Synthesizer Greatest 1-5 (Ed Starink)

SYNTHESIZER GREATEST 1-5 (ED STARINK)

Synthesizer Greatest (1989)

Synthesizer Greatest Volume 2 (1989)

Synthesizer Greatest Volume 3 (1989)

Synthesizer Greatest Volume 4 (1990)

Synthesizer Greatest Volume 5 (1990)

Okei, näiden pitäisi kai olla E-levyjen joukossa, koska niiden esittäjä on hollantilainen syntsamuusikko Ed Starink. S-levyjen joukossa niitä kuitenkin pidän, koska minulle ne ovat Synthesizer Greatest -levyjä eivätkä Ed Starink -levyjä.

Roskaahan nämä levyt oikeastaan ovat, mutta ei niitä pidä täysin tuomita. Olen nähnyt esim. Discogsissa useampia kommentteja ihmisiltä, jotka kertovat, että heidän innostuksensa syntetisaattorimusiikkiin syttyi juuri näiden levyjen myötä. Minäkin voin jossain määrin sanoa samaa.

Tämän tarinanhan olen jo kertonut: joskus 1990-luvun alussa olin äidin kanssa jossain marketissa, poikkesimme levyosastossa, ja sain valita jonkin levyn itselleni. Jo aiemmin kun olimme Soukassa kylässä isäpuolen siskon perheen luona, kuulin perheen kaksostyttärien huoneesta hienoa syntetisaattorimusiikkia, tuttujakin sävelmiä. Mietin itsekseni, että nuo levyt olisi kiva omistaa itsekin. No, siellä marketissa oli noita tv:ssäkin mainostettuja Synthesizer Greatest -levyjä tarjolla, ja poimin sekä ykkösen että nelosen. Äiti oli muistaakseni vähän happaman näköinen, en tiedä miksi. Olivatko levyvalinnat huonoja hänen mielestään, vai olisinko saanut valita vain yhden levyn? No, sain molemmat kuitenkin.

Tulihan niitä sitten kuunneltua mielenkiinnolla, ja vuoteen 1994 mennessä olin onnistunut löytämään kirjastosta myös loput kolme osaa, jotka nauhoitin kaseteille. Ainakin kolmososaa kuuntelin innokkaasti opiskellessani Porvoossa 1993-1994.

Kirjastoista löysin vielä myöhemmin joitain Ed Starinkin muita Synthesizer Greatest -tyyppisiä levyjä, joilla oli mm. jokunen miehen omakin sävellys, kuten Dial 007. Se ja viitoslevyllä oleva Cristallin eivät tosin vakuuttaneet minua Starinkin omista sävellystaidoista, ja minulle piirtyi miehestä mielikuva keskinkertaisena säveltäjänä, joka teki monta levyllistä versioita muiden syntsavelhojen tunnetuimmista sävellyksistä, jotta olisi vähän töitä ja saisi pukattua markkinoille läjän menestyslevyjä. En tiedä, paljonko pätäkkää saa siitä, että levyttää vain muiden hittejä. Rojaltimaksut eivät liene päätähuimaavia? No, mutta oma studio ja oma levymerkki kuitenkin, jostainhan rahat kaikkeen siihen on saatu?

Olen Spotifysta kuunnellut Starinkin vuonna 1981 tekemän Cristallin-albumin ja havainnut sen oikeastaan ihan OK:ksi levyksi. Nimikappale on piiiitkä, ja Starink on Synthesizer Greatest Volume 5 -levyä kootessaan pilkkonut siitä pois koko keskiosan, sen parhaimman osan. Jäljelle ei jäänyt paljoakaan. Eli kyllä Starink osaa itsekin jonkin verran säveltää.

Kakkosen, kolmosen ja viitosen hankin MusicStackista loka-marraskuussa 2010.

Kaikki coverit eivät vakuuta, vaan ovat halvankuuloisia. To the Unknown Man yksinkertaistaa Vangeliksen sävellystä melkoisesti. Tosin myös selkeyttää, ja lopputulos on hieno omalla tavallaan. Jon & Vangeliksen I Hear You Now ja I'll Find My Way Home eivät toimi. Paranoimia on paikoin vähän kökkö. The Model ei ihan onnistunut. The Eve of the War on hirveä, oikea viiden pennin vesitys. Forever Autumn kuulostaa myös vähän halvalta, mutta okei, pidän siitä silti.

