Ragnar Hare - Rahapula
RAGNAR HARE
Bit / Små flickor (1984)
Barn i himlen (1986)
Hitto, yhdellä ruotsinkielisellä nettisivulla selostettiin Ragnar Haren tarina tyhjentävästi, mutta nyt se sivu on häipynyt tuhkana tuuleen.
Ragnar Harella oli hyviä kantaaottavia lauluja. Vokalisti Peter Emas oli hyvä keulahahmo ja mielipideautomaatti, jolla oli haastatteluissa aina jotain kiinnostavaa sanottavaa. Bändin tuotanto jäi valitettavan suppeaksi, Bandbrus-kokoelmalla on kolme biisiä ja sitten on nämä levyt.
Tutustumiseni Ragnar Hareen alkoi juuri Bandbrus-kokoelmasta, jota muistaakseni bändiin kovasti mieltynyt Harri halusi itselleen muodossa tai toisessa. Levy löytyi Kauniaisten kirjastosta, lainasin sen, siirsin kovalevylle ja annoin mp3:t Harrille.
18. joulukuuta 2013 löysin Barn till himlen -minialbumin Green Grass Recordsista kahdeksalla eurolla. Make kertoi, että levy oli juuri saapunut liikkeeseen, ja se oli ensimmäinen ko. putiikissa koskaan käynyt kappale ko. älppäriä. Olin onnenpoika! Ilmoitin siitä Harrille RateYourMusicissa, ja hän tunnusti suoraan olevansa kateellinen minulle. Annoin sentään Harrille mp3:t levystä siinä samalla.
16. toukokuuta 2016 löysin Bandbrus-kokoelman Hippie Shake Recordsista, ja kokoelmani täydentyi Bit-singlellä viime heinäkuussa Keltaisen Jäänsärkijän ansiosta.
Yksi syy Ragnar Haren levytysuran likilaskuisuuteen lienee ainoalla vähän isomman levymerkin julkaisulla, Bit-singlellä, jonka Beta pukkasi ulos. Kaupallisesti ehkä tärkein julkaisu. Sinkku on harmittavan vaisu, a-puolella lauletaan, että jos maailma olisi omena, eikö tekisi mieli puraista. Kovin tylsä viesti verrattuna siihen, mitä bändi kykeni lauluillaan sanomaan. B-puoli Små flickor sentään uskaltaa vähän provosoida ylistämällä pikkutyttöjen ihanuutta... hömm...
Kustrock Records, joka oli julkaissut Bandbrus-kokoelman, otti hoidettavakseen minialbumin Barn till himlen, joka ilmestyi rajoitettuna painoksena. Sven minns ingenting olisi tarvinnut enemmän sanoja, liikaa jäädään toistelemaan samoja rivejä minuuttitolkulla. Ei muuta valittamista.
Tähän bändin taru sitten loppui.
RAHAPULA
Lempiaihe (1974)
Tämän levyn kohdalla uusi kuuntelukerta tuli tarpeeseen. Ensimmäinen kuuntelu marraskuussa 2010 heti levyn löytymispäivänä tuotti pahan pettymyksen. Jäi vaikutelma taitavasta lauluyhtyeestä mutta huolimattomasti roiskaistusta, kamalankuuloisesta lopputuloksesta, joka olisi kaivannut tiukempaa tuottamista ja roimasti enemmän harkintaa. Nyt huomasin, että oikeastaan vain Beach Boysin I Get Around eli Kuljeksija menee hieman pieleen (siinäkin pääsyy on kömpelössä sanoituksessa), eikä myöskään Sä uskot rakkauteen ihan täysin putkeen tunnu menneen. Muuten oikein hyvää laulelmamusiikkia.
Olisiko huono ensivaikutelma johtunut vain siitä, että Mr SoomiPop oli ladannut muutaman kappaleen YouTubeen vuosia sitten? Sieltä minä nimittäin kuulin Rahapulaa ensimmäisen kerran, ja Mr SoomiPopin vinyylisiirrot olivat laadullisesti kaiken arvostelun alapuolella.
Kommentit
Lähetä kommentti