Savanna Silver Band - Scandal - Scapa Flow - Scarlet Party - Schrott nach 8
SAVANNA SILVER BAND
Pure Silver (1978)
Taas australialaista, harvinaista kamaa. Tästä levystä kiinnostumiseen riitti pelkkä maininta edesmenneellä Midoztouch-sivustolla. Kerrottiin, että tämmöinen soul-yhtye on ollut, ja että he tekivät yhden LP:n vuonna 1978. Latauslinkkiä Midoztouchiin ei koskaan postattu, mutta päätin lopulta hommata levyn itselleni. Tilaus MusicStackissa helmikuussa 2011, hintana oli 31,93 Australian dollaria (parikymmentä euroa). Olinkohan jo aiemmin löytänyt levystä latauslinkin jostain musiikkiblogista, eli päässyt kuulemaan levyn - ettei sikaa säkissä tarvinnut ostaa? Juu, nyt muistankin omanneeni siitä CD-R-kopion.
Ihan OK valkoista soulfunkia tämä on, laulajan ääni on valitettavasti kovin pehmoinen ja persoonaton. Avausbiisi Ruby Running Faker kiehuu mukavasti ja olikin oikea valinta singleksi, Coming Home naistaustalaulajineen jää myös mieleen. Take a Giant Step -biisin intro liitää sfääreissä. Pieni suttuisuuden ja mitäänsanomattomuuden peikko uhkailee koko ajan bändiä vähän. Tymäkämpiääninen vokalisti olisi varmasti auttanut asiaa.
LP:stä tuskin löytää kappaletta, jossa kansien laminaatti ei olisi mennyt pahasti rypyille ajan myötä. Laminointi on siis hoidettu huonosti, mutta levystä pyydetään keräilymarkkinoilla korkeita hintoja siitä huolimatta, ja se on tosi haluttu. Tämmöinenkin painos näyttäisi olevan olemassa, mutta on vielä harvinaisempi.
SCANDAL
Scandal (1978)
Australiassa pysytään, ja samassa vuodessakin. Tämä Scandalkin teki vain yhden LP:n, mutta singlejä löytyy sen lisäksi sentään muutama. Musiikilliset vaikutteet ovat tässä suorastaan tarjottimella: Scandal matkii 10CC:tä ja Queenin varhaistuotannosta löytyviä kevyitä kabareehenkisiä biisejä (Bring Back That Leroy Brown, Seaside Rendezvous, Good Old-Fashioned Lover Boy). Lisäksi on tehty brittiläisen Ace-yhtyeen hitistä How Long (1974) hyvin alkuperäiselle uskollinen versio. Näistä aineksista on yhdistetty hyvä soppa joka kuulostaa omaperäisemmältä kuin onkaan. Ensitutustuminen Midoztouch-sivuston kautta, LP hankittu joulukuussa 2010 MusicStackista.
SCAPA FLOW
Uuteen aikaan (1980)
Esko Lehtonen ei kerro Suomalaisen rockin tietosanakirjassa paljoakaan sellaista mitä ei CD:n kansibookletissakin mainittaisi, muuta kuin että jo ennen Scapa Flow'n perustamista vuonna 1976 oli toiminut kolme vuotta jonkinlainen kantaisä, jossa saksofonisti-huilisti Ismo Järvinen oli jo mukana.
Maukas levy. Otan bändin Camel-vaikutteet kiitollisena vastaan, pidän juuri Camelin edustamasta melodisesta progesta mitä tämä Uuteen aikaankin on. Pia-Maria Noposen ihanasti luikauttama Tuuleen kaiverretut portaat on suosikkini.
SCARLET PARTY
Scarlet Party tuli tutuksi, kun lainasin kirjastosta 2003 julkaistun kokoelman Shake Some Action Vol. 5. Lainasin kirjastosta nipun noita Shake Some Action -sarjan kokoelmia, ja 101 Dam-Nations teki kaikkein suurimman vaikutuksen. Oli pakko saada oikea sinkku, etenkin koska tuolla kokoelma-CD:llä biisi huojui pahasti - siirretty varmaan suoraan vinyylisinkulta, jonka urat oli kaiverrettu vinoon niin, että levysoittimen neula liikkui sivusuunnassa edestakaisin kun singleä soitti. Tyhjä vinyyli ei ollut ollut ihan millilleen kohdallaan ennen urien kaivertamista. Sattuuhan noita mokia.
"101 Damnations" -single julkaistiin yhtäaikaa Beatlesien Love Me Do -singlen 20-vuotisjuhlauusintapainoksen kanssa samalla EMIn omistamalla Parlophone-levymerkillä, ja koska Graham Dyen lauluääni muistutti Lennonin ääntä, Scarlet Party sai hyvin huomiota ja vetoapua seuraaville julkaisuilleen.
Essexistä, Englannista, kotoisin ollut bändi debytoi aivan mahtavan hienolla sinkulla, mutta kakkossingle "Eyes of Ice" (1983) ei tehnyt minuun vaikutusta kun sen YouTubesta kuuntelin. Eivät onnistuneet tarjoamaan toista maagista sävelmää. Ensialbumi "Scarlet Skies" äänitettiin Abbey Road -studiolla 1981-82, mutta levy-yhtiö päätti torpata albumin julkaisun. Scarlet Skies ei vieläkään ole nähnyt päivänvaloa. Kiinnostaisi kyllä kuulla se, teemalevy sodasta, rakkaudesta ja vieraantumisesta kuulostaa lupaavalta.
Keikkoja tehtiin, biisejäkin äänitettiin, mutta EMIin pahasti pettynyt bändi päätti viimein luovuttaa vuoden 1985 lopulla.
Triviana vielä sekin, että kitaristi Mark Gilmour on Davidin veli.
Ilpo Musto kommentoi Suosikissa:
SCHROTT NACH 8
Zuppa Romana / (Instr.) (1984)
Tämä tunnetaan Suomessa Seitsemän seinähullun veljeksen Nakit ja muusi -hittinä. Pääjehuina toimivat Anthony Monn ja Rainer Pietsch, jotka ovat molemmat jonkinlaisia saksalaisen roskapopin kuninkaita. Monn väsäsi materiaalia Amanda Learille, Saragossa Bandille, Slice Me Nice -hitillä pinnalle päässeelle Fancylle, Black Lacelle, Pooh-yhtyeen Roby Facchinettille ja monille tuntemattomammille nimille.
Pietschin nimi taas löytyy sellaisten artistien kuin Janus, The Lords, Michael Holm, Amanda Lear, Dino Solera, Roberta Kelly ja Nicole (Saksan euroviisuvoittaja 1982) tuotannosta. Yllättäen Pietsch toimi myös orkesterinjohtajana Rainbow'n albumeilla Rising ja Long Live Rock'n'Roll ja ELO'n Timella. Siinäpä tuli työnnettyä näpit ihan kultajyviin. Pietsch oli vastuussa toisestakin Seinähullujen coveroimasta novelty-hitistä: Black Gorillan Gimme Dat Bananasta, joka suomalaisille on yhtä kuin Banaania poskeen.
Sekä alkuperäinen Zuppa Romana että Seinähullujen coveri tuli huomattua hyvin 80-luvun puolessavälissä ja nauhoitettua kaseteille, ja molemmat ovat säilyneet pääkopassani kaikki nämä vuodet. Varsinkin originaali.
Kommentit
Lähetä kommentti