edes kirjoitettu saati sitten levytetty. Se tehtiin ja lisättiin albumille vasta myöhemmin. Halusin nimenomaan sen myöhemmän painoksen jossa on Computer Games mukana, koska siinä muodossa olin Mi-Sexin ensimmäiseen albumiin tutustunut.
Mi-Sexin levyt ovat kaikki hyviä. Paitsi Space Racella on vähemmän huippubiisejä kuin Computer Gamesilla - oikeastaan vain nimikappale, People ja Good Guys Always Win, mutta muihinkin kappaleisiin olen päässyt sisälle kyllin monen kuuntelun jälkeen. Kaksi ensimmäistä LP:tä ovat sävyltään hyvin särmikkäitä, punkahtavia, mutta Shanghaied on pehmeämpi. Se todistaa, että Mi-Sex halusi ruveta tuomaan esille herkempää puoltaan. Sen huippubiisit ovat Missing Person, nimibiisi ja Falling In and Out. Muuten albumi on tasainen, jopa tasapaksu. Ehkä heikoin nelikosta, mutta heikkous on suhteellista.
Where Do They Go on selkeästi herkin, popahtavin Mi-Sexin LP:istä. Eurooppalainen versio tuntuu olevan melkein yhtä loistobiisien putkea. Castaway on helppo ja kaupallinen menopala. Blue Day on bändin parhaita kappaleita, komea puoliballadi joka ei lähde päästä. Eurooppalaispainoksessa on taas Falling In and Out mukana, vähän typerää, mutta kappale on niin tarttuva ja hyvä että saavat anteeksi. Down the Line - joka tunnetaan myös nimellä Making Love on the Telephone - on tunteellinen, paisutteleva. Laulaja Steve Gilpin pääsee käyttämään kaikkia äänivarojaan huutaessaan sanat kuuluviin täydellä voimalla. Lopputulos on upea. 5 O'Clock (in the Morning) on jykevää kasaridiskoa. The Stranger in You - rakastan tuota väliosaa ukkosen jyrinöineen ja biisi on muutenkin tosi hyvä.
Alkuperäinen aussipainos Where Do They Go'sta ei yllä ollenkaan samalle tasolle. Menevät Antipodes Army, Delinquent Daddy ja Lady Janice eivät aivan kohoa siivilleen, balladi Why Did You Leave omaa sentään tunnetta ja on näin hiukan parempi. Hyvä, että muualla maailmassa niiden tilalle otettiin Falling In and Out ja 1982 julkaistu single Making Love on the Telephone.
Ausrock Forumsin ansiosta minulla on kopiot niistä neljästä biisistä, jotka löytyvät vain Where Do They Go'n aussipainoksesta.
Graffiti Crimes (1979)
Computer Games (1979)
Space Race (1980)
Shanghaied (1981)
Where Do They Go? (1983)
Uusiseelantilainen new wave -bändi Mi-Sex poimi omituisen nimensä Ultravoxin ensimmäisellä levyllä julkaistusta biisistä My Sex. Kaiken muun saatte lukea Wikipediasta, en jaksa kerrata bändin tarinaa kun tässä on kerrottavaa muutenkin.
Bändin nimi, kotimaa ja sen edustama musiikillinen genre saivat minut kiinnostumaan, ja hain netistä biisejä kuunneltaviksi. Löysin joistakin yksittäisistä kappaleista nettistriimejä, jotka kuulostivat varsin maukkailta. Nälkäni tyydytti vähän myöhemmin loistava Ausrock-musiikkiblogi, johon postattiin kaksi ensimmäistä albumia. Poltin sekä Computer Gamesin että Space Racen yhdelle ja samalle CD-R:lle, ja loppuun mahtui vielä UseNeXT-tiedostojenjako-ohjelmasta imuroimani Castaway bändin viimeiseltä albumilta.
Halusin kuulla vielä kaksi viimeistäkin albumia, niinpä tilasin LP:t MusicStackin kautta heinäkuussa 2007. Ilmoitin Ausrock-blogin Mi-Sex -postauksen kommenttiosiossa että hommasin itselleni nuo kaksi viimeistäkin levyä. Pian sen jälkeen koin hieman ikävän yllätyksen: Computer Games ja Space Race postattiin Ausrockiin uudestaan, uusien latauslinkkien kera, ja minua pyydettiin avustamaan blogia mp3:silla noista kahdesta hankkimastani levystä: Shanghaied ja Where Do They Go. Yllätys oli ikävä siksi, että minulla oli se rupuinen, osittain hajonnut vinyylilevysoitin eikä vielä oikein minkäänlaista kokemusta vinyylisiirtojen tekemisestä. Hyvää hyvyyttäni päätin silti yrittää.
