Eri Esittäjiä: Submarine Tracks & Fool's Gold - Sukellusvene

Eri Esittäjiä: SUBMARINE TRACKS & FOOL'S GOLD

Various Artists: Submarine Tracks & Fool's Gold (Chiswick Chartbusters Volume One) (1977)

Chiswick ei ollut mikään Stiff Records, mutta ihan vekkuli ja kiinnostava levymerkki silti. Julkaisivat vuonna 1977 kaksi kiinnostavaa kokoelmaa siihenastisesta suppeasta tuotannostaan, ja tämä oli niistä ensimmäinen. Long Shots, Dead Certs and Odds On Favourites oli toinen.

The 101'ers oli Joe Strummerin lyhytaikainen bändi ennen kuin hänestä tuli The Clashin laulaja. Enempi modernia r'n'b:tä kuin punkkia. Count Bishopsin Teenage Letter on hienoa pubrock-rytinää. The Gorillas oli hassu bändi, vaikkei tarpeeksi hassu novelty-aktiksi. Little Bob Storya mainostettiin käsittääkseni ensimmäisenä oikeana ranskalaisena rock-bändinä. Aiemmin siellä oli tehty vain progea. Rocky Sharpe and The Razors seikkaili 50-luvun tunnelmissa ja on näistä minulle se vähiten kiinnostava bändi. Tämä kokoelma löytyi Jäänsärkijästä joskus hiivatin kauan sitten.

SUKELLUSVENE

Vesi- ja lintumusiikkia (1979)

Tämän ja Jargonin vuoden 1980 albumin löysin yhtäaikaa kasettina Kauniaisten kirjastosta FinnArctic-aikoinani, ja postasin molempien kasettien rippaukset blogiin esittelyjen kera. Sukellusvene-esittelyä en ikävä kyllä löydä netistä, eikä löydy sitä sivuakaan jota käytin tietolähteenä. Siinä oli erään bändin jäsenen omaa kertomaa levyn tekemisestä. No, onhan se tarina kerrottu Svartin uudelleenjulkaisussa.

Kasetin kannessa oli albumin kansikuva, mutta siitä oli retusoitu pois titteli, "Vesi- ja lintumusiikkia". Se luki vain pölkkyfontilla kansikuvan yläpuolella. Pitihän se valkoinen kaunokirjoitusteksti saada takaisin kansikuvaan, ei sopinut kuvan postaaminen ilman sitä. Netistä löytyi kuva LP:stä, mutta se ei ollut tarpeeksi hyvälaatuinen jotta se olisi kelvannut sellaisenaan FinnArctic-postaukseen. Kylmästi avasin kasetista skannaamani kuvan Paint.netissä, valitsin ohuen valkoisen siveltimen, ja sitten piirsin hiirellä sen "vesi- ja lintumusiikkia" -tekstin kansikuvaan mahdollisimman tarkasti alkuperäisen mukaisesti. Ihan hieno tuli. Tuosta voi vertailla - kasettiversiosta skannaamani kansikuva, johon olen hiirellä piirtänyt albumin nimen:

RateYourMusicissa joku törppö on kuvitellut, että tuo FinnArctic-postaustani varten skannaamani ja käsittelemäni levynkansikuva on skannaus jostain bootleg-vinyylijulkaisusta. RYMissä on tietue oletetulle bootleg-vinyyliversiolle, jota ei siis ole olemassa, ja minun osittain tekemäni kansikuva on siinä postattuna.

FinnArctic-postaukseen lisäsin bonuksena Love Proge -kokoelmasta löytämäni Savitaipaleen polkan. B-puolen Sea Journeyn kuulin ensimmäistä kertaa vuosia myöhemmin, kun Harri antoi RateYourMusicissa yksityisviestin kautta minulle mp3:n siitä.

Entä mielipiteeni itse levystä? Aivan loistava, yksi suosikkifuusiolevyistäni. Eniten kolahtavat lennokas Ilmojen halki ja tunnelmallinen Moon Funk. Mutta muutkin kappaleet ovat hienoja. Savitaipaleen polkasta olen jo aiemmin kirjoittanut, että se on ainoa kuulemani hyvä versio tuosta traditionaalista. Inhoan sitä typerää huiturluttia-tuiturluttia, inhoan melodiaa ja varsinkin sanoitusta. Sukellusvene teki kappaleesta jykevän fuusioinstrumentaalin, joten minun ei tarvitse kärsiä kamalasta sanoituksesta, ja melodia on tunnistettavissa vaikkei olekaan perinnemusiikin keinoin sovitettu ja esitetty. Sea Journey on hyvä sekin, mutta tuntuu olevan ohi liian nopeasti.

Muistan siitä lähdetietona käyttämästäni nettisivusta, että Atte Blom oli soittanut studioon paksu sikari hampaissaan ja ilmoittanut saaneensa pyynnön että Sukellusvene äänittäisi "jonkun hiton polkan". Bändi oli vastannut että Savitaipaleen polkka oli kuulunut heidän ohjelmistoonsa niihin aikoihin kun heillä oli vielä puhallinsoittaja kokoonpanossaan, mutta miehen erottua bändistä oli tuo kappalekin tiputettu pois keikkasetistä. Atte ehdotti, että Savitaipaleen polkan voisi julkaista singlenä, b-puolelle sitten jotain, mitä tahansa - omista biiseistä ei taida löytyä mitään tarpeeksi lyhyttä, vai? Jollakulla - en muista kenellä - sattui olemaan Chick Corean Sea Journey -sävellyksen nuotit, joten se valittiin. Rytmiryhmä luuli, että kun albumi oli purkitettu, sessio oli sillä selvä, ja he olivat ehtineet pistää jo ns. risaiseksi. Sitten he joutuivatkin soittamaan polkkaa ja Chick Coreaa ns. naula päässä.