Sex Pistols - Sham 69 - The Shangri-Las - Sherbet

SEX PISTOLS

Never Mind the Bollocks Here's The Sex Pistols (1977)

Artikkeliskannaukset:

https://drive.google.com/open?id=1XeRSDx0weu5uc08qFOlMSZJomxOkm8uB

SHAM 69

Tell Us the Truth (1978)

That's Life (1978)

The Adventures of Hersham Boys (1979)

The Game (1980)

Sham 69:n yleisö, sekä siunaus että riippakivi samaan aikaan, on aika pelottavan kuuloinen Tell Us the Truthin livepuoliskolla. Skinheadit kuulostavat varsinkin lopussa siltä, että mellakka on ovella, kun he ryhtyvät yhteislauluun.

Selkeästi huumepöllyssä syntyneet Who's Generation ja Fly Dark Angel ovat noloja.

That's Life on Sham 69:n oma musikaali. Elämä on kurjaa tarinan päähenkilöllä, eikä se muutu kuin pahemmaksi, kun hän saa potkut töistä jatkuvan myöhästelyn takia.

Hersham Boysia olin pitkään vailla, vasta helmikuussa 2017 sain sen Amazonin kautta. Hersham Boys -biisi on albumilla järjettömän venytetty kaiken sen loppumetelöinnin myötä. Miksi?

The Game on tasaisen kohtalainen levy, semmoinen, että sen kuuntelee, mutta eipä jää paljoa käteen. Sham 69:lta oli ideat ja paras puhti poissa.



Artikkeliskannaukset:

https://drive.google.com/open?id=1HaBZmfrLnDP90BNUd0pg2i7Zk6A8v21n

THE SHANGRI-LAS

Golden Hits of The Shangri-Las (1966)

Aikamoisen philspectoriaanista nyyhkypoppia, mutta tässä oli kuitenkin George "Shadow" Morton asialla, ja lauluntekijäparivaljakko Ellie Greenwich - Jeff Barry autteli myös materiaalin tuottamisessa. Se isoin hitti Leader of the Pack on vähän raskasta nyyhkyilyä, mutta muuten ihan kelpo tyttöpoppia. Sen käpyläläismiehen levykokoelmasta peräisin.

SHERBET

On With the Show (1973)

Slipstream (1974)

...In Concert (1975)

Life... Is For Living (1975)

1970-luvun Australiassa se suuri kysymys nuorison keskuudessa kuulemma oli: "kumpaa fanitat, Sherbetiä vai Skyhooksia?". No, minä olin jonkin aikaa puhtaasti Sherbetin kannalla. He olivat poppibändi, joka 1974 Slipstream-levyn myötä muuttui vähäksi aikaa kunnon glam-bändiksi. Ei hemmetti minkä näköisiä pojat ovat Slipstreamin kansissa kaikissa meikeissään ja älyttömissä kuteissaan. 70-luku antoi pojillekin luvan käyttää huulipunaa.

On With the Show - Sherbetin toinen albumi - on vielä suhteellisen normaalia poppia, mutta biiseissä on jo aavistus kokeilunhalua ja persoonallisuutta löytyy erottumaan kaikenlaisten tylsien mainstream-poppareitten joukosta. Slipstreamilla musiikki muuttui seikkailulliseksi, paikoin melkein progeksi. Life Is For Livingillä on vielä jonkin verran tuota seikkailuhenkeä ja kokeilunhalua jäljellä, ja levy on miltei yhtä värikäs vaikka pojat ovatkin kansissa normaalimman näköisiä.

Sherbetiin tutustuin jo 90-luvun lopulla. Soundissa arvosteltiin heidän 1976 julkaistu Howzat-singlensä, ja ajattelin, että onkos se semmoinen näppäriä ideoita ja kikkailua täynnä oleva novelty-henkinen poppihitti? Espoontorin Poppa Joe -divarista löytyi samanniminen LP, joka osoittautui virheostokseksi. Munatonta moskaa, ei edes nimikappaleessa ollut mitään kiinnostavaa.

Vuosina 2005-2006 Midoztouch-sivusto tarjosi minulle Sherbetin kaikki vuosien 1972-1975 albumit mp3-muodossa, ja poltin CD-R-levyille nuo ylläluetellut neljä ja pienen osan ensimmäisestäkin albumista. Oikeat vinyylit hommasin netin kautta. On With the Show löytyi kenties Netsoundsmusicin kautta, kun se ei näy MusicStack-tilaushistoriassani. Slipstream tilattu elokuussa 2008, In Concert ja Life Is For Living helmikuussa 2011.

Howzat-albumi vuonna 1976 oli vedenjakaja. Sen levyn myötä Sherbet muuttui munattomaksi roskapopin suoltajaksi. Musiikilliset ideat olivat lopussa ja tilalla oli yltiökaupallinen laskelmoitu sonta.

Jokin aika sitten se toinen massahysteriaa 70-luvun Australiassa aiheuttanut bändi, Skyhooks, rupesi sitten vihdoin kolahtamaan, kun olin ottanut levyt uudelleen kuunteluun. Heistä myöhemmin.