Viitoslevyllä olevassa Caravan saryssa minua ärsyttää se helisevä, kihnuttavan oloinen ääni joka toistuu tasaisin väliajoin. Muuten hyvä versio, mutta se ääni...

Ykkösvoluumin kappaleet Axel F. ja Pulstar ovat ainakin suomalaispainoksessa sekoittuneet keskenään, prässätty väärille raidoille. Muistan miten kuuntelin levyä ensimmäisen kerran ja ihmettelin, että kylläpäs on omituinen versio Beverly Hills kytästä tutusta Axel F. -instrumentaalista, eihän melodiaa edes tunnista. Intro on tuttu, mutta sen jälkeen tulee aivan kuin eri sävellys. Kakkospuolta kuunnellessani asia selvisi, sillä raitaa B5 kuunnellessani soikin Axel F. Pulstarin sijasta. Eli raita A4 alkaa Axel F.:n introlla, mutta sen jälkeen Vangeliksen Pulstar hiipii esiin. Onkohan sama prässäysmoka muissakin vinyyliversioissa vai onko virhe vain suomalaispainoksessa?

Starink coveroi viidellä ensimmäisellä Synthesizer Greatest -levyllä muita artisteja seuravassa mittakaavassa... lisäsin linkit alkuperäisjulkaisuihin ja korjasin samalla virheitä kappaleiden nimissä ja säveltäjissä:

Vangelis:
Theme From "Antarctica"
Chariots of Fire
Hymne
Pulstar
To the Unknown Man
Dervish D
Spiral
L'opera sauvage (oik. L'enfant)
Eric's Theme
China (oik. Chung kuo)
Apocalypse des animaux (oik. La petite fille de la mer)
Main Theme From "Missing"
Elsewhere
Deliverance From "Antarctica"
Mutiny on the Bounty
Alpha
Blade Runner

Jean-Michel Jarre:
Magnetic Fields Part 2
Equinoxe Part 4
Equinoxe Part 5
Second Rendez-vous
Fourth Rendez-vous
Oxygene Part 4
Zoolookologie
Industrial Revolution Part 1
September
Souvenir de Chine

Art of Noise:
Moments in Love
Paranoimia
Camilla

Alan Parsons Project:
Mammagamma
The Gold Bug
Lucifer
Pipeline
Genesis

Harold Faltermeyer:
Axel F.

Kraftwerk:
Autobahn
The Model
The Robots
Radio Activity

Orchestral Manoeuvres in the Dark:
Electricity
Maid of Orleans
Enola Gay

Jan Hammer:
Crockett's Theme
Tubbs and Valerie
One Way Out
Eurocop

Giorgio Moroder:
Chase (Theme From Midnight Express)
Midnight Express
Night Drive (American Gigolo)

Jon & Vangelis:
I Hear You Now
I'll Find My Way Home
Friends of Mr. Caïro

Hans Zimmer:
Theme From "Rainman"

Nova:
Aurora

Ryuichi Sakamoto:
Forbidden Colours

Jeff Wayne:
The Eve of the War
Forever Autumn (Justin Hayward lauloi)

Future World Orchestra:
Roulette

Ultravox:
Vienna

Maurice Ravel:
Bolero

Francis Lai:
Bilitis

Brian Eno (oik. Toto):
Dune (Desert Theme)

Space:
Magic Fly
Just Blue

Didier Marouani:
Space Opera

Eric Serra:
Theme From "Le grand bleu"
Learning Time (Nikita)

Droids:
The Force

Serge Perathoner:
Ushuaïa

Visage:
Fade to Grey

Kitaro:
Silk Road
Caravan sary

Ennio Morricone:
Frantic

Mike Oldfield:
Killing Fields (oik. Etude)
Tubular Bells

Tangerine Dream:
One For the Books

Gérard Gesina & Jean-Claude Pierric:
Big Green Espace

Sylvester Levay:
Theme From Airwolf

Hot Butter:
Popcorn

Depeche Mode:
Nothing to Fear

Ed Starink:
Cristallin