S. Albert Kivinen - The Sallyangie - Salmela Komitea - Sam Cooke

S. ALBERT KIVINEN



Lauluja (2003)





FinnArctic-esittely:

S. Albert Kivinen (1933-) is a philosopher, also known as a sceptic with an interest in the paranormal and the occult. He's docent emeritus in the Helsinki University.

He has also dabbled in "singing" and recording. You'll understand the quotation marks when you listen to this small collection that includes all the songs he's either sung or written. Only nine recordings, which is indeed all you can manage in one go. Kivinen didn't care about keeping the tempo, and the backing bands had a hard time trying to keep up with him. Together with lyrics that are at the same time political, philosophical and daring, this makes for an utterly hilarious listening experience.




THE SALLYANGIE




Children of the Sun (1968)





Öh, no tämä on Mike Oldfieldia. Imuroin albumin joskus takavuosina netistä, poltin CD-R:lle, kuuntelin kerran, enkä palannut toiste sen pariin. CD:n ostin Jäänsärkijästä elokuussa 2017, ja senkin kuuntelu jää kyllä yhteen kertaan. En minä tarvitse tällaista pehmoista hippifolkia. Oldfield-fanilla vain pitää olla tämäkin hyllyssään, that's all.



SALMELA KOMITEA




Salmela Komitea 1 (1985)





Sidi & Hermottomat eri laulajalla. Jukka Salmela, joka lauloi "rakastatko vielä kun on ilta" korvasi Sidi Mäki-Laurilan, joka lähti Kairoon.

Sidi & Hermottomat omasi jotain uniikkia, jota Salmela Komitea ei onnistunut monistamaan. Liekö edes yrittänytkään. Tekivätpähän kuitenkin onnistuneen rock-levyn. Radiossa soitetut ja YLE Areenasta itselleni kopioimani Silmät kii ja Mustat saappaat valtaa maan lupasivat levyltä pelkkää hyvää, enkä pettynyt. Harmi ettei jatkoa kuulunut. Harmi myös, ettei Antti Vihisen sanoittajankyvyistäkään saatu enempää nauttia.







SAM COOKE




One Night Stand! At the Harlem Square Club (1963 / 1985)





Tämä oli valittu 1001 albums you must hear before you die -listalle, jonka aiemmin kuulemattomiin levyihin tutustuin touko-kesäkuussa 2013. 11.5. kirjoitin siitä Kvaakissa:

"Sam Cooken liveäänite on arkistokamaa, eli vaikka Harlemin klubikeikka taltioitiin 1963, se julkaistiin ensi kerran vasta 1985. Upeaa että kaivettiin esille nauhavarastosta, sillä Cooke ja hänen bändinsä saivat yleisön aivan hurmokseen. Hitintäyteinen ohjelmisto ja Cooken pitelemättömyys ovat sellainen yhdistelmä, että hieman huono äänenlaatu ei haittaa. Tämän keikan kun olisi kokenut paikan päällä...

Saakoon Sam Cooke parhaan levyn kunniamaininnan silkan räjähtävänrajun energiansa ansiosta."

Merkkasin 1001 albums -listalta ylös ne levyt, jotka kolahtivat niin, että halusin oikeat vinyylit tai CD:t. 30. toukokuuta, kun olin päässyt listan selailussa vuoteen 1973, kävin levyostoskierroksella. Stockmannilta juuri noita levyjä löytyi yllättävänkin paljon. Stockalla oli selvästi huomioitu 1001 albums -listan olemassaolo ja ennakoitu, että jokunen asiakas tulee varmasti kyselemään juuri sen listan levyjen perään. Siellä oli jopa tuo Sam Cooke! Kappas, olisin kuvitellut että tuota Harlem-keikkaa joutuisi kovastikin etsiskelemään.

Stockalla oli hyvä levykauppa, pitikin niiden lopettaa se. Tilailin sitten lähinnä netistä sen jälkeen.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Cinema - Circus

Thai Sticks - Eri Esittäjiä: Thank God It's Friday

Sleepy Sleepers