National Lampoon

NATIONAL LAMPOON



Radio Dinner (1972)

Lemmings (1973)

The Missing White House Tapes (1974)

Official National Lampoon Stereo Test and Demonstration Record (1974)

Gold Turkey (1975)

Good-Bye Pop (1975)

That's Not Funny, That's Sick! (1977)

Greatest Hits of the National Lampoon (1978)

Se taisi alkaa 1995, jolloin olin Taalintehtaalla sivarina. Kuuntelin yhtenä päivänä Jake Nymanin Onnenpäivää. Jake soitti sarjan rock-muusikoille omistettuja tribuutteja ja parodioita, kuten Kari Peitsamon Skootterin Ethän vertaa mua Elvikseen, Hectorin Neitoperhon (Leonard Cohenille) ja National Lampoonin Neil Young -irvailun Old Maid (Southern California Brings Me Down). Viimeksimainittu oli aivan mieletön. Hienosti neilyoungmaisella falsettivinkumisella laulettu, ja upeaa kitarointia.

Seuraaviin mainintoihin National Lampoonin levyistä törmäsin vanhoissa Soundi-lehdissä. Leppävaaran kirjastossa huomasin Dr Dementon radio-ohjelmissa soitetuista novelty-hiteistä koostetut kokoelma-CD:t. Niistä ensimmäinen löytöni oli Dementia 2000: Dr. Demento's 30th Anniversary Collection, jolla oli mukana mm. National Lampoonin Deteriorata. Nämä Dr. Demento -kokoelmat saivat minut aivan pähkinöiksi, lainasin kaikki jotka pääkaupunkiseudun kirjastoista löytyivät ja nauhoitin hyvät biisit kaseteille. Lisäksi löysin Leppävaaran kirjastosta Lemmings-LP:n, jonka myös nauhoitin kasetille - kokonaan. Elettiin vielä 90-luvun loppua, jolloin Leppävaaran kirjasto oli vanhalla syrjäisellä paikallaan erinäisten oppilaitosten tuntumassa.





Lemmings oli mielettömän hauskaa Woodstock-parodiaa. Viime vuonna kuuntelin Woodstock-triplan ensimmäistä kertaa läpi, ja silloin Lemmings muuttui vielä hauskemmaksi ja nokkelammaksi. Eli kannattaa kuunnella tuo Woodstock-kokoelma ensin ja Lemmings vasta sitten, jotta kaikki vitsit menevät himaan.





Jatkoin National Lampoonin levyjen etsimistä. Tikkurilan kirjastossa oli lainattavissa White Album (1980), ja ei lainattavissa Good-Bye Pop, jonka kuuntelin sitten kirjaston musiikkiosastossa. White Album osoittautui hyvin vaisuksi hillittömästä kannesta huolimatta, mutta Good-Bye Pop oli rautaa.

Yllättävän helposti löytyi National Lampoon -älppäreitä kun vain etsiskeli. VR:n makasiinien kirpputorilta ostin Gold Turkeyn ja Greatest Hitsin. Black and Whitesta löytyivät yksi kerrallaan lähes kaikki muut paitsi Radio Dinner, joka hoitui kotiin MusicStackin kautta huhtikuussa 2006.

Sex, Drugs, Rock'n'Roll, and the End of the World järjestyi kuunneltavaksi vissiin iTunesin kautta, ja se oli aivan kurja levy.





Kuuntelin toissavuonna YouTubesta vielä stereotestiparodian Official National Lampoon Stereo Test and Demonstration Record, josta tuskin olin edes tietoinen. Oli jäänyt ihan tutkani alle koko levy. Se oli yllättävän hauska - niinpä hommasin sen MusicStackin kautta viime toukokuussa.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Cinema - Circus

Thai Sticks - Eri Esittäjiä: Thank God It's Friday

Johanna - kaikki singlet 1979-1984, osa 1