Rich Kids - Rickey & The Frog - Riff Raff - Riipinen
RICH KIDS
Rich Kids / Empty Words (1978)
Ghosts of Princes in Towers (1978)
LP:n vaikuttava nimikappale löytyi sekin yhdeltä new wave -kokoelma-CD:ltä jonka lainasin vuonna 2001 kirjastosta.
Sex Pistols -basistin (Glen Matlock) ja Slik-popparin & tulevan futuilijan (Midge Ure) epäpyhästä liitosta olisi voinut tulla jotain vielä mahtavampaa, mutta tuottajana toiminut Mick Ronson sabotoi surkealla työskentelyllään osan mahdollisuuksista ja egojen yhteentörmäykset pilasivat loput. Rich Kidsistä ei tullut pitkäikäistä bändiä. Hyvä kuitenkin, että LP saatiin tehdyksi, sillä tällä on paljon loistavia tai vähintään hyviä biisejä. Niitä eivät kamala tuotanto ja miksaus pysty täysin pilaamaan.
LP:n bongasin levymessuilla jotka pidettiin vuosituhannen vaihteen tienoilla kai jossain Tikkurilassa tai Myyrmäellä. Samoilta messuilta löysin mm. Mo-Dettesinkin älppärin, eli kannatti käydä. Nätti kokopunainen single (suosikkivärejäni sinisen ohella) on Black and Whitesta.
RICKEY & THE FROG
Funky Street / Leave Me Alone (1984)
Vuoden 1985 alussa Tapani Ripatti soitti Ocsidissa jonkin cover-version Arthur Conleyn soul-klassikosta Funky Street. Otin sen nauhalle, mutten saanut esittäjää selville. Ajassa eteenpäin parikymmentä vuotta, ja koetin selvittää, kukahan se mahtoi tämän väännöksen esittää. Kaikkein mahdollisin vaihtoehto oli tämä obskyyri hollantilaisbändi, joten tilasin singlen MusicStackista maaliskuussa 2006. Se oli yksi ensimmäisistä MusicStack-tilauksistani, halusin aivan ensimmäiseksi saada takaisin kadonneita hyviä biisejä jotka minulla oli ollut nauhalla 80-luvulla.
Olihan se justiinsa tämä versio. Ei tämä vaan ole mikään kovin ihmeellinen. Juuri ja juuri keskinkertaista parempi. B-puoli on pikkuisen ylipitkä balladi. Rickeyn ääni ei aivan täytä nirsoimpia vaatimuksia, muttei ole mikään surkeakaan. Artikuloinnissa on toivomisen varaa, samoin äänen voimassa. Mies tuntuu vähän pidättelevän äänen ulostuloa. Rickey & The Frogilta löytyy kokonainen LP:kin, Capricorn, muttei kiinnosta.
RIFF RAFF
Robot Stud (1982)
Give the Dead Man Some Water (1983)
Kiitos brasilialaiselle Hellion Recordsille CD:istä. Eipähän tarvitse ostaa ylikalliita vinyylejä, joiden olin antanut lipsua divareissa ja levymessuilla sormien lävitse useasti kun eivät rahat olleet riittäneet.
Levyjen hankinta ei sujunut ihan helposti. Huomasin MusicStackissa, että HeavyMetalMuseum -niminen jenkkimyyjä kauppasi CD:itä. Kävin heti PayPalissa lisäämässä rahaa sille tilille, mutta kun hetkeä myöhemmin palasin MusicStackiin, myynti-ilmoitukset oli poistettu. CD:t oli jo myyty! Höh. Onneksi sain viime kesäkuussa uuden tilaisuuden samalta myyjältä. Olin nimittäin ehtinyt vierailla myös Hellion Recordsin nettisivuilla ja kokeillut, saisiko levyt tilattua suoraan heiltä. Maksutavat olivat heillä niin omituiset, että luovutin. Hyvä, että HeavyMetalMuseum sai enemmänkin noita CD:itä.
Hehe, Pauli Heikkilä toteutti ideansa Bat Guano -bändistä ja Funky Shit -nimisestä biisistä yhdessä Vanhat herrat -sarjakuvan jaksossa, jossa kiireesti perustetaan yhtye, koska keikka on tulossa.
RIIPINEN
Riipinen & Suomen ääni: Elät, kuolet ja synnyt / Aikakirjaimia (1981)
Riipinen: Itäistä pituutta (1984)
Atte Blom päästi valokuvaajan tekemään levyjä, ja Riipinen loikin pari aikamoista taideteosta.
Joulukuussa 2010 löysin tuon Itäistä pituutta -LP:n, joka on varsinainen maailmanmatkaajan levy. Riipinen on kiertänyt Aiwa-Walkmanin kanssa Pakistanissa, Intiassa, Thaimaassa, Hong Kongissa, Filippiineillä, Taiwanissa ja Japanissa talvella 1982. Näissä paikoissa hän on äänittänyt sekalaisia äänikuvia joiden lomaan on myöhemmin studiossa tehty syntsamusaa runollisilla sanoituksilla. Sävellykset ja sanoitukset ovat Riipisen omia, lisäksi hän lauloi ja soitti Yamahaa.
Avustajina on toiminut sellaisia nimiä kuin Päivi von Hertzen-Riipinen, Helena Lindgrén, Jimi Sumén, Kari Kalén, Edward Vesala, Pekka Hakala, Tuomari Nurmio, Dave Lindholm ja Pelle Miljoona. Kuola valuu kun näkee tuollaisen avustajakaartin krediiteissä.
Itäistä pituutta on hämmentävä mutta rajattoman kiehtova keitos, ja on harmi jos vain harva on kokenut tämän mestarillisen tripin. Ainoa huono puoli on vaivainen 30 minuutin kesto. Eikö materiaalia tosiaan saatu puristetuksi enempää? CD-julkaisu olisi jo korkea aika toteuttaa, ja aiemmalla singlellä pidennettynä!
Sinkku on a-puolellaan kovempaa new wave -menoa, sanat aivan yhtä runoa kuin LP:lläkin. B-puoli on rauhallisempi. Mukana ovat tässäkin Lindgrén, Dave ja Jimi. Muut nimet ovat näyttelijä Rea Mauranen, Elisa Korjus, Keijo Hirvonen, Jan Brunberg sekä kansitaiteilijana työskennellyt Paulyn de Fresnes alias Raz, joka lienee sen ainoan kerran saanut kuvansa levyn kanteen!
Kommentit
Lähetä kommentti