Pasi & Mysiini - Pasi ja Pekka - Pastori Pohjalainen ja Defiers

PASI & MYSIINI



Nimim. Tiukkaa penalii (1980)

Todellista elämää (1982)





FinnArctic-esittely:

Pasi Raappana was one of the foremost cult figures in Finnish rock'n'roll. A singer-songwriter from Turku, who started his career in music by travelling around Europe and playing in the streets. After returning to his hometown his songs started reflecting his experiences from this traveller period. Raappana's voice and singing style is VERY much an acquired taste, not only did he smoke three packs of cigarettes a day, but he was also accused of imitating another great singer-songwriter, Dave Lindholm. Certainly his style of writing lyrics and singing are very much alike Lindholm's, but people outside Turku didn't know that he actually spoke in the same way as he sang, so any Lindholm similarities should be disregarded.

Raappana managed to get himself a backing band of a great calibre. Guitarist Ilpo Murtojärvi (previously in Yellow and prog band Kaamos) was a talented veteran, bassist Pasi Lyysaari had been in a jazz rock band called Andromeda, drummer A-P Kivinen was previously in Fabrics (two albums of great rock'n'roll, and another band that should be posted here ASAP). Record critics generally praised this Mysiini band while trying their darndest to shut their ears from the vocalist - not very fair.

The first album "Nimim. Tiukkaa Penalii" (critics mistakenly regarded the title as a reference to Dave Lindholm's band Pen Lee and his nickname Isokynä - Big Pen) came out in 1980 on a very small label called Edge Records. This label was naturally based in Turku, and only managed to put out three LP's before being overtaken by financial difficulties. Pasi & Mysiini's album was the last, and the shortage of money can clearly be seen in the horribly cheap album sleeve.

The second album "Todellista Elämää" (Real Life) was released in 1982 by CBS, and it showed: the sleeve is classy. The music shows a natural development, and even Raappana's voice is a bit more tolerable here. At some points he sounds a bit like punk rocker Pelle Miljoona, especially in the single release "Kuplavolkkari".

The single "Marokko / Marie" came out in 1983, after which there was a long pause. Then Raappana emerged in 1987 with a new band, Pasin Liiga. Two albums followed, but Pasi soon reformed Mysiini and released two albums and a compilation. The comp (1994) and the last Mysiini album (1999) are apparently the only records available on CD.


Raappana passed away in 2000. R.I.P.

I added scans of interviews for Soundi magazine to this post - to give better insight on this man and his band.






Pasi Raappanan laulutyyli ja fraseeraus ovat viheliäistä kamaa, mutta bändi soitti hienosti. Mielipiteeni Pasi & Mysiinistä lienee siis tyypillinen. Bändi alkoi kiinnostaa jo 90-luvun alussa Esko Lehtosen Suomalaisen rockin tietosanakirjan myötä, mutta kun pääsin kirjastojen avustuksella vihdoin kuulemaan levyt, pettymys oli melkoinen. Kyllä niitä nykyään kuuntelee, mutta Raappanan suppea sanavarasto pakkaa ärsyttämään. Joka toinen sana on "joo" tai "hei". Ensimmäisen LP:n nimeä kummasteltiin aikoinaan, mutta minä tajusin mitä se tarkoittaa heti kun luin että Raappanan mukaan se tarkoittaa jotain seksuaalista. Siinähän Pasi laulaa tiukkapilluisesta naisesta. Penaali eli kynäkotelo tarkoittaa pillua.

Kuplavolkkari on ehkä suosikkini Pasi & Mysiinin biiseistä, se kun kuulostaa Pelle Miljoonalta.

Music Hunterista löysin Tiukkaa penalii -LP:n joskus vuosia sitten, mutta Todellista elämää vältteli pitkään katsettani kirjastojen ulkopuolella. Vasta viime maaliskuussa löysin sen - Music Hunterista.

Vuoden 1983 "Marokko / Marie" -single julkaistiin uudelleen AAB-Tuotannon toimesta kokoelmalla nimeltä Masters - Johanna singlet vol. 1. Levy oli lainattavissa Tikkurilan kirjastossa. Lainasin sen vuosia sitten ja siirsin koneelle molemmat biisit. Nyt minulla on oma kappale tuosta kokoelmastakin.










PASI JA PEKKA



Pasi ja Pekka (1974)





En tiedä, olisinko muuten ostanut tämmöistä iskelmäjollotusta, mutta silloin kun Harri ja minä olimme molemmat RateYourMusicissa, Harri ja kaverinsa Pasi kaipasivat mp3:sia tästä. Sain kerätyksi sekalaisista paikoista kopiot kaikista albumin biiseistä. Oikea biisijärjestys ei ollut tiedossa, joten minun piti selvittää se kirjastossa suomalaisten äänitteiden vuosikirjaa 1974 katsastamalla. Päätin säilyttää mp3:t, ja pitihän se CD ostaa kun se tuli. RYMissä tämän levyn kansi on joka ikisellä Huonoimmat levynkannet -listalla.




PASTORI POHJALAINEN JA DEFIERS




Pastori Pohjalainen ja Defiers (1974)





Suhtaudun hyvin kaksijakoisesti Rocket Recordsin päätökseen CD:istää tämä levy. Tiesin jo ennalta hyvin Pastori Pohjalaisen levyn maineen yhtenä huonoimmista rock-kiekoista, mitä Suomessa 70-luvulla tehtiin, enkä pitänyt sen uudelleenjulkaisemista järkevänä. Olisi saanut jäädä historian hautaan. Toisaalta vanhan suomirockin keräilijänä halusin tämän levyn silti. Olin nähnyt sen divarissa (B&W:ssa) vain kerran joskus muinoin, enkä silloin tullut sitä ostaneeksi. Tavallaan CD-julkaisu oli siis hyvä juttu, että loppui levyn metsästys. Ai niin, YouTubessa nimimerkki MrSoomipop oli uploadannut kuultaviksi useita kappaleita tältä albumilta, eli tiesin mitä tuleman piti kun CD:n ostin.

Toisaalta kuuntelu kyllä paljasti, ettei tämä nyt aivan NIIN kurja ole. Vaikea mitään on kyllä erityisesti kehuakaan.







Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Cinema - Circus

Thai Sticks - Eri Esittäjiä: Thank God It's Friday

Sleepy Sleepers