Pyhät Nuket - Päät

PYHÄT NUKET



Kuoleman sotatanssi (1984)

Enkelit sulkivat silmänsä (1985)





Kummallinen bändi. Ensimmäinen levy OK synkistelyä, kakkoslevy kornia Dingo-kopiointia, sitten nimen vaihdos Nukeiksi, Kolmas näytös -LP surkeaa rokkiräpellystä joka ei nouse hetkeksikään siivilleen. Vielä yksi levy On maantiellä mittaa, joka oli, kuten pelkäsinkin, paikoitellen melkein iskelmäpoppia ja parhaimmillaankin vain keskinkertaista perusrokkia. Kuinka vilpittömin mielin Pyhät Nuket oli liikkeellä? Oliko koko juttu silkkaa laskelmoitua fuulausta? Iltalehti teki tammikuussa 2006 nelisivuisen jutun punk rockista. Otin artikkelin talteen. Siinä selvitettiin, mitä entiset punkkarit nykyään puuhaavat. Lazze eli entinen Lateri sanoi hymyillen: "En minä halua muistella Pyhiä Nukkeja. Levy-yhtiöt sanoivat, mitä tehdään, ja se oli kaupallista paskaa." Tästä haluaisin tietää tarkemmin. Ohjattiinko tosiaan jokaisen levyn sisältöä ulkoapäin, ja kuinka vahvasti bändi seisoi aikoinaan minkäkin levynsä takana?

Levyt ovat nykyisin rikollisen kalliita laatuun suhteutettuna, ja sen takia ne puuttuivat pitkään omasta kokoelmastani. 2017 Pori Jazzeilla nuo molemmat löytyivät Porin Green Riverista.



Artikkeliskannaukset:

https://drive.google.com/open?id=1kID7n_vUkKM3iB5mYhkH1ov_SKRJxR99





PÄÄT




Me emme hymyile / Kasvot (1981)

Huutoja ja kuiskauksia -EP (1982)

Soittakaa minulle taksi! / Pienet kapulat (1982)

Onnenhetkiä (1982)

Pitkä marssi (1985)

Bali (1987)

Lumottu planeetta (1991)

FinnArctic-esittelyt:






Päät (The Heads) evolved from a punk band to a melodic new wave-influenced rock band in the course of one year and two singles. The furious if slightly cheesy "Jetset / Ime kosteutta" and "Rotat / Lihansyöjäihminen" were released in 1979 by the original lineup:

Pia-Yvonne "Pivo" Rosenqvist - vocals
Mika Mantere - guitar
Juha Pulkkinen - bass
Kai Fuhrman - drums

Mantere was replaced by Juhani Kansi, who became second vocalist as well as guitarist. Immediately the band surprised everyone by releasing the excellent single "Täynnä elämää / Moderni yö", which was devoid of any punk attitude. Pivo, who had been one of the few Finnish female punkers, left the band, and was replaced with another female singer, Taina Ketonen. Sidi Vainio (ex-Briard) became the new drummer.

Päät was often accused of having an overly serious image, and the band made their statement with the next 45: "Me emme hymyile" (We Don't Smile). However, it was a major disappointment, lacking all the charm and ambition of the previous single. The band added guitarist Asko Kallonen to its lineup and striked back with the 3-song EP "Huutoja ja kuiskauksia" (Cries and Whispers), which was a very well thought-out whole: the first song "Huutoja" is a classic new wave rocker, a brilliant song with a frantic tempo and good use of saxophones and piano. The closing track "Kuiskauksia" is a soft synth arrangement of the same song, and another good track "Viimeiset kiusaukset" is nicely sandwiched in between.

The debut album "Onnenhetkiä" finally appeared in 1982 and was a fairly ambitious effort. Eleven well-produced songs about desire to live, love and be loved, one of them told from the viewpoint of a sad little boy whose father dies from illness, and who seeks comfort from his own imagination. Romantic new wave doesn't get any better than this!

Päät kept on releasing records after this, although only three more albums saw the light of day until the band dissolved in 1992, exhausted by constant changes in lineup, record companies and musical style.

Apart from their final album ("Lumottu planeetta", 1991), only the first two single a-sides have been re-released on CD.

