Miles Davis - Milton Nascimento - Mingo Lewis

MILES DAVIS



The Miles Davis Quintet: Ascenseur pour l'echafaud / Art Blakey & The Jazz Messengers: Les femmes disparaissent (1957 / 1958)

Miles Davis: Bitches Brew (1970)

Big Fun (1974)





Kvaakissa kirjoitin 1001 albums you must hear before you die -listan levyjä kuunnellessani: "Bitches Brew vaati kaksi läpikuuntelua. Koska kyseessä on tuplalevy, niin aikansa se otti. Ja pidin. Tunnelma (joka on omanlaisensa) ja rytmit säilyvät tasaisina kunnes päätöskappaleella Sanctuary pistetään rauhallinen vaihde päälle. Mitäpä muuta sanottavaa tästä keksisin? En mitään."

Olen jaksanut kahlata läpi Davisin tuotannon The Man With the Horn -levyyn asti, ja kuullut useita levyjä jotka voisin hankkiakin jos vastaan tulisivat. Nuo ovat. 70-luvulla Davisin fuusiomusa muuttui liian stydiksi minunkin hermoilleni. Agharta, Pangaea ja Dark Magus... en jaksa.

Tuo ensimmäinen levy on outo kokoelma, jonka a-puolella on Davisin soundtrack 1958 tehtyyn ranskalaiseen Hissillä mestauslavalle -elokuvaan ilmeisesti kokonaisuudessaan. B-puolella on suuri osa - ei siis kaikki - Art Blakeyn 1959 tekemästä ranskalaisesta leffasoundtrackista. Art Blakeyltakin olen kuullut lähes koko tuotannon, ja olen pitänyt siitä ihan kauttaaltaan. Blakey on ainoa kutakuinkin perusjazzia tehnyt muusikko josta aidosti pidän. Jotenkin hänen musiikissaan on sitä jännittävyyttä joka saa minut jaksamaan, vaikkei fuusiota olekaan. Olisiko vain se rummuttelutyyli syynä?



MILTON NASCIMENTO




Milton Nascimento & Lô Borges: Clube da esquina (1972)

Milton Nascimento: Milton (1976)





Kvaakissa kirjoitin: "Nascimenton ja Borgesin levy on tupla-annos (21 biisiä) brasiliapoppia. Lô Borgesilla ei ole kuin kuusi omaa esitystä, mutta eipä mies ole muutenkaan hirveän tuotteliaasti levyttänyt pitkästä urastaan huolimatta. Levyjä tippunut maltillisesti. Um girassol da cor de seu cabelo, Clube da Esquina nº 2 ja Um gosto de Sol saivat minut höristämään korviani aivan erityisesti, mutta Pelo amor de Deusista alkoi viimeisen viiden biisin putki, joka sai minut antautumaan täysin, niissä kun heitettiin vähän psykedeelisempi vaihde päälle. Niin tasavahvana pysyttelevä levy, että se tuntui kuin kokoelmalta aikansa parasta brassipoppia."

Piti käydä läpi Nascimenton koko tuotanto. Sain kuulla paljon hyviä levyjä, joista tuo vuoden 1976 Milton iski kovimmin. Molemmat levyt tilasin Amazonista.



MINGO LEWIS




Flight Never Ending (1976)





Kannatti totisesti tutkia myös Chick Corean Return to Forever -yhtyeessä soittaneiden muusikoiden soolotuotantoa. Muuten tuskin olisin saanut vihiä tästä aikoinaan lähes vaille huomiota jääneestä 70-luvun fuusiohelmestä. RateYourMusicissa mainittiin, että Lewis oli mukana RTF:ssä vuonna 1973.

Perkussionisti Mingo Lewis soitti myös mm. Santanan albumilla Caravanserai, monilla Al Di Meolan levyillä, ja oli mukana The Tubesissa. Soolotuotanto sen sijaan jäi äärimmäisen suppeaksi. 1976 hän teki tämän yhden erinomaisen oman levyn, ja siihen se jäi. Kuuntelin Flight Never Endingin Spotifysta ja äänitin sitten sieltä mp3:t koko albumista kesäkuussa 2015. Kuuntelin jonkin aikaa sitä tekemääni digitaalikopiota, ja helmikuussa 2017 tilasin ja sain CD:n Amazonista.

