Popmestarit - Pork Dukes - Positive Touch - Pretty Things - Prince Far I

Eri Esittäjiä: POPMESTARIT



Various Artists: Popmestarit (1971)





Ei ole ikävä kyllä tasossa hirveästi hurraamista tällä pop-yhtyeiden SM-kisoista kootulla kokoelmalla. Tulevia isoja nimiä sentään riittää. Isojako, josta kehittyi myhemmin Nova. Leo Friman, viisi vuotta ennen tandemihittiään! Freemanin ääni on valitettavasti silkkaa piipitystä ja kuulostaa nololta. Elonkorjuu vielä ensimmäisellä levytyksellään.

Biisit eivät vain ole useimmiten kovin nautittavia. Elonkorjuun Where's the Rising Sun on hieno valopilkku, muuten puuduttavaa.



PORK DUKES




Pink Pork (1978)

Pig Out of Hell (1981)





Pork Dukes oli Gnidrolog-folkprogeyhtyeen jäsenten, Colin ja Stewart Goldringin sekä Nigel Pegrumin keino purkaa vähän paineita raskaan keikkailun lomassa. Tietysti suorasukaisen pornahtavilla sanoituksilla oli vaikea saada sekä radiosoittoa että keikkoja, ja ehkä siksi Pig Out of Hell on selvästi sofistikoituneempi levy kuin esikoinen Pink Pork. Sofistikoituneisuus on tietysti suhteellista, mutta paljon tässä on covereita: House of the Rising Sun, Let's Spend the Night Together, Day Tripper ja Around and Around.

Aika undergroundia tuntuu Pork Dukes olevan, mutta kyllä näitä levyjä silloin tällöin pinnalle pulpahtaa. Minäkin löysin Pig Out of Hellin Black and Whitesta huhtikuussa 2017. Pink Porkin jouduin kuitenkin hommaamaan MusicStackin kautta viime vuoden kesäkuussa. Tanskalaismyyjä kauppasi hyväkuntoista kappaletta, jossa on kaikki tilpehöörit tallella: (avattu) suojamuovi tarroineen, itse kansipahviin isketty varoitustarra, postikortti ja kuvallinen insertti.



POSITIVE TOUCH




Force Majeure (1983)






Force majeure ainakin siinä mielessä, että bändissä oli huimat 12 jäsentä, joista viisi puhallinsoittajaa. Saksofonisti Hepa Halme, basisti Asko Ahonen (ex-Scapa Flow), rumpali Harri Seppälä (Ari Vaahtera, Guitar Slingers, Revolver, Boycott), kitaristit Timo Seppänen ja Ola Kyllönen (Scapa Flow), kosketinsoittaja Tapio Niemelä, trumpetisti Pemo Ojala ja laulaja Timo "Tinni" Kuusisto ovat tunnetuimmat nimet. Porukalla paiskottiin hienoa reggae-vaikutteista englanninkielistä rockia.







PRETTY THINGS




Silk Torpedo (SPV-CD) (1974)

Silk Torpedo (Repertoire-CD) (1974)

Savage Eye (1975)





Silk Torpedo on kerrassaan erinomainen albumi, mutta saksalaisen SPV Recordingsin vuonna 1996 julkaisema CD on ala-arvoinen. Soundi on surkean häiriöinen, ja levy kuulostaa siistiltä vinyylisiirrolta josta on suodatettu puhti pois. Musa ei kuulu kaiuttimista sillä tehokkuudella millä sen tulisi kuulua. Lisäksi kaksiosaiset biisit on jaettu kahdeksi eri CD-raidaksi väärissä kohdissa. Dream vaihtuu Joeyksi kohdassa 4:46 eikä 1:06, Belfast Cowboys vaihtuu Bruise in the Sky'ksi kohdassa 5:09, vaikka sen pitäisi vaihtua viimeistään kohdassa 5:06.

Albumi sinänsä on täydellinen annos kunnon överiksi vedettyä menoa. Is It Only Love -kappaleessa kertosäettä toistetaan minuuttitolkulla mahtipontisesti, Come Home Momma on armotonta boogieta, Singapore Silk Torpedo rytisee sekin kunnolla. Entinen R&B / psykedeliayhtye Pretty Things kuulostaa levyllä siltä kuin se olisi kuunnellut yliannostuksen glamrokkia ennen levyntekoa ja pyrkinyt hyppäämään mukaan tähän skeneen. Ja minä rakastan lopputulosta.





Savage Eye jatkaa osittain samalla linjalla. Under the Volcano, Remember That Boy ja It Isn't Rock'n'Roll toistavat Silk Torpedon mahtipontisia rock-kuvioita. I'm Keeping on OK sekin ja My Song on nätti balladi. Loput neljä kappaletta ovat unettavan pitkästyttäviä. Kuin bändiltä olisi loppunut puhti kesken kaiken. Niinpä Savage Eye ei kohoa kuin keskinkertaista paremmaksi, ihan hyväksi levyksi. Tarpeeksi hyväksi kuitenkin, jotta se kannatti ostaa.

Silk Torpedosta päätin hankkia paremman CD:n, koska ei tuota saksalaista epäkelpoa viitsinyt enää kuunnella. Viime vuoden elokuussa tilasin sen Amazonista. Ja sehän jytisee niin, että kannattaa pistää volyymi lujille ja pitää tuolista kiinni. Suosittelen välttämään tuota SPV:n CD-painosta ja hommaamaan Repertoiren digipak-painos, jotta saa kuulla Silk Torpedon sellaisena miltä sen on määrä kuulostaa.



PRINCE FAR I




Cry Tuff Dub Encounter Chapter 3 (1980)





Mitä happoisampaa dubia, sitä parempaa. Prince Far I:n mörinä avauskappaleessa Plant Up on hurjaa, niin kuin taustakin. Jatkossa mies pitää kuitenkin suunsa kiinni ja antaa dubin puhua, ja se jatkaa luovalla linjalla. Parhaita kuulemiani dub-levyjä.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Cinema - Circus

Thai Sticks - Eri Esittäjiä: Thank God It's Friday

Johanna - kaikki singlet 1979-1984, osa 1