Space

SPACE

Magic Fly (1977)

Deliverance (1977)

Space: Just Blue / Didier Marouani: Paris-France-Transit (1978 / 1983)

Deeper Zone (1980)

Tender Force / Robbots (1981)

Didier Marouani: Space Opera (CD-Video-EP) (1987)

Space Opera (1989)

Ranskalaisen Spacen hitistä Magic Fly on versio Ed Starinkin Synthesizer Greatest Volume 3 -levyllä, ja Just Bluen nimikappaleesta taas Synthesizer Greatest Volume 5 -levyllä. Molemmat lainasin kirjastosta 90-luvulla ja nauhoitin kokonaisuudessaan kaseteille. Magic Fly kuulosti jopa tutulta, kuin joskus radiosta kuullulta, joten siinä kylvettiin vuosina 1993-1994 ensisiemenet kiinnostukseeni tätä syntetisaattoribändiä kohtaan. Joskus 2005 löysin yhdestä venäläisestä mp3-verkkokaupasta Spacen kaikki neljä albumia, ja ostin äänitiedostot. Poltin ne CD-R-levyille havaittuani, että musiikki on oikein kiinnostavaa. Jatkoin ostelua vielä Paris-France-Transitilla ja Marouanin Space Operalla.

En muista mistä helsinkiläisestä divarista löysin joitakin vuosia sitten Magic Fly -CD:n, Jäänsärkijästäkö vai jostain muualta? Deliverancen ja Just Bluen tilasin Amazonista syyskuussa 2017.

Magic Fly -biisi on hieno, mutta suurimman säväyksen tekee pitkän instrumentaaliputken jälkeen yhtäkkiä tuleva laulettu diskobiisi Carry On, Turn Me On. Blue Mink -yhtyeessä laulanut ja runsaasti soololevyjä tehnyt Madeline Bell oli mukana kaikilla Spacen levyillä.

Deliverance tehtiin liian pian Magic Flyn jälkeen. Albumilta puuttuu ensilevyn charmi. Yksikään kappale ei nouse mielestäni mihinkään korkeuksiin, levy jää kauttaaltaan latteaksi. Ei se mitätön ole, Bellin laulama Prison on sinänsä mieleenjäävä kappale johon en vain saa mitään emotionaalista kontaktia. Nimibiisistä saan vain ärsyttävän korvamadon.

Just Blue on onneksi taas hieno levy, ehkä vielä parempi kuin Magic Fly. Nimikappale ja sen perään tuleva kovasti samanlainen Final Signal ovat mahtavia vauhtipaloja, Symphony jää sekin välittömästi mieleen ja Bellin laulama My Love Is Music on energistä diskoa.

Deeper Zone tehtiin ilman johtohahmo Didier Marouania, joka oli lähtenyt lätkimään. Ilmeisesti muulla yhtyeellä ei olisi ollut edes lupaa käyttää Space-nimeä, mutta Space-levynä se julkaistiin silti. Roland Romanelli ja apuriksi palkattu Magman basisti Yannick Top loivat kuitenkin onnistuneen albumin. Minulla on CD-R:llä semmoinen versio, jolla on Love Starring You and Me'n tilalla Tender Force ja Robbots, mielelläni haluaisin yrittää sen hankkimista jos onnistuisi.

Lisäys 7.12.2018: Vähän yliarvostin tuossa Deeper Zonea, jonka sain hommattua CD:nä huhtikuussa 2018. Itse asiassa levyä lähdettiin tekemään kovin vähin eväin. Avausraitana toimivalta nimikappaleelta kestää pitkään päästä käyntiin, eikä se lopulta osoittaudu bändin parhaisiin kuuluvaksi kappaleeksi. Suosikkini On the Air on lainatavaraa, Bachia. Omia sävellyksiä on siis mukana vain viisi. Lisäksi en tiedä missä syy, että Inner Voices ja On the Air ovat itse CD:llä 2-3 minuuttia lyhyempiä kuin Discogs ja CD:n kannet ilmoittavat. Omalla CD:lläni on siis vain 28 minuuttia musiikkia. Love Starring You and Me, jonka kuulin ensimmäistä kertaa vasta tämän CD:n hankittuani, on Madeline Bellin laulama, ja riitelee tyylillisesti vähän muun materiaalin kanssa.

Tender Force ja Robbots muodostivat 1981 julkaistun singlen, eli eivät kuulu Deeper Zone -albumiin vaan ovat vuotta myöhempää tuotantoa. Ne ovat hyviä mutta keskenään hyvin samanlaisia, Robbotsin erottaa siitä että siinä on puhesyntetisaattori joka lausuu kappaleen nimen. Kovin lyhyt CD olisi kaivannut noita singlekappaleita bonukseksi. CD muuten yrittää kovasti olla olevinaan japanilaista tuotantoa obi-nauhoineen ja pahvisine miniatyyriälpeekansineen, mutta venäläinen bootleg se on.

Mitäpä teki Marouani? Hän oli menettänyt oikeudet Space-nimeen, joten hän perusti yhtyeen nimeltä Paris-France-Transit ja teki 1983 samannimisen levyn. Taso on hiukan tippunut Space-ajoista, mutta kyllä minä tykkään kuunnella tätäkin albumia, jonka venäläiset bootleggaajat ystävällisesti punkivat samalle CD:lle Just Bluen kanssa. Paris-France-Transit on tunnelmiltaan Space-levyjä urbaanimpi (laulettu A Crime in Your Town), mutta lievä korniuden peikko vaanii koko ajan. Levy ei ole kauniisti ikääntynyt, liekö ollut tekoaikanaankaan ihan parhaan kuuloista omassa genressään. Paintings on melko nätti kappale. Paikoitellen ranskalaisuus kuuluu levyllä vähän ikävällä tavalla (Souvenir From Rio).

Paris-France-Transit on minusta parhaimmillaan lopussa. Marouani käyttää hulppeasti kaksi raitaa ja 11 minuuttia levyn päättämiseen, mutta kaikesta loppuhuipennuksen venyttelystä huolimatta Child ja Beyond Your Mind lapsikuoroineen ja aikuisstemmoineen tarjoavat tunnelmaa joka vetoaa minuun, ja saa minut jopa toivomaan että löytäisin lisää juuri tällaisia kasarisynttydiskopoplevyjä, jotka henkivät mannereurooppalaisia tunnelmia.


Space Operan CD-Video-EP -versiolla, jonka pyytämättä ja yllätyksenä sain Amazonista, kun yritin tilata koko albumin CD:nä, on oletettavasti musiikkivideo mukana. En ole kuitenkaan onnistunut saamaan sitä esille. Venäläisen LP:n sain vähän myöhemmin MusicStackin kautta Saksasta.