The Rezillos / The Rezillos - Richard Hell & The Voidoids
THE REZILLOS / THE REVILLOS
The Rezillos: I Can't Stand My Baby / I Wanna Be Your Man (1977)
Top of the Pops / 20.000 Rezillos Under the Sea (1978)
Cold Wars / Flying Saucer Attack - Twist and Shout (1979)
Can't Stand The Rezillos: The (Almost) Complete Rezillos (1993)
Kun lainasin 90-luvun lopulla kirjastoista muutaman punk- ja new wave -kokoelman, Top of the Pops ja Good Sculptures saivat minut heti ymmärtämään, että tämä bändi teki kovaa kamaa. Soundi-lehdistäkin löytyi niin vakuuttavia arvosteluja, että halusin levyjä. CD löytyi pian Popparienkelistä.
Ottaen huomioon, että Rezillosin sinkuilta löytyy useita albumeilla julkaisemattomia b-puolia ja tututkin kappaleet ovat erilaisina versioina, eikä niitä ole saatu tälle CD:lle mahtumaan, niin ei tämä ole edes nimen mainostama lähes täydellinen kokoelma. Jotta olisi edes yksi aukko paikattu, tilasin Cold Wars -singlen MusicStackin kautta Australiasta (!) vuosia myöhemmin, heinäkuussa 2008. Kaikki kolme biisiä ovat liveäänityksiä ja vain a-puoli on bändin live-LP:ltä Mission Accomplished. Viime vuonna hommasin lopultakin vähän enemmän näiden sinkkuja. I Can't Stand My Baby -singlellä on koko bändin signeeraukset. 20.000 Rezillos Under the Sea on itse asiassa Gioacchino Rossinin sävellys William Tell Overture.
The Revillos: Where's the Boy For Me? / The Fiend (1979)
Motor Bike Beat / No Such Luck (1980)
Rev Up (1980)
Niiltä kirjastojen punk-kokoelmilta löytyi tämän Rezillos-spin-off -yhtyeenkin tuotannosta yksi aivan vastustamaton kappale, Where's the Boy For Me. Eli Revillosinkin levyjä piti koettaa löytää. Kun keräsin divareista punk- ja new wave -singlejä, Hippie Shake Recordsissa oli kaksi singleä tarjolla. Joskus myöhemmin löysin B&W:sta Rev Up -LP:nkin Virginin uusintajulkaisuna, levynumero OVED 53. Albumi osoittautui epätasaiseksi, mutta parhaimmillaan messeväksi menolevyksi. Yksi erikoinen piirre siinä vain oli: kakkospuolen kolmantena kappaleena oli Where's the Boy For Me -singlen b-puoli The Fiend, mutta sille oli annettu uusi nimi Cool Jerk.
Rev Up löytyi myöhemmin CD:nä jostain, ja päätin ostaa sen, koska siinä oli loputkin singleraidat. Sitten seurasi toinen ihmetyksen hetki: biisilistassa mainittiin yhä kappale Cool Jerk, mutta nyt se oli aivan eri biisi. Rupesin käyttämään harmaita aivosolujani, ja tajusin, että OVED 53:lla oli prässäysvirhe, B3:ksi oli pistetty väärä biisi. Piti olla cover-versio oldies-hitistä Cool Jerk, mutta sen tilalle oli vahingossa prässätty The Fiend, eikä LP:n takakannen biisilista huomioinut tätä mokaa.
Balladit ovat kamalia, Hungry For Love on kovin heikko singleksi eikä Juke Box Sound ole mikään ihmeellinen. Muuten loistolevy.
RICHARD HELL & THE VOIDOIDS
Blank Generation (1977)
Uikun uikun. Richard Hell on USA:ssa melkoinen kulttihahmo, mutta hänen albuminsa ei totisesti ole joka makuun. Se on keskinkertaisesti soitettu, huonosti laulettu ja useimmiten aika rasittava, mutta sillä on oma charminsa. Love Comes in Spurts ja nimikappale löytyivät kirjastojen punk-kokoelmilta. Niiden innoittamina poimin kirjaston hyllystä tämän Blank Generationin CD:nä. Totesin, että nuo kaksi biisiä ovat ne parhaat, muuten menee vähän heikommin. Harvoin tätä olen kuunnellut, mutta olen lainannut tämän kirjastosta ainakin kolmeen kertaan, pitänyt kasettikopiota ja CD-R-kopiota kunnes vuosia sitten poimin uusintajulkaisuvinyylin Kampin Äxästä (silloin kun se oli Green Grassia vastapäätä).
Kommentit
Lähetä kommentti