REO Speedwagon - Ret Marut - Reunion
REO SPEEDWAGON
R.E.O. Speedwagon / R.E.O./T.W.O. (1971 / 1972)
Ridin' the Storm Out (1973)
Lost in a Dream (1974)
This Time We Mean It (1975)
R.E.O. (1976)
You Can Tune a Piano, But You Can't Tuna Fish (1978)
Nine Lives (1979)
Hi Infidelity (1980)
Good Trouble (1982)
REO Speedwagoniin tuli pikkuhiljaa tutustuttua jo lapsena, kun Keep the Fire Burning -hitti villitsi maailmalla. 90-luvulta jonnekin viime vuosikymmeneen asti hommasin kaikki nuo ylläluetellut kuultavakseni kirjastoista lainaamalla ja netistä kuuntelemalla. Ne saivat sitten tuoda levykokoelmalleni rock-uskottavuutta joitakin vuosia sitten. Kampin Levykauppa Äxästä löytyi kolme älpeetä joskus 2010-2012. Viimeinen noista, R.E.O., löytyi vasta elokuussa 2015 Black and Whitesta.
Kaksi ensimmäistä ja This Time We Mean It ovat ehkä parhaat noista. Nine Lives on ylimitoitettua jyrää. Good Trouble taas kaatuu liikaan rokkipinnistämiseen, ylikimeän laulun ja ison äänivallin yhdistelmä aiheuttaa korvasärkyä. REO Speedwagon oli hyvä bändi vuoteen 1976 asti, sitten bändiin tuli falsettikimittäjä Kevin Cronin ja musiikkikin rupesi olemaan laskelmoidun hittihakuista.
RET MARUT
Ret Marut (1984)
Ret Marutin levyyn minut tutustutti nimimerkki Osterix, joka aloitti oman Sivuhuomautuksia-musiikkibloginsa sinä aikana kun minä puuhasin vielä FinnArcticin parissa. Tuossa postaus, päivätty 23. huhtikuuta 2009, ja kommenttiosiossa on heti ensimmäisenä minun kirjoitukseni.
Biisilistat ovat tosiaan takakannessa, sisäpussissa ja etiketeissä niin erilaiset keskenään, ettei tiedä mikä on minkäkin levyllä soivan kappaleen oikea nimi. Sovitaan siis niin, että kappaleilla on useampia eri nimiä ja erotellaan ne toisistaan vinoviivalla.
REUNION
Life Is a Rock (But the Radio Rolled Me) / Are You Ready to Believe (1974)
Purkkakunkku Joey Levine taas asialla. Tässä hän luettelee metritolkulla pop-musiikin historiaan jäljen jättäneitä bändejä, laulajia ja hittibiisien nimiä. Sanat tulevat ulos niin konekiväärinopeudella ettei kukaan suoriudu sellaisesta, ja kuuleehan sen, että lauluraita on ommeltu yhteen kymmenistä pikku tilkuista. Tämän kappaleen löysin yhdeltä Rhino Recordsin julkaisemalta Super Hits of the 70's - Have a Nice Day -sarjan CD:ltä jonka lainasin Tikkurilan kirjastosta joskus 90-luvun loppupuolella. Vähän ajan päästä single tuli vastaan Black and Whitessa. Onneksi sanat on painettu singlepussiin, sillä ei niistä kuuntelemalla saa selvää.
Kommentit
Lähetä kommentti