Roderick Falconer - Rod Stewart - Roger Hodgson - Roihu Group

RODERICK FALCONER

New Nation (1976)

Victory in Rock City (1977)

Roderick Falconerin molemmat LP:t arvosteltiin Soundissa kertaheitolla numerossa 12/77. Arviot olivat kaikkea muuta kuin mairittelevia, mutta ne kuvailivat levyjä tarkasti. Ajattelin 90-luvun loppupuolella niitä lukiessani, että ei kiinnosta kuulla levyjä vai kiinnostaako sittenkin. Olin vähän kahden vaiheilla.

Sitten yhtenä päivänä vuosia myöhemmin onnistuin imuroimaan osan yhden levyn biiseistä ja koko toisen levyn mp3:sina joltain hämärältä nettisivulta, jonka nimeä tai luonnetta en muista. Poltin kaikki biisit samalle CD-R:lle ja kuuntelin niitä jokusen kerran vähän hämmentyneenä, epävarmana siitä onko tämä nyt tarpeeksi hyvää musiikkia säästettäväksi vai ei. Tavallaan Falconer ja nuo hänen albuminsa kyllä kiinnostivat, kuriositeettimielessä ainakin.

Joitakin vuosia sitten löysin molemmat LP:t ihan tuosta vain Divari Kalevasta siihen aikaan kun se sijaitsi Vaasankadulla. Ei niitä juuri tule kuunneltua, mutta oudon kiehtovia tapauksia silti.

Mies teki Rod Taylor -nimellä levyllisen tylsää folkia vuonna 1973. Tuo Discogs-sivu vie Wikipediaankin, jossa kerrotaan miehestä enemmän. Rod Falconer -nimellä vuonna 1984 tehty viimeinen LP Rules of Attraction on niin hylätty, etten ole onnistunut kuulemaan kuin yhden kappaleen, Only So Much Time - joka on videota myöten aivan järkyttävän kauhea. Katsokaa omalla vastuulla.

ROD STEWART

Smiler (1974)

Jossain vaiheessa piti lainata kirjastoista kaikki Stewartin levyt. Olen varma, että näin tämän Smiler-LP:n kotona joskus pikkupoikana, tai sitten levyn kansi oli julisteena seinällä tai jotain. Ihan varmasti kohtasin levyn kansikuvan kotona jossain muodossa, sen verran tutuntuntuinen se oli 1990-luvulla.

Smiler-CD löytyi ainoastaan Korson kirjastosta, joten vaivauduin junalla sinne asti pelkästään yhtä CD:tä lainatakseni. Tuumin jo ensikuuntelulla, että tämä on paras Stewartin levy omasta mielestäni. Useita hienoja biisjä, Sweet Little Rock'n'Roller, Natural Man, Dixie Toot ja Mine For Me. Pidin myös lyhyestä instrumentaalista I've Grown Accustomed to Her Face. Pidän Smilerin rokkaavuudesta, ei tainnut Rod tehdä montaa muuta yhtä rokkaavaa levyä.

Smiler löytyi vihdoin omaksi Green Grass Recordsista, mutta monta vuotta sitä sai etsiskellä.

Stewartin hyvin sekalaista 60-luvun ja 70-luvun alkupuoliskon tuotantoa - ei albumeja, vaan harvinaisia singlebiisejä, bändimateriaalia (Steampacket, Shotgun Express) ja muiden artistien levyillä vierailuja olen kerännyt talteen, yleensä mp3:sina. Paljon virkeää ja tulistakin R&B:tä.


Artikkeliskannaukset:

https://drive.google.com/open?id=15Qk-nOERdNpOWDpKdwnuYHcxV-Iq1yhH

ROGER HODGSON

In the Eye of the Storm (1984)

Hai Hai (1987)

Rites of Passage (1997)

Open the Door (2000)

Hodgson irtautui Supertrampista vuonna 1983 luomaan soolouraa. Supertramp on elinikäinen suosikkiyhtyeeni, ollut jo vuodesta 1993, ja voi pojat, että siitä riittääkin vuodatettavaa. Siitä kuitenkin myöhemmin lisää. Hodgsonin levyistä tyydyn vain kertomaan lyhyesti.

In the Eye of the Stormin lainasin Pasilan kirjastosta joskus 1990-luvulla kasettina. Kolme biisiä kolahti: Had a Dream, Hooked on a Problem ja Give Me Love Give Me Life. En muista milloin ostin LP:n ja mistä, mutta kai se joskus vuosituhannen vaihteessa oli. Virkeä työ, koko levy. Hodgson aloitti soolouransa hyvin.

Hai Hai on minulla pisimpään yhtäjaksoisesti olleita vinyylilevyjä, en ehtinyt asua Etelä-Haagassa ensimmäisessä omassa asunnossani pitkään kun se löytyi Espoon keskuksen Espoontorin Poppa Joe -divarista (nyk. Pikku-Jone). Hai Hai sisältää uuden version Supertrampin harvinaisesta singlestä Land Ho (1974). You Make Me Love You on aika hurmaava biisi. Eipä mitään muuta mainittavaa. Albumi on tasainen ja melko innoton kokonaisuus, jota olen kuunnellut hyvin harvoin.

Rites of Passage tuli imuroitua netistä jostain musiikkiblogista ties kuinka monta vuotta sitten. Rites of Passage on livelevy, jota kuuntelee nikottelematta. Ihan hyvä keikka, vaikka ei saa minua innostumaan.

Open the Doorin ostin venäläisestä AllOfMP3-verkkokaupasta digitaalimuodossa joskus 2005. Sekä Rites of Passage että Open the Door tuli hankittua oikeina CD:inä Amazonista vasta elokuussa 2017.

Oma kappaleeni Open the Doorista on Hodgsonin omakustanteena ulos pukkaama uusintaprässäys vuodelta 2012. Hyvin vaatimaton pahviläpyskä, niin ohut, että se hukkuu levyhyllyyn. Ei mitään kansivihkoa. Albumi alkaa upeasti parilla-kolmella ihanalla biisillä, mutta sen jälkeen tulee vaatimattomampaa materiaalia. Välillä Hodgson pistää kunnon mahtipontista progevyörytystä tulemaan (Death and the Zoo), mutta useimmista sävellyksistä puuttuu se vetovoima joka tekee noista parista ensimmäisestä kappaleesta ihania.

Hmm, tarkemmin kuunneltuna Death and the Zoo on kyllä aika hurja. Tuo eläinten amok-juoksu keskellä biisiä on melkoista.

ROIHU GROUP

Katu hämärä hiljainen / Sulle vain (1982)

Divari Kankaasta syyskuussa 2017. Discogs väittää tätä rokiksi ja se on mukana Suomalaisten vinyyli- ja CD-levyjen hintaoppaassakin, mutta ottia tuota... A-puoli on jotain vanhojen setien hidasta iskelmäpoppia. B-puoli on sentään menevä kappale - vanha The Platters -hitti Only You reippaaksi mutta vähän vaikeasti tunnistettavaksi sovitettuna - mutta rokista sekin jää kauas. Tämä oli turha hankinta.