Sauhuavan fuusiojazzin sekaan tuodaan vaihtelua yhdellä lauletulla kappaleella, Visions of Another Time. Lewisin lauluääni ei ole niitä parhaimpia, mutta kyllä se tuon yhden siivun kantaa. Trapezoid on ehkä suosikkini, siinä on pirunmoisen tarttuva syntetisaattorikuvio.


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Cinema - Circus

Kuva
CINEMA Cinema (1984) Roope / Suurten lasten yö (1986) FinnArctic-esittely: "It's silly to do an introduction to an album / group you can't find any info on. Cinema was a duo which consisted of two unknowns, Risto "Rise" Horttanainen and Juhani Syrjälä. Their only album has a cover which would make you think this is cheesy mid-80's synth. Not exactly. There are synths here, but they're used in a rather conventional way and the music sticks to the basic pop/rock format. It's the lyrics that make you raise an eyebrow or two. The opening track "Kuuhullu" (Moon Mad) really seems to have been written during a fit of moon madness, as it makes absolutely no sense. The rest of the songs are more comprehensible, but Syrjälä avoids all clichés in his lyrics and displays an original way of expressing what he wants to say. "Lue Matti lue" tells about a noble schoolboy who struggles the best he can with his homework, wanting to...
Lue lisää

Thai Sticks - Eri Esittäjiä: Thank God It's Friday

Kuva
THAI STICKS Saalistaja / Ennustus (1984) Paha tyttö / Peluri (1985) Vuonna 1985 nauhoitin radion Nuorten Sävellahja 22001:stä kasetille Paha tyttö -biisin. Joulukuussa 2010 muistelin taas sitä biisiä melko neutraalein fiiliksin ja mietin, että jospa nyt hankkisin singlen kun se näyttää olevan Divari Kankaalla myynnissä. Tein tilauksen, odottamatta kuitenkaan liikoja. Single vastasi odotuksiani, ei nyt mitään ihmeellistä, mutta aivan kuunneltava. Lokakuussa 2016 huomasin Saalistajankin Black and Whitessa, ja otin mukaani. Se on kutakuinkin samaa tasoa. Thai Sticks ei ollut mikään huippulupaava rock-yhtye, mutta heillä oli rahkeita kahteen aivan kelpoon sinkkuun. Eri Esittäjiä: THANK GOD IT'S FRIDAY Various Artists: Thank God It's Friday (The Original Motion Picture Soundtrack) (1978) Onhan ollut Discogsissa vääntöä meikäläisellä tämän levyn oikeasta painoksesta. Yhdenkään version matriisimerkinnät eivät ole täsmänneet täysin, j...
Lue lisää

Sleepy Sleepers

Kuva
SLEEPY SLEEPERS Sinulle äiti (1975) Livet i bordell (1976) Takaisin Karjalaan (1977) Holiday in New York '59 (1978) The Mopott Show (1979) Metsäratio (1980) Levyraati (1981) In the Rio - 25th Anniversary Edition (1982) Chinese Nights (1983) Sakke & Mato: Tohtori Pöhön aerobix! (1984) Sliippareiden biisinnimille tuli naureskeltua jo 90-luvun alussa Esko Lehtosen Suomalaisen rockin tietosanakirjaa kirjastossa tavatessa, ja silloin jo syttyi ajatus, että haluaisinpa kuulla nuo levyt. Jo 80-luvulla olin huomannut Hevi tappaa-, Järkee vai ei- ja Kesämopo-hitit, ja 90-luvun alkupuoliskolla nauhoitin radiosta ainakin Murhan, Haloo Warsowan ja Keskiyön aikaan (ja Kuka mitä hähin syksyllä 1994), ja ajattelin ettei tämä niin pahalta kuulosta. Päätin lopulta kokeilla Holiday in New York '59 -CD:llä, koska halusin kuulla Syö lanttuva -hitin. Tulikin valittua levy, jolla on muutama klassinen Sleepy Sleepers -biisi ja loput täytettä. Nauhoitin silti koko le...
Lue lisää