Santana

SANTANA

Santana (1969)

Abraxas (1970)

Santana III (1971)

Caravanserai (1972)

Welcome (1973)

Borboletta (1974)

Amigos (1976)

Festivál (1976)

Marathon (1979)

Santanan levyjä keräsin aika pikkuhiljaa. Tulihan ne kaikki lainattua kirjastoista takavuosina, ja silloin tyydyin pelkkään kertakuunteluun. Paitsi vuoden 1979 kiistelty levy Marathon yllättäen rupesi ajan myötä tuntumaan siltä, että tuo oli erityisen kiva levy. Lainasin sen kirjastosta uudestaan ja äänitin kasetille, ja ihastuin kovasti. Vuosia myöhemmin kun hain kokoelmalleni lisää rock-uskottavuutta, päätin että Santanaakin täytyy hyllystä löytyä.

Poimin Stockmannilta kolme ensimmäistä albumia ja Fennica Recordsista Marathonin, miettien että nuo riittävät. Jonkin ajan päästä rupesi päässä jokin ajatus nakuttamaan. Kävin ostamassa vielä Borbolettan, Amigosin ja Festiválin. Kuuntelin uudestaan Moonflowerin, mutta se oli kovin sekava kokonaisuus, live- ja studiobiisejä iloisesti sekaisin, ja soundeiltaan pikkuisen lepsu. Päätin, etten halua sitä.

Taas kului vähän aikaa, ja ostin Caravanserain. Kirjoitin siitä Kvaakissakin - se oli 24. tammikuuta 2013: "Olen hankkinut aika monta Santanan levyä, mutta Caravanseraita olen vähän vältellyt. Olen kuunnellut sen kahdesti. Ensimmäisellä kerralla se tuntui tosi tylsältä, toisella kerralla taas siltä, että jos sen kuuntelisi vielä muutaman kerran, se saattaisi kolahtaa.

Tänään ostin sen vihdoin ja viimein CD:nä. On tässä jotain, vaikka Borboletta onkin mielestäni rikkaampi ja jännempi jammauslevy Santanalta.

Song of the Wind:
http://www.youtube.com/watch?v=XdmevPWZTRg



Welcome unohtui ikävästi sinne väliin, joten kävin hakemassa sen Fennica Recordsista vinyylinä. Siellä oli tarjolla sekä kympin hintainen originaali että vitosen hintainen uusintapainos. Ostin originaalin, se on hienompi avattavine, kokovalkoisine, kohokuvioituine kansineen.

Äidillä on Welcome ja Shangó. Minulle voisi hyvin kelvata Shangó ilmaislevynä, ei se ole yhtään hassumpi tuotos. Carlos Santana -parka on kyllä ollut pysyvästi eksyksissä 80-luvulta lähtien, on menettänyt kykynsä tehdä hyvää musiikkia.

Ensilevyn CD-versiossa bonuksena olevasta Fried Neckbonesista tulee aina mieleen Spencer Davis Groupin I'm a Man. Samankaltainen sävelkulku kappaleen nimeä laulettaessa.

Caravanserai aika normaalia jammailua useimmiten, mutta muutama hieno hetki koetaan: Just in Time to See the Sunin alussa kun kitara rupeaa rämisemään ja siitä eteenpäin siihen hetkeen kun laulu alkaa. Future Primitive on jännää kokeilua. Stone Flower on tyylikäs. Päätösraita Every Step of the Way alkaa melko hillitysti eikä ensin hirveästi hetkauta. Se vain kerääkin voimia, ja räjähtää juuri ennen kolmen minuutin kohtaa ihan mielettömään orgastiseen kliimaksiin.

Borbolettan avaus- ja päätösraidat ovat ihan silkkaa Airto Moreiraa, ja tyypillisen hienoa sellaista. Muutenkin Caravanseraita värikkäämpi albumi tämä.

Caravanserain tavoin myös Welcome on melko hyvä levy jolla on muutama hieno hetki. Leon Thomasin hienosti väräjävä sanaton laulu kappaleessa When I Look Into Your Eyes. Jazzahtavan Yours Is the Lightin ja instrumentaalin Mother African jälkeen on jotenkin maaginen hetki, kun Thomas alkaa taas laulaa Light of Lifessa. Se vain kuulostaa juuri siinä niin upealta. Yleisesti ottaen Welcome on vivahteikkaampi albumi kuin Caravanserai, ja yksi jazzeimmista mitä Santanan diskografiasta löytyy.



Artikkeliskannaukset:

https://drive.google.com/open?id=1Bgt9g6x69RE9WqkZc21NAPheAa2dKMt5