Noitalinna Huraa - Noitawaimo - Nolo & Rähjä
NOITALINNA HURAA!
Hulalalaa (1986)
Kalan silmä (1988)
Varjotarha (1989)
Noitalinna huraalle olen lämmennyt aika vähän ja hitaasti. Nykyisin kaksi ensimmäistä levyä menevät hyvin putkeen kuunneltuina, mutta Varjotarhan kuuntelemisen aikana alkaa jo tökkiä. Kahden albumin annoksen tätä naivistista poppia siis jaksan.
Missä viipyy Kolinaa-levyn uusintajulkaisu? Megamanialta ei ole kuulunut CD:tä. Svart Recordsilta odottelin vinyylijulkaisua, mutta ei sieltäkään Kolinaa tullut. Joudun siis tyytymään vielä Pirate Baysta imuroimaani vinyylisiirtoon, jonka olen polttanut CD-R:lle.
NOITAWAIMO
Keep Pushing / What a Feeling (1980)
"Despite the promising sleeve and cool logo, this is basic hard rock from the primitive early days of Finnish hard/heavy rock. "Keep Pushing" is a cover of the REO Speedwagon tune, not as slapdash as could be expected from the songwriting credits (Kevin Cronin's name is misspelled "C. Kronin"), the b-side "What a Feeling" is an OK original. Both songs move along nicely, and the playing and vocals are just enough above average, but I find it hard to imagine anyone going ape over this single. Worth buying as a rare collector's item, neither song has been reissued and this 7" is the only opportunity to hear them".
Siinä RateYourMusic-arvosteluni. Hommattu ilmeisesti 1. heinäkuuta 2010 netitse turkulaisesta Iki-Popista tilaamalla.
NOLO & RÄHJÄ
Milarca (1975)
Oodi (1977)
Esko Lehtosen Suomalaisen rockin tietosanakirja sai minut kiinnostumaan kohtalaisesti tästä bändistä 90-luvun alussa. 1994-1995 kun olin sivarina Taalintehtaalla, Radiomafian toivelevykonsertissa toivottiin ja soitettiin M.T.T. (Muistelen tiliäni taas). Myöhemmin sain radiosta talteen suuren osan Tippuri-Tiinasta - soikohan se 52-osaisessa ohjelmasarjassa Jee jee jee - suomalaisen rockin historia (Seppo Bruun - Jukka Lindfors - Santtu Luoto - Markku Salo)?
Kirjastosta löytyi Top of the Flops -kokoelma-CD, jolta nauhoitin kasetille muutaman biisin 90-luvun lopulla. Milarca julkaistiin sitten bändin itsensä toimesta CD:nä 2006, ja tilasin sen oitis paikalla Epe's Music Storesta. No, professionaali CD-R:hän tämä on, mutta kelpaa se.
Oodi puuttui minulta pitkään. Olen harmitellut, ettei bändi ole saanut tehdyksi siitä CD:tä. Näin sen pari kertaa joskus muinoin, mutta kalliiden pyyntihintojen takia annoin sen lipsua käsistäni. Sen jälkeen en nähnyt levyä missään vuosiin. Vaan löytyihän se vihdoin omaksi Hyvinkäällä viime maaliskuun alussa pidetyillä levymessuilla.
Soundi-lehdessä julkaistiin lyhyt ja tyly arvostelu Milarcasta vuonna 1975. Esimerkkeinä "tämän amatööritekeleen lyriikasta" oli mukana pari näytettä kappaleista Suviaamu ja Mä tahdon vaihtaa naista. Totta, että juuri nuo kaksi biisiä ovat sanoituksiltaan mauttomia eikä muuallakaan hirveän yleviä aina olla. Aika junttimenoa Nolo & Rähjän levyillä, mutta pidän niistä silti.
Oodi on selvästi progehtavampi, vakavampi ja kunnianhimoisempi levy kuin Milarca. Miksausta on haukuttu, myös bändin itsensä toimesta, mutta en minä kuule soundissa kummempaa vikaa. Olenko kuuro?
Veikko Lyttinen onnistui tekemään paremman käännöksen Maggie Maysta kuin Jarkko Laine Kirkan Nykyaikaa-levyllä. Sitä pidän saavutuksena, vaikka kyllä Laine aika floppitekstin päästikin käsistään. Kääntelyn kohteina ovat myös Beatlesien We Can Work It Out ("Aika oota ei") ja Bachman-Turner Overdriven Find Out About Love ("Mä jaksa en").
Kommentit
Lähetä kommentti