Quazar

QUAZAR

Quazar (1978)

Quazar on yksi lukemattomista bändeistä, joita sikisi George Clintonin johtaman P-Funk-armadan riveistä. Primus motorina oli nuori kitaristi-laulaja Glenn Goins, joka oli ollut Parlia-Funkadelicmentin touhuissa mukana vuoden 1975 Chocolate City -albumista lähtien, mutta tunsi paria vuotta myöhemmin olevansa kypsä keskittymään omiin projekteihinsa ja toimimaan itse yhtyeenjohtajana.

Yhtenä päivänä muuan nuori nainen nimeltä Lena Eure sattui kävelemään 7th Avenuella New Yorkissa, kun hän huomasi keikkabussin, jonka kyljessä luki "Mothership Connection". Eure käveli pokkana sisälle bussiin, ja kun Goins sattui laulamaan muutaman nuotin sillä hetkellä, ei Eure voinut vastustaa kiusausta puhjeta itsekin laulamaan. Goins ja muu P-Funk-kaarti oli vaikuttunut Euren laulutaidoista ja otti hänet mukaansa. Eure oli laulanut ennen kirkoissa gospelia, mutta hän halusi vaihtaa tyyliä ja laulaa R&B:tä. Ettei tuottaisi häpeää perheen nimelle, Eure otti itselleen taiteilijanimen Lady Peachena. Sillä nimellä hän oli toiminut erinäisissä yhtyeissä ja näytellyt teatteriproduktioissa ennen Goinsin ja muun P-Funk-porukan tapaamista.

Parliament-hommelien kotikaupungissa Plainfieldissa, New Jerseyssä, oli yllin kyllin lahjakkaita muusikoita, eivätkä kaikki heistä olleet päässeet mukaan George Clintonin kaartiin. Goins poimi siipiensä suojaan loput näistä nuorista muusikkolahjakkuuksista, ja bändi alkoi muotoutua.

Goinsin yhtye äänitti albumin, ja kiersi nauhojen kanssa eri levy-yhtiöissä. Arista valittiin, koska siellä heistä pidettiin eniten. Aristan johtaja Clive Davis olikin jo himoinnut omaa P-Funk -tyylistä bändiä artistirosteriinsa. Puuttui vain studiossa äänitetyn albumin nauhat, ja homma olisi sillä selvä. Mutta siinä kohtaa tulikin vaikeuksia. Bändi oli studiolle yhä velkaa 85,000 dollaria, ja studio halusi pitää nauhat velkojen panttina. Goins yritti pölliä nauhat studiosta, mutta poliisi pysäytti hänet lentokentällä ja siitä seurasi kahden kuukauden vääntö oikeudessa. Lopulta Quazar-nimen ottanut yhtye joutui äänittämään albumin uudelleen Sound Ideas -studioilla New Yorkissa.

Lisää ongelmia seurasi levyn äänittämisen aikana, 1978 heinäkuun lopulla. Goins oli sairastunut vakavasti. Hän kuoli 29. heinäkuuta Hodgkinin tautiin, samana päivänä jolloin Quazarin albumia mainostettiin piakkoin ilmestyväksi Billboard-lehdessä. Albumi ei ollut kuitenkaan vielä valmis. Sen viimeistelyyn jäi aikaa vaivaiset 10 päivää.

P-Funkin riveistä samoin karannut rumpali Jerome Brailey otti paikan Goinsin korvaajana, ja albumin viimeistely alkoi. Lena Eurelle tämä asioiden saama käänne tuotti yhden onnenpotkun. Koko sinä aikana, jolloin Goins oli vielä elossa ja albumia äänitettiin, Eure, joka koki olevansa hyväkin biisinkirjoittaja, oli tapellut Goinsin kanssa oman biisimateriaalinsa hyväksymisestä mukaan Quazarin ohjelmistoon. Kun Goins oli poissa ja Brailey tullut hänen tilalleen, Eure sai yhden oman laulunsa mukaan levylle, kun huomattiin, että albumi uhkaa jäädä yhtä biisiä vajaaksi. Kyseinen laulu oli Love Me Baby.

Quazarin LP julkaistiin syyskuussa 1978 ja menestyi jotakuinkin kohtalaisesti, ollen Billboard-listalla parhaimmillaan sijalla 121, ja Billboardin R&B-listalla sijalla 21. Glenn Goinsin poismeno oli kuitenkin saanut yhtyeen rivit pahasti sekaisin, ja hajoaminen oli väistämätön.

Oma tutustumiseni Quazarin levyyn tapahtui ensin Soundi-lehden albumiarvostelun myötä (arvostelu on numerossa 7/1979) 90-luvun loppupuoliskolla, minkä jälkeen olin vuosia lievästi kiinnostunut kuulemaan albumin. Joskus 2004-2005 löysin netin musiikkiblogimaailman, ja Quazarin levy oli yksi ensimmäisiä, jotka imuroin omalle kovalevylle. Tykkäsin ja poltin CD-R:n. Vasta helmikuussa 2017 sain vihdoin viimein tilatuksi CD:n Amazonista.