Eri Esittäjiä: Pokoflex & Pokorock 1979 - I Pooh / Pooh

Eri Esittäjiä: POKOFLEX

Various Artists: Pokoflex (1982)

Vaivasi vähän mieltä, että minulla on kaikki Soundi-lehdet väliltä 1/1975 - 12/1983 hallussani, mutta ei flexi-EP:tä, joka tuli numeron 3/1982 mukana. Niinpä, kun huomasin tämän Black and Whitessa lokakuussa 2016, ostin sen. Eipähän vaivaa asia enää.

Eri Esittäjiä: POKOROCK 1979

Various Artists: Pokorock 1979 (1979)

Levyjen keräilijänä ja yleensäkin musiikin kuuntelijana olen erittäin albumikeskeinen. Tuli mieleen, että minulla on monilta yhtyeiltä kyllä paljon levyjä hallussani, mutta vain albumit. Sen sijaan sinkkubiiseistä ja harvinaisuuksista minulla on vain CD-R-levyille poltetut kopiot. Näin myös Eppu Normaalin tapauksessa. Niinpä ostin tämän kesäkuussa 2017 Black and Whitesta, että olisi Eppujen Surf City -cover oikealla vinyylillä.

I POOH / POOH

I Pooh: Un po' del nostro tempo migliore (1975)

Pooh: Buona fortuna (1981)

Oijoi, Pooh... Äidin kasetilla oli yksi aivan uskomattoman hyvä italialainen kappale, jonka kohdalle hän oli merkinnyt kasettiin "Il pue buona fortuna". Selvästi biisin nimi, mutta esittäjä oli tuntematon. Monta vuotta myöhemmin, 90-luvun alussa, sain kirjastossa jostain tietokirjasta selville, että biisin nimi on Buona fortuna ja esittäjä Pooh. Kiinnostuin hirveästi, ja halusin kuulla koko albumin jolta se löytyy. Yhdestä levyluettelokirjasta, jossa lueteltiin myös biisilistat, sain selville, että Buona fortuna löytyy albumilta Palasport.

Ennen pitkää selvisi, että Palasport onkin livelevy, ja alkuperäisjulkaisu tapahtui Buona fortuna -nimisellä albumilla. Se LP löytyi sitten lopulta Black and Whitesta joskus viime vuosikymmenen alkupuoliskolla. Ei Buona fortuna -LP ollut odotetun hyvä, sillä ainoat muut edes keskinkertaista paremmat biisit ovat Fuori stagione ja Replay. Muuten vähän mielenkiinnotonta italopoppia. Säilytin LP:n silti kokoelmassani, ihan vain sen nimikappaleen ja kahden muun OK:n biisin vuoksi.

Päätin etsiä kuultavakseni lisää Poohia, jos vaikka löytyisi lisää Buona fortunan kaltaisia pop-täysosumia. Poohia täytyikin sitten metsästää netistä kuultavaksi melkoisen sirpaleisesti: venäläisestä AllOfMP3-verkkokaupasta, muista mp3-verkkokaupoista, iTunesista, mistä lie sekalaisilta nettisivuilta... Jollain nettisivulla oli uploadattuna Megaupload-latauspalveluun kokonaisia Poohin albumeja, mutta biisi kerrallaan. Jokaisella yksittäisellä biisillä oli oma Megaupload-linkkinsä, mutta biisien nimiä ei oltu merkitty linkkien kohdalle. Onneksi linkit olivat sentään oikeassa järjestyksessä, joten pystyin imuroimaan kuultavakseni esim. albumilta Un po' del nostro tempo migliore justiinsa ne raidat joita en ollut vielä löytänyt kuultavikseni mistään muualta.

Poohin koko diskografia on vieläpä suunnattoman pitkä. Heiltähän löytyi hiisi vieköön 34 albumia (Ascolta vuodelta 2004 oli silloin tuorein). Meni aikaa ja vaivaa ennen kuin kaikki oli kuunneltu, ja hyvät biisit olivat harvassa, todella harvassa. Buona fortuna -albumin ulkopuolelta ei löytynyt kuin 13 hienoa, säilyttämisen arvoista kappaletta.

