Sister

SISTER

Casino (1979)

Äidillä oli yhdellä 1979 nauhoittamallaan kasetilla Sister-nimisen yhtyeen kappale "Casino". En kiinnittänyt siihen kuin melko vähäisen määrän huomiota lapsena. 1990-luvun alussa Kauniaisten kirjastossa pyöriessäni löysin Esko Lehtosen Suomalaisen rockin tietosanakirjan ja jäin tutkimaan sitä. Kirjasta löytyi artikkeli Sisteristä, ja silloin selvisi että Casino olikin suomalainen levytys. Kasetti vain ei ollut enää tallella siinä vaiheessa. Mieleni täytti halu kuulla tuo biisi uudestaan, ja oikeastaan koko LP.

Casino-LP:n biisilistasta sain sen käsityksen, että kyseessä on yhdestä koulupäivästä kertova teema-albumi. Jotenkin kappaleiden nimet ja niiden järjestys antoivat ymmärtää sellaista - mitä nyt nimikappale tuntui poikkeavan tarinasta.

Casino-LP:tä ei vain löytynyt mistään, ei kirjastoista, eikä 90-luvun puolessavälissä ollut vielä meikäläisellä mahdollisuutta löytää levyä muualtakaan. 1994-1995 sentään yritin. Olin silloin Taalintehtaalla sivarina, paikallisen sairaalan vuodeosaston siivoojana ja kerrosapulaisena. Asunnokseni minulle oli järjestetty huone sairaalan vieressä sijainneen terveyskeskuksen tiloissa. Radiosta kuuntelin joka sunnuntai Radiomafian toivelevykonserttia, jota silloin juonsi Ville Vilén. Keksin sitten soitella joka viikonloppu terveyskeskuksen puhelimella Mafiaan ja esittää levytoiveeni, joka siis oli Sisterin biisi "Casino". Mainitsin päiväkirjassani tästä 23.10.1994, 20.11.1994 ja 15.1.1995. Viimeksimainittu kerta oli yhdeksäs yritys päästä toivelevykonserttiin esittämään toiveeni. Näin kirjoitin päiväkirjaani 15. tammikuuta 1995:

"Soitin (yhdeksättä kertaa) Mafiaan "Casinoa" toivoen. Sydän pomppasi lähes kurkkuun kun puhelin sitten soi. Mutta siellä olikin eräs sairaanhoitajista, joka ilmoitti että Mafiasta soitettiin sinne ja kysyttiin että täältäkö se levytoivoja löytyy. Vastattiin ettei asiasta tiedetä mitään, ja luurit laitettiin kiinni. Kuullessaan että minä tosiaankin yhtä kappaletta toivoin, hoitaja sanoi ettei vastaisuudessa kannata yrittää. Ovat niin kiireisiä sunnuntaisin etteivät ehdi miettiä mitään muuta.

Minä olisin siis päässyt lähetykseen ja saanut levytoiveeni toteutetuksi, mutta henkilökunnan tyhmyys ja "kiireisyys" (eivät edes ehdi yhtä puhelua yhdistää) esti sen ja lopullisesti. Arvatkaa masennuinko."

Kun toivelevykonsertti oli päättynyt, mielenhäiriössä yritin soittaa uudelleen Radiomafiaan ihan vain selittääkseni koko jutun, että mitä oli tapahtunut ja mistä oli kyse. Turha vaiva, ei siellä studiossa kukaan vastannut.

Joskus 1990-luvun lopulla Casino-LP vihdoin löytyi Green Grass Recordsista. Onnenpäivä!

Sister esittelee levyllä sekä parastaan että huonointaan. Huonointa on ilman muuta ensisinglen a-puoli 2 + 2 (Will Never Equal You), kömpelö esitys joka osa-alueella. Graham Parkerin Back to Schooldays vedetään aivan sillä tavalla kuin ravintolabändi koettaisi soittaa rokkia, ja lisäksi liian nopeasti. Naislaulajaparka on aivan hukassa sanojen ääntämisen kanssa, kun pitäisi laulaa nopeammin kuin kyvyt riittävät. Sanoittajana on toiminut Mike Westhues, mutta sanoitukset ovat sen verran simppeleitä että kuka tahansa suomalainen, jonka kielitaito on kouluenglantitasoa, olisi voinut ne väsätä. Mainittu 2 + 2 ja päätösballadi It's Time to Get Up ovat sanalliselta anniltaan erityisen noloja. Sanoituksia ei kyllä olisi ollut tarpeen painaa sisäpussiin.

Parasta on hieno nimibiisi, kunnolla rokkaava What's in My Hands, muutamienkin biisien tarttuvuus, naislaulajan ääni sekä bändin riittävän hyvä soittotaito.

Basisti Jari Loisaa lukuunottamatta bändin jäsenten henkilöllisyydet olivat minulle arvoituksia. Onneksi ne on Discogsissa nyt selvitetty. Jane Rantanen lauloi, Joni Niemelä kitaroi, Vesa Onnelainen rummutti. Loisa on ainoa josta on sen koommin kuultu. Sister oli todella lyhytaikainen bändi, ensisingle tehtiin ennen kuin Sister oli soittanut ainuttakaan keikkaa, ja kun LP viimein tuli ulos, oli bändi jo hajonnut. Heidän pinnalle nostamiseensa kuulemma käytettiin aika paljon rahaa, mutta apua siitä ei ollut.