Juha Pulkkinen and Asko Kallonen formed their own band Keba, who put out two albums in 1985-1987. Pulkkinen later produced cultural programs for radio and has written a novel and a collection of short stories. Kallonen became an important all-around force in the Finnish music world, but is probably best known today as regular member of the Idols jury. Mika Mantere played in rock band Smack, who nearly achieved international fame in the latter part of the 80's.

"Me emme hymyile" was the band's fourth single and came between the splendid "Täynnä elämää" and "Huutoja ja kuiskauksia" singles. However, quality-wise, it doesn't come near them, as the songs are cold and unimpressive. Still, the single was a clear step forward for the band searching for a new sound after their punk period.

With only four albums in ten years, Päät weren't very productive, but this paid off: after listening to "Pitkä marssi" and "Bali" for the first time in 18 years or so, I found out that they're among the finest Finnish 80's rock albums. Why they haven't been released on CD is a mystery. The only song that has stayed with me through these years is "Paholainen", included on "Bali". It sends shivers down my spine every time I hear it, it's a masterpiece that begs for rediscovery. Hope you'll agree with me.

Lumottu Planeetta (1991)

This is the last album. They sure said goodbye with a bang, since "The Enchanted Planet" is so joyful, danceable and inventively produced that it seems to end too soon. Thankfully I can give you the CD version, which has a few remixes at the end. Have fun!




Sanon heti kärkeen, että 80-luvun suomirockista puhuttaessa Päät on suosikkiyhtyeeni. Heidän albuminsa ovat tehneet minuun niin syvän vaikutuksen, että niiden kuuntelu on ollut vaikeina aikoina melkein kuin henkistä terapiaa.





Onnenhetkiä oli kunnianhimoinen albumi, joka minusta on onnistunut. Esko Lehtosen Suomalaisen rockin tietosanakirjan myötä kiinnostuin bändistä. Lainasin Onnenhetkiä jo joskus 1992-1993 Leppävaaran kirjastosta, ja Huutoja, Onnenhetkiä, Post Mortem ja Taksi# tekivät heti selvää jälkeä päässäni. Hienosti albumi tarjoaa niin elämänmyönteisyyttä (nimikappale, Post Mortem), surua (Poika) kuin dramatiikkaakin (Tie suuteli jalkojamme, Syvä uni). Kun tähän lisätään hyvä musisointi ja Juhani Kannen ääni, niin saumaton ja tasokas kokonaisuushan tämä on.





"Täynnä elämää / Moderni yö" on parhaita new wave -singlejä mitä Suomessa on tehty, paitsi laulu saisi olla vähän kuuluvammaksi miksattu.





Huutoja ja kuiskauksia -EP tarjoaa Huutoja-biisistä mielettömän hienon version. Sulan viimeistään siinä vaiheessa kun tulee pianoa. Nauhoitin tuon Huutoja-biisin sinkkuversion jo 1995 kasetille, kun joku nainen toivoi sitä Radiomafian levytoivekonsertissa. Muistan tarinankin toiveen takana: nainen oli löytänyt paperilapun, johon hän oli teininä kirjoittanut jonkin laulun sanat. Hän ei muistanut biisiä ollenkaan, joten hän uteliaana otti yhteyttä Radiomafian toivelevyohjelmaan saadakseen tietää, millaisen biisin sanat hän oli monta vuotta aiemmin paperille raapustanut.





Pienet kapulat on erittäin kiva kappale, ja itse asiassa hieman parempi kuin singlen paraatipuoli Soittakaa minulle taksi. Ko. singlen muistan selvästi hommanneeni MusicStackin kautta jostain Saksasta tai sen naapurimaasta, mutta eipä näy MusicStack-tilaushistoriassani. Olisiko sitten Netsoundsmusicin kautta ostettu?





"Me emme hymyile / Kasvot" on aika ikävä single, siitä puuttuu ympäröivien pikkulevyjen charmi. Kuluneet vuodet ja runsaat kuuntelut ovat kuitenkin auttaneet minua pääsemään sinkkua paremmin liki. Nyttemmin Kasvot tuntuu aika jännältä kappaleelta, siinä on nopeutta, vauhtia, dramatiikkaa, äänikuvia. Mistähän elokuvista tai tv-sarjoista nuo ääninäytteet ovat peräisin?

