Spandau Ballet

SPANDAU BALLET



True (1983)

Parade (1984)

The Smash Hits Interviews: Spandau Ballet (1985)





Isäni huomasi Spandau Ballet'n vuonna 1983, kun hän oli nauhoittanut radiosta kasetille Gold-hitin. Tykkäsi siitä ilmeisesti niin kovasti, että osti Parade-LP:n seuraavana vuonna. Tai tarkemmin sanottuna... en muista tarkalleen miten siinä kävi... jostain syystä Parade-LP oli päätynyt Kasavuorentielle missä äiti, isäpuoli ja minä asuimme. Isä pyysi puhelimitse minua nauhoittamaan koko levyn kasetille ja antamaan sen kasetin sitten hänelle. Niin sitten Kasavuorentiellä äänitin 40 minuutin levyn 90 minuutin kasetille. Isältä tuli myöhemmin vielä pyyntö täyttää kasetille jäänyt tyhjä tila, ja ollessamme kahdestaan kesämökillä kesällä 1984 minä sitten täytin kasettia Moody Bluesin Melancholy Manilla, Christien Yellow Riverilla, Ultravoxin Dancing With Tears in My Eyesilla, The Mamas & the Papasin California Dreamingilla, Talk Talkin Such a Shamella... ja pitkällä pätkällä Jaana Lapon kirjoittamaa lastenkuunnelmaa Kurnau ja Kamaluu (1977). Vanhoja Hesareita lukiessani etsin senkin esityspäivän vuodelta 1984: se oli 26. elokuuta, klo 13:05 - 14:05 Radion yleisohjelmassa.

Mutta isäni osti jossain vaiheessa oman kappaleen Parade-LP:stä, ja Kasavuorentielle jäi toinen kappale, joka on edelleen siellä Laurinlahdella missä äiti ja isäpuoli nyt asuvat. Olisi pitänyt hakea sekin kun syyskuussa 2010 kävin salaa Laurinlahdella poimimassa muutaman minulle kuuluneen älppärin. Ei se mitään, hankin omani marraskuussa 2016 Hakaniemen Äxästä.

Parade on kuitenkin tasoaan arvokkaampi levy elämäntarinassani. Onhan se tullut - kun ikää on karttunut - huomattua aikamoisen tasapaksuksi levyksi. Eivät biisit huonoja ole, ainoastaan niin tavattoman turvallisia ja varman päälle pelattuja. Saksofonisti Steve Normankin tuntuu monistaneen saman fonisoolon joka ikiseen kappaleeseen. Jos tarkkoja ollaan, a-puolen kappaleet ovat parhaita, ja b-puolella paras on With the Pride. B-puolen loput kolme biisiä ovat mitäänsanomatonta täytettä. Mutta aika pienistä tasoeroista on kyse.





True on aika maukas levy. Spandau Ballet oli sitä tehdessään vielä uusi hajuttoman ja mauttoman pehmopopin tekijänä, joten sillä levyllä on tuoreutta ja biisit omaavat kylliksi hittipotentiaalia.

Smash Interviews -flexiä ei ollut tarkoitus hankkia. En halunnut sitä. Mutta se kun sattui olemaan samassa singlepussissa Pokoflexin kanssa, kun lokakuussa 2016 pengoin Black and Whiten vinyylisinkkulaatikoita. Singlepussissa oli hintana vitonen, enkä viitsinyt ottaa Spandau Ballet -flexiä pois ja maksaa vitosta pelkästä Pokoflexistä. Itse sisältö ei edes tarjoa mitään kunnon haastattelua. Bändiltä kysytään tyhmiä kysymyksiä ja niihin vastataan vitsikkäästi. Plääh.



Artikkeliskannaukset:


https://drive.google.com/open?id=1w5RaiTrU43Yq5WYmG5G8Zj5ck8rFRlP1


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Cinema - Circus

Thai Sticks - Eri Esittäjiä: Thank God It's Friday

Sleepy Sleepers