Kokeilin vinyylirippauksen tekoa ja sain lopulta homman onnistumaan jotenkuten. Äänenlaatu valitettavasti oli täydellisen kelvoton. Tein parhaani sillä epäkelvolla levarillani, äänitiedostojen muokkausohjelmalla ja lähes olemattomalla kokemuksellani ja taidoillani.
Opiskelin siihen aikaan graafista suunnittelua Vantaan ammattiopisto VARIAssa. Vein Shanghaied- ja Where Do They Go -LP:t kouluun, skannasin niiden kannet huippuluokan skannerilla ja koostin CD-kannet Photoshopilla. Tämä homma sentään onnistui täydellisesti.
Sitten rohkenin tarjota Ausrock-blogille tekemäni totaalisen epäkelvot mp3:t ja huippulaatuiset levynkansiskannaukset. Vastaanotto oli kohteliaan tuppisuinen. Kukaan ei kehdannut sanoa mitään, paitsi kertoa että Ausrock Forums -nettifoorumi on perustettu ja tervetuloa liittymään joukkoon. Okei, hetken miettimisen jälkeen rekisteröidyin sinne lokakuussa 2007. Viivyin siellä tasan vuoden ennen kuin lähdin lätkimään, sinä aikana sain paljon irti australialaisen pop-musiikin historiasta.
Kaksi ensimmäistä LP:tä tilasin samoin MusicStackin kautta, elokuussa 2010. Ensimmäinen albumi kantoi alunperin nimeä Graffiti Crimes. Siinä vaiheessa ei Computer Games -biisiä ollut vielä edes kirjoitettu saati sitten levytetty. Se tehtiin ja lisättiin albumille vasta myöhemmin. Halusin nimenomaan sen myöhemmän painoksen jossa on Computer Games mukana, koska siinä muodossa olin Mi-Sexin ensimmäiseen albumiin tutustunut.
Mi-Sexin levyt ovat kaikki hyviä. Paitsi Space Racella on vähemmän huippubiisejä kuin Computer Gamesilla - oikeastaan vain nimikappale, People ja Good Guys Always Win, mutta muihinkin kappaleisiin olen päässyt sisälle kyllin monen kuuntelun jälkeen. Kaksi ensimmäistä LP:tä ovat sävyltään hyvin särmikkäitä, punkahtavia, mutta Shanghaied on pehmeämpi. Se todistaa, että Mi-Sex halusi ruveta tuomaan esille herkempää puoltaan. Sen huippubiisit ovat Missing Person, nimibiisi ja Falling In and Out. Muuten albumi on tasainen, jopa tasapaksu. Ehkä heikoin nelikosta, mutta heikkous on suhteellista.
Where Do They Go on selkeästi herkin, popahtavin Mi-Sexin LP:istä. Eurooppalainen versio tuntuu olevan melkein yhtä loistobiisien putkea. Castaway on helppo ja kaupallinen menopala. Blue Day on bändin parhaita kappaleita, komea puoliballadi joka ei lähde päästä. Eurooppalaispainoksessa on taas Falling In and Out mukana, vähän typerää, mutta kappale on niin tarttuva ja hyvä että saavat anteeksi. Down the Line - joka tunnetaan myös nimellä Making Love on the Telephone - on tunteellinen, paisutteleva. Laulaja Steve Gilpin pääsee käyttämään kaikkia äänivarojaan huutaessaan sanat kuuluviin täydellä voimalla. Lopputulos on upea. 5 O'Clock (in the Morning) on jykevää kasaridiskoa. The Stranger in You - rakastan tuota väliosaa ukkosen jyrinöineen ja biisi on muutenkin tosi hyvä.
Alkuperäinen aussipainos Where Do They Go'sta ei yllä ollenkaan samalle tasolle. Menevät Antipodes Army, Delinquent Daddy ja Lady Janice eivät aivan kohoa siivilleen, balladi Why Did You Leave omaa sentään tunnetta ja on näin hiukan parempi. Hyvä, että muualla maailmassa niiden tilalle otettiin Falling In and Out ja 1982 julkaistu single Making Love on the Telephone.
Ausrock Forumsin ansiosta minulla on kopiot niistä neljästä biisistä, jotka löytyvät vain Where Do They Go'n aussipainoksesta.
Kommentit
Lähetä kommentti