Oma suosikkibiisini löytyy tuolta mainitulta vuoden 1975 albumilta Un po' del nostro tempo migliore. Sen nimi on Mediterraneo. Se on mielestäni kauneinta musiikkia, mitä ikinä on levylle laitettu. Kertakaikkisen uskomaton oodi Välimerelle. Kirjoitin tuosta albumista RateYourMusiciin arvostelun, jossa ylistin tuota Mediterraneota. Yhtenä päivänä sain yksityisviestin toiselta RYM-käyttäjältä nimeltä Philmarie. Joku ranskalainen hemmo, joka kyseenalaisti Mediterraneon hienoutta. Hän sanoi, että sehän on vain instrumentaali, mitä erityisen hienoa siinä nyt muka on.

Olin jo aiemmin katsonut Philmarien eri levyille antamia tähtimääriä. Hän oli antanut Beatles-levyille yleensä yhden tähden tai kaksi, joillekin klassisille levyille taas täydet viisi tähteä, ja muutenkin hänen antamistaan arvosanoista pystyin heti huomaamaan, että hänellä on aivan erilainen musiikkikorva kuin minulla.

Päätin kirjoittaa Mediterraneo-instrumentaalille kunnon puolustuspuheen. Laitoin biisin soimaan polttamaltani CD-R:ltä, kuuntelin sitä korvat höröllä, annoin sen täyttää minut hurmion tunteella, ja niin sitten ekstaasin vallassa kirjoitin seuraavan sepustuksen:

"Brittle acoustic guitars take me to a sunny seaside, where the water glistens. I feel totally at ease when listening to the happy melody. A brief explosion of strings, and the tune changes. With the guitars playing a different theme, which continues for the rest of the track, glockenspiel joins in, then drums, and the repeating theme starts building. Suddenly backing vocals drift in and I feel startled... Wait! Is that mandolin? Sounds like it...

Bells... The tune has developed into a magnificent piece that evokes beauty. That chanting in the background, the glorious melody that plays on and on with great power... I've been taken to another part of the world, where it's warm and sunny, where boats sail in the deep blue sea and everything's peaceful and quiet. That must be the Mediterranean."

Tämän vuodatuksen sitten lähetin yksityisviestinä Philmarielle, ja päätin viestini vielä sanoihin: "Let's not question each others' musical tastes, OK?"

En kuullut Philmariesta sen koommin.

Tuon Un po' del nostro tempo migliore -LP:n, jolla on myös toinen aivan upea biisi, Credo, löysin tuoreena uusintapainosvinyylinä Black and Whitesta viime vuoden maaliskuussa. Minulle kelpaisi vielä Boomerang vuodelta 1978, siinäkin on kaksi loistavaa kappaletta: Quaderno di donna ja lentäjälegenda Charles Lindberghille omistettu Il ragazzo del cielo.

Jos joku kaipaa vielä kuunteluvinkkejä, niin muut hienot Poohin kappaleet - ja albumit joilta ne löytyvät - ovat Peter Jr. (Forse ancora poesia, 1975), Uno straniero venuto dal tempo (Poohlover, 1976), Viva (Viva, 1979), Canterò per te (Stop, 1979), Odissey ja Fantastic Fly (muodostivat singlen vuonna 1978, löytyvät myös kokoelmalta I nostri anni senza fiato, 1984), Canzone per l'inverno (livelevyllä Palasport, 1982) sekä singlebiisit Risveglio ja La gabbia (samalla vuonna 1977 julkaistulla singlellä).

Eli kaikkiaan 16 hyvän biisin vuoksi kannatti kahlata koko Poohin mittava diskografia läpi. Bändi on yksi pitkäikäisimmistä mitä pop-historia tuntee, se perustettiin 1966 ja on edelleen toiminnassa. Viimeksi he ovat kovasti juhlineet 50-vuotista taivaltaan mittavien liveboksien tulvalla - kuten viime vuonna ilmestyneellä kolmen LP:n / CD:n ja yhden DVD:n / blu-rayn paketilla L'ultimo abbraccio.