Sekä Me emme hymyile että Huutoja ja kuiskauksia -EP löytyivät viime syyskuussa Rolling Recordsista. Aiemmin olin kuunnellut vain nimimerkki Melodikan vinyylisiirtoja, jotka imuroin Pirate Baysta.





Pitkä marssi on hyvää kevyt-postpunkkia. Tasainen levy. Meri on hieno, Musta rumpu upea. Kulta-aika - hyvä naa-na-naa-laulukoukku.





Bali on mestariteos. Minulla on se puhtaan valkoiselle vinyylille prässättynä. Discogsissa ei ole erillistä tietuetta valkovinyyliversiolle. Kiinan muuri - Kiinasta lauletaan siinä niin ihanasti ja ollaan niin onnellisia, ja se onnellisuus tarttuu minuunkin. Tämä juuri on se tärkein syy miksi rakastan tätä bändiä niin paljon. Se iloisuus ja elämänmyönteisyys. Kuunneltuani Päiden levyjä, varsinkin Balia ja Lumottua planeettaa, maailma tuntuu taas hetken aikaa vähän paremmalta paikalta.

Kuu - "Kuu katsoo sinua / haluaisit ottaa sen syliisi / nukkumaan kanssasi"... "korjaat kadulta kotiisi kodittomia koiria / mutta aina aamulla ne karkaavat..." Heh, hurmaavaa.

Paholainen - Tämän kappaleen kuulin radiosta jo 1987, ja nauhoitin sen kasetille. En saanut selville esittäjää enkä biisin nimeä, vaan kirjoitin esittäjäksi Yön (minusta se kuulosti Yöltä) ja nimeksi "Palanen nimeltä rakkaus". Joskus 1995-1996 ollessani Mäkkylässä lainasin Balin Leppävaaran tai Kauniaisten kirjastosta kasettina, ja silloin sain tietää mikä biisi ja kenen se on. Kopioin sen omalle kasetille. Pidän Paholaista Päiden mestariteoksena, se on kuin heidän oma Joutsenlaulunsa (se Yön biisi siis). Mielettömän kaunis, vaikuttava, sykähdyttävä. Rakastan tätä kappaletta rajattomasti.

Mmm, ja heti perään Linnut. Tämäkin on ihana. Nuo sanat... niissä on niin paljon romantiikkaa, ja tuo "jäääää..." on hieno koukku joka jää päähän soimaan.

Gekkei'kan (kitara) - kiva rytmikäs, melkein tanssittava kappale, ja tanssimisestahan siinä vähän lauletaankin.

Syntymäpäivä - tämä alkaa rauhallisena ja tunnelmallisena, hieman jännittyneenä kuin odottaen purkausta. Kauniin melodian omaavassa kertosäkeessä on hienoa kiinalaista kosketinsoitinta, mikä lie nimeltään. Biisi kasvaa hienosti loppupuolella, rauhoittuakseen taas viime sekunneilla.

Pieni rumpali - hieno tarina. Nimikappale päättää levyn hiljaiseen tunnelmointiin.





Lumottu planeetta on paikoitellen ysäritanssipoppia, mistä periaatteessa en pidä. Päät kuitenkin hanskaa tämänkin genren pirteästi ja voittaa minut puolelleen biiseillä Tanssi ja Mustaa. Onneksi koko levy ei kuitenkaan ole tuollaista, vaan muitakin tunnelmia luodaan. Maailman ympäri ja Shanghain satamassa ovat samanlaisia Aasian-matkoja kuin Balin avausraita, ja yhtä iloisia ja tarttuvia.

Hullut - heh, voi että tämä on romanttinen ja ihana laulu. Niin täynnä aurinkoa ja onnea. Ei voi mitään, minä sulan tätä laulua kuunnellessani. Tämä saa maailman tuntumaan niin ihanalta.

Sademetsässä kosketellaan liikuttavasti pikkulapsen ajatusmaailmaa.



Artikkeliskannaukset:

https://drive.google.com/open?id=1J8J2JcoJmmkQF_hgMRudn6FBfW2QYM_S



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Cinema - Circus

Thai Sticks - Eri Esittäjiä: Thank God It's Friday

Johanna - kaikki singlet 1979-1984, osa 1