Ray Thomas - The Records

RAY THOMAS



From Mighty Oaks (1975)

Hopes Wishes & Dreams (1976)





Moody Blues -huilisti-laulajan soololevyistä en alkujaankaan odottanut paljoa, koska Thomas oli mielestäni bändin toiseksi heikoin lenkki lauluntekijänä (Edge oli heikompi). Yleensä Thomasin laulut Moodies-levyillä olivat hyvää täytekamaa, mutta muutama hieno laulu toki kuultiin, kuten For My Lady, Dear Diary ja Nice to Be Here.

Thomasin sooloilla kantava voima biisinkirjoittajana oli Nicky James, joka teki omillaankin kolme albumia 70-luvulla. Kaksi niistä, Every Home Should Have One ja Thunderthroat, syntyivät Moody Bluesin omalle Threshold Records -levymerkille. En ole onnistunut kuulemaan Jamesin levyjä kokonaan, YouTubesta löytyi joitakin kappaleita. Jamesilla oli voimakas ääni (suotta ei yhden levyn nimeksi pistetty "Thunderthroat"), mutta biisimateriaali jätti pikkuisen toivomisen varaa, se ei ollut erityisen vahvaa.

Ei se erityisen vahvaa ole Thomasinkaan levyillä, mutta kummallakin on neljä kappaletta joista pidän. From Mighty Oaksin nimikkokappale on sinfoniaorkesterin soittama potpuri LP:llä kuultavista melodioista, ja se avaa levyn komeasti. High Above My Head on energinen rokkibiisi. Love Is the Key omaa hienon melodian, ja I Wish We Could Fly on hyvä mahtipontinen päätösraita.





Hopes Wishes & Dreamsin hyvät kappaleet ovat In Your Song, soul-rock-pala Keep On Searching, rokkaava One Night Stand ja nimensä mukainen Carousel.

Entä muut kappaleet? Ne ovat jääneet minulle niin etäisiksi, että hädin tuskin edes muistan niistä mitään. Niiden kuuntelukin on melkoista tervanjuontia.



THE RECORDS




Starry Eyes / Paint Her Face (1978)

Rock and Roll Love Letter / Wives & Mothers of Tomorrow (1979)

Shades in Bed (1979)





Vanhojen Soundi-lehtien single- ja LP-arvosteluja lukemalla kiinnostuin brittiläisestä punkista ja uudesta aallosta, ja Records oli yksi niistä bändeistä, joista päätin, että täytyy löytää näiden levyjä.

Shades in Bed tuli bongattua Espoontorin Poppa Joe -divarista 1990-luvun loppupuolella, ja olin kertakuuntelulla ihan myyty. LP bonus-EP:ineen on vieläkin minulle rakas. Kerrassaan ihanaa 70-lukunostalgisia fiiliksiä herättävää nuorta poppia, levy täynnä iki-ihania melodioita.

Huw Gowerin tuottamat biisit ovat aika erilaisia kuin muut. The Phone pomppaa vahvasti erilleen muusta kokonaisuudesta. Ilmeisesti se korvasi Rock & Roll Love Letterin, jota alunperin harkittiin mukaan LP:lle. No, sekin olisi erottunut soundeiltaan selvästi kokonaisuudesta.

Up All Night on laulu, johon minun on helppo samastua. Minäkin nuorena valvoin kotona monta yötä aamuun asti ihan muuten vain, kaikkea sekalaista puuhaten. Se oli kivaa. Silloin kun asuin vielä Kasavuorentiellä Kauniaisissa, muutama koko yön valvominen silloin tällöin toi minulle helpotuksen kodin ahdistavasta ilmapiiristä. Tunsin pystyväni vähän vapaammin olemaan oma itseni, ilman kenenkään silmiä niskassa. Yritin jopa suoriutua kokonaisesta vuorokaudesta - keskiyöstä keskiyöhön - ilman nukkumista, ilman edes pientä torkahdusta. Se oli vaikeaa, mutta joskus 90-luvun lopulla omillani asuessani taisin lopulta onnistua.










Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Cinema - Circus

Thai Sticks - Eri Esittäjiä: Thank God It's Friday

Sleepy Sleepers