Skafish - Skids

SKAFISH

Skafish (1980)

Conversation (1983)

Jim Skafish oli melkoisen hassun näköinen mies 1980-luvun alkupuolella, mutta ei saa nauraa. Miesparka on ihan oikeasti kärsinyt elämässään enemmän kuin tarpeeksi. Skafishin elämäntarina on tulvillaan kiusaamista, fyysistä pahoinpitelyä, henkistä väkivaltaa, äärimmäistä köyhyyttä, mutta myös musiikillista lahjakkuutta ja neroutta - ainoat pakokeinot julmasta todellisuudesta. Olen lukenut miehen kotisivuilta koko elämäntarinan, ja melkein itkenyt. Minulla on koko stoori printattuna A4:sille. Valitettavasti kotisivut näyttävät olevan pahassa jamassa nykyään, en löytänyt muuta kuin etusivun.

Kiinnostuin Skafishin levyistä Soundi-lehden kautta. Varhainen single Disgracing the Family Name ja ensimmäinen LP saivat hyvin kehuja, ja ajattelin että tekisipä mieli saada nuo levyt kuultaviksi. Netin avullahan se onnistui, latauslinkkejä löytyi. CD-R-kopiot sain korvatuiksi huhtikuussa 2016, kun molemmat LP:t löytyivät kertaheitolla Black and Whitesta, ja vieläpä halvalla.

Skafishin ulkonäkö pettää, sillä hänen äänensä on täyteläinen ja melodinen. Mies on yhtä hyvä laulaja kuin muusikko, ja se on paljon sanottu. Ensimmäistä LP:tä, jonka sanoitukset ovat pullollaan karujen elämänkokemusten mukanaan tuomaa alemmuuskompleksia ja katkeruutta, pidettiin liian epäkaupallisena, ja kakkosalbumi Conversation onkin sitten vesitetty kompromissi joka ei onnistu miellyttämään ketään. Silti olen tyytyväinen siitä, että minulta löytyy myös tuo Conversation, vaikka se kesy ja kehno onkin.

Olen kuunnellut myös Skafishin joululevyn Tidings of Comfort and Joy: A Jazz Piano Trio Christmas (2006). Simppeli pianolevy, joka esittelee Skafishin taidot jazz-pianistina. Muistaakseni hyvin hillitty levy lukuunottamatta yhtä hurjahkoa ryöpsähdystä jossain vaiheessa.

SKIDS

Scared to Dance (1979)

Days in Europa (1979)

Working For the Yankee Dollar / Vanguard's Crusade /// All the Young Dudes / Hymns From a Haunted Ballroom (1979)

The Absolute Game (+ Strength Through Joy) (1980)

Goodbye Civilian / Monkey McGuire Meets Specky Potter Behind the Lochore Institute (1980)

Joy (1981)

Iona / Blood and Soil (1981)

Fields / Brave Man (1981)

Into the Valley löytyi yhdeltä punk-kokoelmalta jonka lainasin kirjastosta 1990-luvun lopulla. Se kuulosti niin komealta, että päätin haluavani kuulla lisää. Yksi kokoelma-CD löytyi kirjastosta, Black and Whitesta tai mistä lie Scared to Dance -LP ja Espoontorin Poppa Joesta sitten Days in Europa -LP. The Absolute Gamen taas tarjosi Hippie Shake Records.

Vaan eihän siinä ollut kaikki. Puuttui vielä Joy ja aikamoinen lasti sinkkujen b-puolia. Tilasin maaliskuussa 2006 Amazonista Scared to Dance- ja Days in Europa -CD:t saadakseni osan b-puolista. Muita levyjä ei vielä siinä vaiheessa ollut CD:istetty, joten täydensin kokoelmaa MusicStackissa joulukuussa 2006 kolmella sinkulla ja Joy-LP:llä. Vielä ostin Iona-singlen Keltaisesta Jäänsärkijästä viime elokuussa.

