Ray Parker Jr. (& Raydio)

RAY PARKER JR. (& RAYDIO)

Raydio: Raydio (1978)

Rock On (1979)

Ray Parker Jr. tuli huomattua kunnolla vuonna 1984, jolloin - aivan oikein - Ghostbusters-hittileffa aiheutti kovaa hysteriaa maailmalla ja leffan nimikkokappale menestyi listoilla. Asuin silloin rivitalossa kaksikerroksisessa asunnossa Kasavuorentiellä Kauniaisissa äidin, isäpuolen, ja isäpuolen kahden tyttären kanssa. Viereisessä rivitalossa - suoraan meitä vastapäätä - asui eräs koulukaverini Jonas ja hänen pikkuveljensä Mika (lausuttiin "Miikka"). Mika kävi usein meidän luonamme leikkimässä, tosin en aivan pitänyt hänen leikeistään, ne kun olivat pikkuisen liian hurjia minun makuuni. Mutta reitti meidän asuntoomme oli nopea, siitä vaan ovesta ulos ja suoraan muutamia kymmeniä metrejä, sitten meidän yläkerran takaovesta sisään. Saatoimme siis nähdä Mikan jo ikkunasta kun hän tuli.

Mika oli loppuvuodesta 1984 tai alkuvuodesta 1985 jo nähnyt Ghostbusters-leffan ja kertoi siitä nuoremmalle sisarpuolelleni Jonnalle ja minulle etukäteen. Kuulosti vähän pelottavalta. Isäpuoli vei sitten Jonnan ja minut leffaa katsomaan, ja oli se 9-10-vuotiaille sen verran pelottava että meillä oli vähän vaikeaa uskaltaa mennä nukkumaan iltaisin sen jälkeen.

Mikalla oli Ray Parker Jr.:n Ghostbusters-single, ja aina kun minä kävin hänen luonaan, tanssittiin yhdessä sen tahtiin.

Sittemmin Jonas ja Mika vanhempineen muuttivat pois, ja me muutimme sinne tilalle. Vanha asuntomme oli vain tilapäisesti meidän käytössämme, oikeasti sen taisi omistaa joku muu pariskunta, ja he palasivat joltain pitkältä reissulta tai jotain... en muista yksityiskohtia, lukeekohan päiväkirjoissani tarkemmin? Joka tapauksessa, se oli yksi maailman lyhyimmistä muuttomatkoista.

Yhdellä äidin kasetilla oli osa Parker Jr.:n varhaisemmasta It's Your Night -biisistä, 1985 nauhoitin Tapani Ripatin Ocsidista hienon Jamie-kappaleen, ja pari vuotta myöhemmin Ripatti tarjosi vielä kauniin I Don't Think That Man Should Sleep Alone -biisin. Totesin, että Parker Jr. on hyvä, haluaisin kuulla lisää.

Leppävaaran kirjastosta lainasin After Dark -LP:n vuonna 1994, kun kävin kesken Porvoon-opiskelujeni välillä Mäkkylässä. Pettymys, eihän sillä ollut muuta hyvää kuin se I Don't Think That Man Should Sleep Alone.

1990-luvun lopulla keräsin Ray Parker Jr.:n levyjä. Löytyi "Jamie / Christmas Time Is Here" -single sekä vuosien 1981-1983 LP:t. Sinkku oli tosi kiva, mutta LP:t olivat tylsiä pettymyksiä. Raydio-esikoislevy löytyi jossain vaiheessa ja se sentään osoittautui mainioksi ja säästämisen arvoiseksi.

Raydion kolmas levy Two Places At the Same Time tuotti taas pettymyksen: kaksi ensimmäistä biisiä ihan hyviä, muu velttoa pehmofunkia ja tylsää balladia. Hyvin kuvaavaa oli, että kaiken siirapin jälkeen tuli reippaampi päätöskappale For Those Who Like to Groove - joka ei ollut muuta kuin tyhjäntyhmä instrumentaali ilman mitään ideaa. Eli Parker Jr. ja muu bändi olivat ajatelleet, että kaipa sitä täytyy tarjota ihmisille jotain tanssittavaa musiikkiakin, ei levyä täyteen pelkillä pehmobiiseillä. Mitään ideaa tanssibiisiksi ei kyllä ole, joten jätetään tämä vain instrumentaaliksi, eiköhän se kelpaa. Ja sitten For Those Who Like to Groove julkaistiin vielä singlenäkin, vaikkei siinä ollut rahtuakaan hittipotentiaalia.

Raydion kakkoslevy Rock On löytyi 2005 jostain netin musiikkiblogista, se oli ensimmäisiä albumeja jotka imuroin netistä ja poltin CD-R:lle. Ei yhtä hyvä levy kuin esikoinen, mutta keskitason yläpuolella kuitenkin ja parempi kuin Two Places At the Same Time. CD:n sain hommatuksi Amazonista vasta viime elokuussa, eli tosi pitkään jouduin tyytymään CD-R-kopioon.

Summa summarum: Ray Parker Jr. ei ollutkaan niin hyvä kuin olin alkujaan kuvitellut. Muutama hieno biisi lähti hänen kädestään, mutta yleensä hän tyytyi olemaan tylsän sokerinen ja siirappinen pehmomusan tekijä. Ainoa vauhdikas levy jonka mies soolourallaan tuntuu tehneen on Sex and the Single Man (1985). Siinä mies veti sitten konetaustat roimasti överiksi ja teki levyn, joka on soundeiltaan varsinainen painajainen. Muutamakin hyvä biisi, eli neljä ensimmäistä, mutta syntetisaattorien ja muiden koneiden yliannostelu teki siitä levystä raskaan kestää.