Rachel Sweet - The Radiators (From Space) - Radio Birdman - Radio Stars

RACHEL SWEET






Rachel Sweet on tämän kuuntelukierroksen harvoja yllättäjiä. Poimin tämän Keltaisesta Jäänsärkijästä jo 90-luvun lopulla silloin, kun paikan interiööri oli aivan erilainen kuin nykyään. Muutaman kuuntelukerran jälkeen levy on saanut kerätä rauhassa pölyä. Useimmat kappaleet kirjoitti Liam Sternberg, joka vastasi Rachelin laulamista biiseistä myös Akron Compilation -kokoelmalla. Mielestäni hän ei ollut mikään pätevä lauluntekijä (joskin myöhemmin hän sentään sai Banglesille aikaiseksi "Walk Like an Egyptian" -hitin). Sternbergin kynäilemät biisit ovat kelvollisia, mutta LP:ltä erottuvat ne coverit edukseen selkeästi. Soul-laulajatar Carla Thomasin vuoden 1966 hitti "B-A-B-Y" oli itsestäänselvä singlepoiminta, ja Sweet kujertaa hyvin myös Dusty Springfieldin menestyshitin "Stay Awhile". Sternberg on väsännyt OK albumintäytettä, mutta ne hitit oli haettava muualta.

Sweet oli kyllä söpö ilmestys, ja Soundin kriitikko Pekka Markkula löysi symboliikkaa siitä, että Lene Lovichin Stateless-LP oli prässätty intohimoisen punaiselle ja Rachelin levy nuhteettoman valkoiselle vinyylille. Mutta ei "Fool Around" jaksanut minua pitkään kiinnostaa.

Nyt kun kuuntelen tätä levyä uudelleen, löydän sovituksista detaljeja, joihin en ollut aiemmin kiinnittänyt huomiota. Aika näppärästi tuotettu tämä levy oikeastaan. Lene Lovich vielä laulamassa taustoja kahdella raidalla. On tässä ollut yritystä, mutta nyt huomaan selkeämmin myös asian, josta Soundissa myöhemmin valitettiin: levyn musiikillinen linja poukkoilee soulin, popin ja kantrin välillä eikä kukaan Stiffillä tunnu tienneen, millaista kamaa Sweetille tyrkyttäisi ja miten häntä markkinoisi. Tällä ensimmäisellä isolla levyllä tyttö joutui vain hölmöilemään ympäriinsä.



THE RADIATORS (FROM SPACE)



The Radiators (From Space): TV Tube Heart (1977)

The Radiators: Ghostown (1978)





TV Tube Heartia ylistetään punk-klassikkona, mutta minä en kuule sitä sellaisena. Levyhän on puuduttavan yksitoikkoinen, tasaista jyystöä ilman nyansseja. Onhan siellä sentään Television Screen ja Enemies, ne erottuvat kokonaisuudesta. Mutta ei se minulle riitä.





Ghostownia taas ei tunnuta paljoa arvostavan, ja taas ihmettelen miksi. Levyhän on monta luokkaa TV Tube Heartia parempi. Vaihteleva, kovasti yritteliäs levy, täynnä tarttuvuutta ja särmääkin. Jos viimeksimainittua ei kuule kappaleissa They're Looting in the Town, Ballad of Kitty Ricketts ja Dead the Beast Dead the Poison, niin jo on ihme. Johnny Jukebox on hillitöntä menoa.

Ghostownin jälkeen bändi kadotti otteensa ja tolkkunsa täysin. Toiseksi viimeinen single Stranger Than Fiction on lässyä poppia, viimeinen sinkku The Dancing Years kamalaa paskaa.



RADIO BIRDMAN



Radios Appear (1977)

Living Eyes (1981)





Tottakai piti hankkia Radio Birdmanin levyt, nehän ovat australialaisille ihan peruskamaa. Molemmat usalaisesta Musical Energi -levykaupasta MusicStackin kautta huhtikuussa 2011, sen jälkeen kun olin vuosia kuunnellut CD-R-kopioita. Huh, maksoinko tosiaan Radios Appearista 69,99 USD ja Living Eyesista 19,99 USD? Miten saattoi hintaero olla niin valtava?

