Penetration - Pen Lee - Penniteatteri - Pepe & Paradise

PENETRATION

Moving Targets (1978)

Jollain kirjastosta vuonna 2001 lainaamallani new wave- / punk -kokoelmalla oli Don't Dictate, ja kirjastosta myös löytyneellä Penetrationin Best of -CD:llä oli Life's a Gamble. Näiden hyvien biisien ja Soundin Moving Targets -LP:n arvostelun innostamana poimin tämän vinyylin Black and Whitesta joskus viime vuosikymmenellä. Soundissa kerrottiin, että LP on prässätty pimeässä loistavaan fosforivinyyliin, ja oma värivinyyli-innostukseni riehui kuumimmillaan. Sekin jo riitti syyksi haluta levyä.

Soundissa kerrottiin myös, että fosforiprässäys aiheutti pintasuhinaa, joka vain pahenee useampien kuuntelukertojen myötä. Onneksi en kuule mitään pahaa suhinaa omassa kappaleessani, ja LP:tä on tullut soitettua hyvin vähän. Perushyvä albumi, joka kuitenkin häviää muille levyille kokoelmassani kun haluan laittaa jotain omaa soimaan.

 PEN LEE (& CO)

Pen Lee & Co: Closer to the Drum (1976)

Pen Lee: Catlook Gypsies (1977)

Nouveau (1978)

Artikkeliskannaukset:

https://drive.google.com/open?id=1V0PRRC_yzIwcRjFiWfjPHN1ag3F72VHg

PENNITEATTERI

Korppien kokous (1974)

Harri pyysi minulta vuosia sitten mp3:sia tästä levystä, jota hän himoitsi itselleen. Lainasin sen Kauniaisten kirjastosta, siirsin kovalevylle ja annoin digitaalikopion. Omalta koneeltani heitin mp3:t roskiin, kun ei musiikki kiinnostanut. Syyskuussa 2016 näin LP:n Hakaniemen Äxässä, ja ajattelin, että no joo. Oli minulla kyllä kytenytkin mielessä ajatus, että jos näen levyn joskus, niin ostan. Kyllä Loven vasemmistolaislevyt nyt jo kelpaavat minulle. Ei Korppien kokous minulle mikään innostavan hyvä levy ole (tuskin mikään sentyylinen levy voisi olla), mutta on se kuunneltava.

PEPE & PARADISE

Niin vähän on aikaa (1972)

Pepe & Paradise (1973)

Pepe & Paradise 2. (1975)

Pepe Willberg teki hyvää musiikkia Jormaksessa ja Paradisen kanssa, mutta miehen soolotuotanto ei voisi minua vähempää kiinnostaa. Paitsi, no joo, on minulla Love Recordsin julkaisemat sooloäänitteet, sekä kopiot 60-luvun parista Scandia-soolosinkusta b-puolineen ja Hermesistä.

Paradisen ensimmäinen nimikkolevy on paikoin taivaallisen nautittavaa stemmalaulupoppia. Kiva oli löytää LP Malmin kirpputorilta joskus monta vuotta sitten. Tosin Musta ja valkoinen saa minulta palkinnon kaikkien aikojen surkeimpana suomalaisena käännössanoituksena. Vaivoin pystyn kuuntelemaan lopputulosta, kun Vexi Salmi on tärvellyt laulun sanoman niin pahasti.

Pepe & Paradisesta tulee yhtenä päällimmäisenä anekdoottina mieleen tapaus, joka liittyy amerikkalaistuottaja Warren Schatziin. Juttuhan löytyy edelleen netistä... minä kerroin tuon tapauksen englanniksi FinnArctic-blogissani vuonna 2008 Pepe & Paradise -postauksessani. Warren Schatz itse laittoi postaukseeni kommentin, jossa vahvisti, että kyllä tosiaan, Pepe & Paradisen Syvä hiljaisuus -kappaleen tausta oli tarkoitus viedä USA:han Perry Comon englanninkielellä päällelaulettavaksi, mutta Finnlevy torppasi moiset aikeet. Taustaa ei ollut mahdollista irrottaa lauluraidasta, eikä asia muutenkaan jostain syystä Finnlevylle sopinut. Schatz kommentoi blogissani, että hän oli asiasta todella harmissaan. En valitettavasti paljoa muista, mitä muuta Schatzin kanssa juteltiin FinnArcticissa. Sikäli minä puolestani harmittelen, etten säästänyt blogitekstejäni kommentteineen päivineen, kivahan se olisi tänä päivänä lueskella mitä Schatz kertoili.

