Paintbox - Pantha - Papu & Pojat - Paroni Paakkunainen
PAINTBOX
Get Ready For Love / Can I Get to Know You (1970)
Niitä Harry Vandan ja George Youngin tekosia The Easybeatsin jälkeen. A-puolen kirjoitti skotti George Alexander, joka soitti huuliharppua Easybeatsin albumilla Vigil ja toimi sellaisessa yhtyeessä kuin Grapefruit. George Youngin sekä AC/DC-miesten Angus ja Malcolm Youngin veli hän on myös.
MusicStackista tammikuussa 2009. Tämän singlen molemmat puolet ovat oikein tarttuvaa ja energistä poppia.
PANTHA
Doway Do Doway Do!?!! (1975)
Australian Santana, olkaa hyvä. Paitsi että Pantha, joka australialaisbändille tyypillisesti teki vain yhden LP:n, oli progressiivisempi ja leikkisämpi kuin amerikkalainen virkaveljensä. Leikkisyys tulee hyvin esille jo LP:n kannessa, joka on niin omituista tajunnanvirtaa, että aivot nyrjähtävät.
Tutustuin Panthan levyyn jo joskus 2006-2007 maanmainion Midoztouch-sivuston ansiosta. Yleisellä mp3-puolella oli koko albumi omalle koneelle imuroitavana zip-pakettina. Midoztouchista taisi löytyä myös 1977 radiopromoksi tehty live-LP Long Live the Evolution, joka sisälsi Panthalta vielä bändin viimeisen äänitteen Rushcutter Bay Heartbeat Reggae. Imuroin senkin levyn ja otin tuon biisin talteen.
Tilasin Doway Do'n MusicStackin kautta joulukuussa 2010. 46,56 Australian dollaria siitä piti pulittaa. Kun tilasin samalla yhden toisenkin LP:n samasta puljusta, niin tilaukselle kertyi aika lailla hintaa.
LP:n ja tuon yhden livebiisin lisäksi Pantha teki myös kaksi singleä vuonna 1976, "Happiness / Life Dreams" ja "Melinda / Doway Do Doway Do". Midoztouchin foorumipuolelle postasi joku tuon ensinmainitun sinkun, imuroin senkin ja poltin CD-R:lle. Life Dreams on Panthan villein biisi, todellinen helmi. Harmi että molemmat singlet ovat niin turkasen vaikeita löytää edes MusicStackista. Melinda-biisiä en ole vielä onnistunut kuulemaan, sen b-puoli on tietysti LP:n nimikappale.
PAPU & POJAT
Löysin CD:n Kauniaisten kirjastosta ja kopioin itselle kymmenisen vuotta sitten. Levyä en koskaan nähnyt muualla, ennen kuin se viime maaliskuussa vihdoin löytyi Music Hunterista.
PARONI PAAKKUNAINEN
Plastic maailma (1971)
Paroni Paakkunainen & Karelia: Tuohihuilu (1981)
Plastic maailma on sekä musiikillisesti että sanoituksiltaan hämmentävä keitos. Taidetta, rokkia, pölyttynyttä taistolaisvaikutteista julistamista, yhteiskunnallista osanottamista, Harri Saksalan kireää ylitulkitsemista. Tällainen tempoilu on tavallaan kyllä mielenkiintoista, en osaa inhota mitään tällä levyllä vaan kuuntelen maltilla ja syventyneesti.
Tuohihuilussa on oudon paljon ennestään tutunkuuloisia sävelmiä. Kuulin tämän levyn ensimmäistä kertaa yhden ulkomaisen musiikkiblogin kautta - saman avantgardea ja muuta vaikeaa tarjonneen blogin, josta imuroin Karelian Suomi Pop -levyt ja Nunnun - ja heti kuulosti siltä, kuin muutama sävelmä olisi jostain aiemmasta yhteydestä tuttu. Soittu para Nené, Vihtipolska ja varsinkin Paronin paras polkka. Tuo viimeksimainittu on taatusti soinut tunnarina jossain. Se on kuitenkin Paakkunaisen oma sävellys, kuten myös Soittu para Nené. Neidolle on sentään vanha tuttu traditionaali Neitonen. Koiviston polska on sama kuin Kirkonkylän tanssit, jonka Cumuluskin on levyttänyt.
Eli Tuohihuilukin on minulle vähän hämmentävä levy, kun minulle tulee siitä vahvasti mieleen joku Patakakkonen (joo, tiedän, että sen ohjelman tunnarina oli Roger Whittakerin Finnish Whistler) ja vietän aikaani sen parissa lähinnä yrittäen muistella missä olen tuonkin melodian kuullut joskus muinoin.
Paakkunainen teki 1974 upean kolmen instrumentaalikappaleen radioäänityksen. Uno Peso-nen, Sunnuntaivalssi ja Ah mikä taitaa olla muu. Huilu ja jouset luovat yhdessä maagisen tunnelman. Kiitos Harrille hyvälaatuisista mp3-kopioista noista kappaleista. Mistä lie saatu?
Kommentit
Lähetä kommentti