CD:llä kreditoidaan asianmukaisesti M(orton) Stevens yhtenä Aloha Steve & Danno -biisin tekijänä, siinä kun siteerataan Hawaii Five-O -tunnaria.

Olen kuunnellut myös Birdman-miesten myöhemmän New Race -bändin levyt, kun niitä niin kehuttiin. Ei minua vaan innostanut kuunnella liveäänitteitä, joilla vedetään läpi Radio Birdmanin, MC5:n, The Stoogesin ja Visitorsin biisejä alkuperäisversioita suttuisemmin. En siis ymmärtänyt bändin päälle.

Tunnettua tietoa on, että vaikka yhtyeessä oli yksi ammattimainen graafinen suunnittelija eli basisti Warwick Gilbert, Radio Birdmanin logon suunnitteli Deniz Tek omaan käyttöön jo varhain, ennen bändin muodostamista. Gilbert kuitenkin paranteli Tekin logoa, yksinkertaisti sitä.



RADIO STARS




Dirty Pictures / Sail Away (1977)

Stop It (1977)

Songs For Swinging Lovers (1977)

From a Rabbit / The Beast No. 2 (1978)

Radio Stars / Accountancy Blues (1978)

Holiday Album (1978)





Radio Stars oli outo bändi. Yrittivät antaa itsestään kuvaa nuorena porukkana joka paiskoi nuorekasta rokkia ajan hengessä, mutta tosiasiassa he olivat jo vanhoja veteraaneja. Andy Ellison oli ollut mukana kohupsykedeliabändissä John's Children, jonka ainoa albumi Orgasm oli äänitetty 1966-1967. Se piti julkaistaman maaliskuussa 1967, mutta levyn ympärille syntynyt kalabaliikki viivästytti julkaisua vuoteen 1970. Ellison purkitti pari soolosingleäkin, "It's Been a Long Time / Arthur Green" (1967) ja "You Can't Do That / Cornflake Zoo" (1968).

Martin Gordon (1954-) oli mukana Sparksissa lyhyen aikaa ja soitti bassoa Kimono My House -albumilla vuonna 1974.

Ellison ja Gordon yrittivät hypätä mukaan glamrock-kelkkaan bändillään Jet, joka levytti albumin 1975. Homma ei vaan noussut siivilleen. Omasta mielestäni levy on ihan kohtalainen, muttei mikään unohdettu helmi.

Radio Starsissa Gordon teki biisit, ja harrasti ahkerasti huumoria. Radio Stars on vähän niinkuin huumoribändi, joka rokkasi. Mikäs siinä, reipas meno jossa ei olla otsa rypyssä, kyllä sellainen kelpaa. Bändi tuli huomioitua jo 90-luvun loppupuolella vanhoista Soundeista, ja joiltakin kirjastosta lainaamiltani kokoelma-CD:iltä löytämäni pari biisiä kuulostivat hyviltä. Niin sitten aloin kerätä divareista mitä levyjä löytyi. Vain Dirty Pictures -sinkku on jostain netin kautta hommattu.

Radio Stars menee pääosin hyvin himaan minulla, vaikka olisikin ollut läpeensä laskelmoitua. Vain Stop It -EP jää vaisuksi, hommaa ei saatu siinä irtoamaan. No Russians in Russia tehtiinkin uudelleen Holiday Albumille.

The Beast No. 2 on toinen versio kappaleesta The Beast of Barnsley. Radio Stars -biisin sinkkuversio jatkuu pidemmälle kuin lyhyt albumiversio, ja sen kyllä kuulee miten äänityksen taso muuttuu kehnommaksi kesken kaiken. Singleversio on siis kursittu kasaan kahdesta eri nauhasta. Accountancy Blues on huolettomasti ja huolimattomasti nauhalle roiskaistu pelleilyhumppa, jota ei Monty Pythoniin viittailu pelasta kuiville.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Cinema - Circus

Thai Sticks - Eri Esittäjiä: Thank God It's Friday

Johanna - kaikki singlet 1979-1984, osa 1