Sitten kun pääsen Warren Schatziin asti tässä levykatselmuksessani - hänhän teki täällä Suomessakin levyjä vuosina 1972-1974, ja jakelin myös hänen Love-levyjään FinnArcticissa - voin kertoa sen vähän mitä muistan. Ei tosiaan kannata odottaa mitään erityistä.

2016 vietin taas jouluaaton äidin ja isäpuolen kanssa. Isäpuoleni Frej kertoi yllättävän asian nuoruudestaan. Kun tuli puhetta Pepe Willbergistä ja hänen tulevasta muistelmateoksestaan, isäpuoli mietti tullaankohan hänet mainitsemaan siinä. Hän on nimittäin ollut jonkin aikaa Pepen bändikaverina Islandersissa. Syksystä 1962 kevääseen 1964 hän soitti komppikitaraa. Frej otti esiin kirjan The Illustrated Directory of Guitars ja sanoi, että Gretsch Country Club on aika tarkkaan sellainen skitta, jota hän soitti. Semmoinen puoliakustinen blueskitara. Ei ollut mikään hyvä soittaja, oppi ne vaaditut kolme sointua kun ne hänelle opetettiin, ja pärjäsi niillä kunnes lähti bändistä Dannyn tullessa mukaan kuvioihin - ja sitten Islandersit alkoivatkin saada nimeä. Islanders-nimi tuli siitä, että kaikki olivat kotoisin Lauttasaaresta - paitsi isäpuoleni, joka oli Viiskulmasta.

Joskus 1970-luvun alkupuolella, 1972-1974 tienoilla, Frej on viimeksi pitänyt kitaraa kädessään. Minä vitsailin, että Frej ja Timo-enoni voisivat perustaa duon. Timohan on ihan hyvä soittaja, oikea soolokitaristi. Timo on puolestaan joskus vitsaillut, että hän voisi levyttää CD:n, minä toimisin AD:nä eli tekisin kannet ja Timpan markkinointia opiskellut Hanna-tytär hoitaisi myyntipuolen.

En kyllä tiedä, pitäisikö minun uskoa isäpuoleni puheita siitä, että hän olisi muka soitellut kitaraa nuoruudessaan, ja vieläpä Pepe Willbergin kanssa Islanderseissa. Vetikö hän minua nenästä? No, ei hänellä ole tapana laskea leikkiä.

Työpaikallani yksi osasto piti marraskuussa 2016 juhlat firman tiloissa, ja Pepe Willberg oli siellä bändeineen viihdyttämässä. Olin siellä kolmesta kuuteen asti avustamassa roskisten tyhjentämisessä, melkoisen epävarmoin mitä-minun-nyt-tarkkaan-ottaen-pitäisi-muka-tehdä -fiiliksin, enkä ehtinyt edes nähdä ja kuulla Pepeä paljoa. Vähän siinä Hermestä ja Julie-Annea treenattiin. Ei harmita, sillä en ole mikään Pepe-fani, vaikka minulla onkin Jormaksen tupla-CD ja Pepe & Paradisen kaikki levyt, ja Love-bokseissa ovat ne muutamat sinkkubiisit mitä nyt Pepe Lovelle teki. Niin, ja "Dark Side of the Moon", "Belle", "Butterfly" ja muut varhaiset harvinaisuudet ovat CD-R:lle poltettuina. Pepen soolotuotannosta en voisi yleisesti ottaen vähempää välittää.

Mainitsen vielä, etten edes tiennyt mikä ja kuka oli palkattu firman työntekijöitä viihdyttämään. Settiä treenaavan bändin kappalevalinnat alkoivat herättää minussa ihmetystä ja menin uteliaana katsomaan onko laulaja se joksi häntä epäilen. Hän oli aika pitkän tovin selkä minuun päin ja naama bändikavereihin päin, mutta lopulta hän kääntyi ympäri, ja tunnistin Pepen.