Skids oli loistavaa skottipunkkia. Ainoa huono puoli bändillä oli se, että laulaja Richard Jobsonin paksu skottiaksentti oli ilmeisesti niin kova pala, että hänellä oli vaikeuksia tulla ymmärretyksi. Näin olen käsittänyt. Ei Skidsin levyjä kuuntelemalla saa mitään selvää siitä mitä Jobson laulaa, joten sanat on pakko olla ohessa. Onneksi ne löytyvätkin CD:itten kansivihoista. Olivat kahdella ensimmäisellä LP:lläkin - ne myin muutama vuosi sitten Harrille, nyt ovat vain CD-versiot jäljellä ja ne riittävät hyvin.

Vaikuttavin biisi Scared to Dancella on kauhutarina Charles:

Charles got a job in a factory
Drilling sheet metal from six till three
Worked extra hours for a better wage
Got lost in his task quite needlessly

I noticed his brain was a plastic box
His work rate improved 'cause he couldn't stop
He couldn't eat lunch with those metal hands
His legs were supports for new inner glands

Next when I saw him his face was gone
A stainless steel spine now instead of bone
His arms became grafted onto the switch
Six months without food made it quite a trip

His wife soon returned from her open grief
She told his employer she had kids to keep
They gave her the scrap price of his machine
Last weekend Charles became obsolete.

Charles oli Skidsin ensisingle, mutta alkuperäinen sinkkuversio on epäonnistunut. Jobson yliartikuloi ja se kuulostaa tökeröltä.

Days in Europan kansi kohahdutti aikoinaan, koska kannessa oli selvästi arjalainen olympiaurheilija ja kannessa käytetty goottifonttikin toi natsimielikuvia. Itseasiassa tuo goottifontti on juutalaista mallia - bändi oli kyllä tarkkana tuossa.

The Absolute Gamen päälevy on taas kerran erinomainen, mutta kokeileva bonuslevy Strength Through Joy on käsittämätöntä avantgarde-moskaa joka olisi saanut jäädä julkaisematta.

Joy oli The Skidsin vaikea neljäs levy. Se tehtiin hankalissa olosuhteissa. Kitaristi Stuart Adamson oli lähtenyt perustaakseen Big Countryn, ja Jobson yritti keksiä jotain aivan muuta. Hän loi Skidsille uuden, folkahtavan soundin, ja sai apua mm. Mike Oldfieldilta, joka soittaa Fairlight-syntetisaattoria albumin toisessa sinkkupoiminnassa Iona. Fanit karttoivat levyä ja myynti jäi huonoksi.

Albumilla tuntuu olevan kantavina teemoina sota ja kärsimys, maan puolesta taisteleminen, maan viljeleminen, ja omasta maatilkusta haaveileminen. Joy on kuitenkin kaikkea muuta kuin nimensä mukainen. Soundi on kolea, vieraannuttava, ja viimeistään And the Band Played Waltzing Matilda -laulussa, joka kertoo australialaisen sotilaan sotatarinan, ja sitä seuraavissa raidoissa The Men of the Fall ja The Sound of Retreat, tunnelmat menevät niin itkuisen synkiksi, että kuulija tarvitsee terapiaa.

Silti pidän Joysta. Levy on kiehtova poikkeama Skidsin diskografiassa, ja vaikka Stuart Adamson ei paljoa ollut albumin kanssa tekemisissä, sen voi nähdä esiasteena Big Countrylle. CD-muodossa Joy kyllä löytyy, mutta sen saadakseen täytyy ostaa kuuden CD:n paketti joka sisältää Skidsin koko tuotannon. Spotifyssa koko albumi on myös, bonusraidoilla täydennettynä.

Jotenkin Iona-sinkku tuntuu tarpeelliselta omistaa, siinä kun on a-puolesta lyhyempi versio kuin albumilla, ja b-puoli Blood and Soil poikkeaa albumiversiosta täysin mm. rummuttomuudellaan.